Suomalaiset sotasankarit (Artikkeli)

Suomalaiset sotasankarit (Artikkeli)

Suomalaiset sotasankarit
Kirjailija: Ilkka Enkenberg
Kustantaja: Readme.fi
Sidosasu: Sidottu
Julkaistu: 2025
Kieli: Suomi
Sivuja: 288

Kirja esittelee kaksikymmentä suomalaista, jotka jättivät jälkensä historiaan toisen maailmansodan aikana. Heidän elämänsä kietoutuvat erottamattomasti Suomen kansan kohtaloon. Kirja tekee kronologisen matkan, joka ulottuu sortokausista itsenäistymisen ja sisällissodan kautta toiseen maailmansotaan ja kylmän sodan vuosikymmeniin asti. Kerronta painottuu talvi- ja jatkosotaan. Vaikka sankarit ponnistivat hyvin erilaisista olosuhteista, yhteistä heille oli se, että he tekivät mitä kulloinkin oli tehtävä ja taistelivat maansa puolesta. Heidän lannistumattomuutensa ja rohkeutensa jättivät unohtumattoman jäljen Suomen historiaan. Mukana ovat muun muassa Simo Häyhä, Tuntematon sotilas (V. Linna), Viljam Pylkäs (Rokka), Aaro Pajari (2 x Mannerheim-risti), Vilho Rättö (1. sotamies, joka sai Mannerheim-ristin), Hjalmar Siilasvuo, Mannerheim, Fanni Luukkonen (Lottien johtaja), Erik Heinrichs, Vilho Nenonen (tykistön kehittäjä), Onni Palaste (kaukopartiomies), Ruben Lagus, Lauri Törni, Mikko Pöllä (inkeriläinen kaukopartiomies) ja Arvid Janhunen (ainoa punainen, joka palkittiin Mannerheim-ristillä).

Ernst Ruben Lagus (s. 12. lokakuuta 1896 Koski HL – k. 15. heinäkuuta 1959 Lohja) oli suomalainen jääkärikenraalimajuri. Lagus toimi huoltopäällikkönä talvisodassa, sekä myöhemmin jatko- ja Lapin sodassa muun muassa Panssaridivisioonan komentajana. Sotapalveluksensa ansiosta hänet nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi numero 1. Lagus liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 10. lokakuuta 1915, josta hänet siirrettiin 10. heinäkuuta 1917 alkaen pataljoonan 1. konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Rintamakomennuksensa jälkeen hän suoritti Libaussa vuonna 1917 järjestetyn sotakoulun A-kurssin. Lagus astui Suomen Valkoisen Armeijan palvelukseen Saksassa 11. helmikuuta 1918 vannottuaan ensin lippuvalan ja allekirjoitettuaan palvelusitoumuksensa armeijalle. Tässä tilaisuudessa hänet ylennettiin luutnantiksi. Hän saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Vaasasta hänet komennettiin Suomen sisällissotaan aluksi adjutantiksi 2. Jääkärirykmentin 4. jääkäripataljoonaan, josta hänet siirrettiin myöhemmin rykmentin adjutantiksi. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Tampereella ja Kuokkalassa.

Sisällissodan jälkeen Lagus jatkoi palvelustaan 2. Jääkärirykmentissä, missä hän palveli aluksi konekivääriupseerina ja myöhemmin I pataljoonan konekiväärikomppanian päällikkönä. Rykmentin nimi muutettiin myöhemmin Porin jalkaväkirykmentti n:o 2:ksi. Lagus siirrettiin 16. huhtikuuta 1919 alkaen Keski-Suomen rykmenttiin, josta hänet siirrettiin edelleen 17. syyskuuta 1919 alkaen Suomen valkoiseen kaartiin, missä hänet sijoitettiin aluksi 1. konekiväärikomppanian päälliköksi ja 31. lokakuuta 1919 alkaen 2. komppanian päälliköksi. Reserviupseerikoulun komppanianpäälliköksi hänet siirrettiin 16. toukokuuta 1924, mistä hänet komennettiin 17. helmikuuta 1927 – 9. tammikuuta 1928 hoitamaan Polkupyöräpataljoona 3:n komentajan viransijaisuutta. Vuoden 1928 toukokuussa hänet siirrettiin Suomen valkoiseen kaartiin, missä hän toimi 22. joulukuuta 1928 alkaen aliupseerikoulun johtajana. Suomen valkoisesta kaartista hänet siirrettiin Kadettikouluun, missä hän toimi 5. joulukuuta 1929 alkaen kadettikomppanian päällikkönä. Kadettikoulusta hänet siirrettiin 1. heinäkuuta 1933 esikuntapäälliköksi 2. Divisioonan esikuntaan, mistä hänet nimitettiin 4. huhtikuuta 1936 alkaen Huoltopataljoonan (myöhemmin Huoltorykmentti) komentajaksi.

Talvisodan kynnyksellä järjestettyihin ylimääräisiin harjoituksiin Lagus osallistui Kannaksen Armeijan esikunnassa huolto-osaston päällikkönä. Talvisodan aikana hänelle tuli tilaisuus olla muutaman päivän ajan Jalkaväkirykmentti 14:n komentajana. Sotatoimiin hän osallistui Karjalankannaksella. Välirauhan aikana Lagus toimi Maavoimien Esikunnassa Osasto 4:n (Huolto-osasto) päällikkönä, josta hänet siirrettiin elokuussa vuonna 1940 Polkupyöräprikaatin komentajaksi. Hänen komentajuutensa aikana Mikkelissä sijainnut Polkupyöräprikaati ja Kuopiossa sijainnut Jääkäriprikaati yhdistettiin elokuussa vuonna 1940 ja Lagus jatkoi näin muodostetun Jääkäriprikaatin komentajana, jonka sijoituspaikkana oli Riihimäki. Jatkosodan puhjettua Lagus toimi 1. jääkäriprikaatin komentajana. Hänen kohdalleen sattui episodi, kun kenraalimajuri Paavo Talvela nimitti hänet 11. heinäkuuta 1941 5. divisioonan komentajaksi. Tästä seurasi se, että ylipäällikkö Mannerheim katsoi Talvelan ylittäneen toimivaltansa, mitätöi Talvelan tekemän nimityksen ja nimitti tehtävään eversti Ilmari Karhun. Lagus kuitenkin ehti ottaa divisioonan komentajuuden vastaan ja toiminnan miehenä oli johtanut divisioonan Laatokan rantatien suuntaisesti vanhan rajan yli Tuuloksenjoelle, ennen kuin Mannerheimin nimittämä uusi komentaja otti komentajuuden vastaan.

Mannerheim katsoi Laguksen johtajan taidot siinä määrin päteviksi että nimitti hänet edellä mainitun offensiivin perusteella ensimmäiseksi 2. lk. Mannerheim-ristin ritariksi. Mannerheim-ristin ritari Lagus palasi takaisin 1. jääkäriprikaatin komentajaksi ja johdatti prikaatinsa hyökkäykseen Tuulosjoelta Syvärille ja edelleen Petroskoihin. Laguksen komentama jääkäriprikaati vahvennettiin myöhemmin jalkaväkirykmentillä ja sitä ruvettiin kutsumaan sen jälkeen nimellä Osasto Lagus. Laguksen suorittaman Petroskoin valtauksen jälkeen Mannerheim muisti häntä ylentämällä hänet kenraalimajuriksi 3. lokakuuta 1941. Jatkosodan ensimmäisessä vaiheessa Lagus otti osaa taisteluihin Syvärillä, Petroskoissa, Karhumäessä ja Poventsassa. Asemasotavaiheen aikana Lagus siirrettiin kesäkuussa vuonna 1942 vasta perustetun Panssaridivisioonan komentajaksi. Hän toimi myös lyhyen ajan VI armeijakunnan komentajan viransijaisena vuonna 1943. Laguksen Panssaridivisioona joutui tositoimiin oikeastaan vasta Kannaksen suurhyökkäyksen alettua kesällä 1944. Hän johdatti joukkonsa ratkaisutaisteluihin Polviselässä, Kuuterselässä, Talissa ja Vuosalmella, missä tämä valiojoukko ei ollut enää entisellään, koska aikaisemmat taistelut olivat kuluttaneet sen loppuun. Laguksen sota ei päättynyt vielä jatkosodan päätyttyä vaan hänet komennettiin Panssaridivisioonansa kera Lapin sotaan missä hän toimi aina joulukuulle 1944 saakka osallistuen sotatoimiin Oulussa, Rovaniemellä ja Inarissa.

Ilkka Enkenberg (s. 1977 Pyhtää) on toimittaja ja kirjailija on sotahistorian alalla paljon julkaissut suomalainen tietokirjailija. Erityisen tunnetuksi ovat tulleet hänen Talvi- ja Jatkosotaa käsittelevät teoksensa. Enkenberg on työskennellyt mainos- ja markkinointialalla sekä palkkatöissä että yrittäjänä ja muun muassa kouluttanut yrityksiä tarinankerronnassa. Vuodesta 2011 hän vastasi Maailman Historia -lehden suomenkielisestä versiosta ja siirtyi vuonna 2019 Iltalehti Historian tuottajaksi. Ensimmäinen tietokirja, Talvisota päivä päivältä julkaistiin vuonna 2013, minkä jälkeen Enkenbergiltä on julkaistu Suomen sotahistoriaa käsittelevät teokset Jatkosota päivä päivältä (2014), Suomalaiset sotasankarit (2014), Asekirja – Suomen armeijan aseet vuodesta 1917 (2015) sekä Suomi sodassa päivä päivältä (2015), jossa on yhdistetty talvisotaa ja jatkosotaa käsittelevät teokset ja käsitelty niiden lisäksi Lapin sota. Vuonna 2016 Enkenbergiltä ilmestyivät teokset Vuosisata – itsenäisen Suomen aika sekä Tunnetko Suomen? Kiinnostava historia, joka käsittelee historian taitekohtia ja erikoisia tapahtumia kysymysten kautta. Vuonna 2018 ilmestyi 1918 – Suomen synty ja sisällissota, joka käsittelee Suomen historiaa autonomian ajan alusta kuningaskuntahankkeen romuttumiseen. Enkenberg on itse kertonut, että 1800-luku kiehtoo häntä erityisesti. Suomen historia – visuaalinen aikamatka ilmestyi vuonna 2019 ja seuraavana vuonna yhdessä Markus Forsellin kanssa kirjoitettu Isäkirja – tositarinoita, jotka jokaisen isän tulisi lukea, joka on henkilökohtainen kuvaus isyydestä. Ukrainan sodan hyökkäysvaihetta keväällä 2022 käsittelevä Ukrainan sota – Taistelu vapaudesta ilmestyi vuonna 2022. Useista Enkenbergin kirjoista on julkaistu uudistettuja laitoksia, esimerkiksi Talvisota väreissä (2020), jossa vuonna 2013 ilmestyneen Talvisota päivä päivältä -teoksen sisältö on yhdistetty väritettyihin talvisodan kuviin. Ilkka Enkenberg on vuodesta 2022 alkaen toiminut Sana-median päätoimittajana. Suomalaiset sotasankarit -teos on sisällöltään sopivan informatiivinen ja sotiemme sotasankarien elämäntarinat on tuotu elävästi esille. Enkenbergin kirjoittama teos painottuu selvästi talvi- ja jatkosodan aikaisiin sankaritekoihin. Suomalaiset sotasankarit -teoksessa yhdistyy sujuvasti henkilö- ja sotahistoriatiedon yhdistelmä, edustaen kuitenkin historiantutkimuksessa enemmän kuvailevampaa tutkimustraditiota. Suomalaiset sotasankarit -teos täyttää siten erinomaisesti paikkansa sotaelämänkertojen joukossa, mikrohistoriaa parhaimmillaan luettavaksi!

Lähteet
Suomalaiset sotasankarit
Wikipedia