Natsin mieli (Artikkeli)

Natsin mieli (Artikkeli)

Natsin mieli
Alaotsikko: 12 varoitusta historiasta
Kirjailija: Laurence Rees
Kääntäjä: Tähti Schmidt
Kuvittaja: Chris Bentham
Kustantaja: Tammi
Julkaistu: 2025
Sidosasu: Sidottu
Kieli: Suomi
Sivuja: 487

Hätkähdyttävän ajankohtainen teos natsismin historiasta. Palkitun historioitsijan analyysi natsien mentaliteetista näyttää vastaansanomattomasti, miksi nykyäänkin on elintärkeää taistella orastavia ääriliikkeitä vastaan. Miten SS-joukot saattoivat syyllistyä tekemiinsä rikoksiin? Miten juutalaisia lähietäisyydeltä ampuneet tappajat pystyivät tekemään hirmutekonsa? Miksi keskitys- ja kuolemanleirien komentajat olivat valmiita innokkaasti toimeenpanemaan joukkomurhia? Miten tavalliset saksalaiset saattoivat suvaita tämän kaiken? Bestseller-historioitsija Laurence Rees kartoittaa teoksessaan natsien mentaliteetin nousua 1920-luvun marginaalipolitiikasta 1930-luvun vaalivoittoon ja joukkomobilisaatioon sekä holokaustiin ja natsihallinnon lopulliseen tuhoon asti. Teos perustuu entisten natsien ja natsijärjestelmässä kasvaneiden henkilöiden aiemmin julkaisemattomiin aikalaistodistuksiin ja uusimpaan psykologiseen tutkimukseen. Se piirtää esiin olosuhteet, jotka mahdollistivat väkivaltaisen ideologian kukoistuksen ja sen ylläpitämän hienostuneen propagandan, ja varoittaa saman voivan toistua nykyajassakin.

Adolf Hitler (s. 20. huhtikuuta 1889 Braunau am Inn, Itävalta-Unkari – k. 30. huhtikuuta 1945 Berliini, Saksa) oli itävaltalaissyntyinen saksalainen poliitikko, joka nousi Saksan valtakunnankansleriksi ja johti natsihallinnon aikana 1934–1945 maata diktaattorina, Saksan valtakunnanjohtajana (Führer). Hitlerin politiikka perustui hänen kehittämäänsä kansallissosialismina tunnettuun aatesuuntaan, joka pohjautui nationalismiin, rasistiseen rotuoppiin ja jyrkkään antisemitismiin. Johtamansa Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen avulla Hitler perusti Saksaan totalitaarisen hallinnon, jossa toisinajattelijat kukistettiin väkivalloin. Hitlerin aloittamat valloitussodat johtivat toisen maailmansodan syttymiseen Euroopassa, ja hänen hallintonsa terrori rikoksiin ihmisyyttä vastaan ja holokaustina tunnettuun kansanmurhaan. Tästä huolimatta Hitler oli monien aikalaistensa kannattama ja palvoma johtaja. Hänen valtakautensa päättyi Saksan tappioon ja Hitlerin itsemurhaan keväällä 1945. Hitler oli taitava propagandisti ja puhuja, ja hyödyntäen räikeää juutalaisvastaista propagandaa, saksalaisten keskuudessa vallinnutta tyytymättömyyttä ensimmäisen maailmansodan lopputuloksesta sekä 1920-luvun lopun talousvaikeuksia hän kohosi Saksan diktaattoriksi vuonna 1933. Hänen valtakautensa alkoi Versailles’n rauhansopimuksen yksipuolisella mitätöinnillä ja sitä seuranneella asevarustelulla sekä valtiojohtoisilla teollistamishankkeilla, jotka nostivat Saksan ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä talouskriisistä, mutta ajoivat samalla valtion lähelle taloudellista romahdusta. Samalla Saksasta muotoutui yksipuoluediktatuuri. Hitlerin aloittamat valloitussodat sytyttivät vuonna 1939 toisen maailmansodan, jonka kestäessä Saksa liittolaisineen valloitti suuren osan Eurooppaa. Sodan uhrien lisäksi Saksan hallitus järjestelmällisesti murhasi kuusi miljoonaa juutalaista sekä 11 miljoonaa muuta ihmistä ”ei-toivottuna” pidetyn rodun, uskonnon, poliittisen vakaumuksen tai vamman vuoksi. Saksan häviön käytyä epäonnistuneen Neuvostoliiton valloitusyrityksen jälkeen väistämättömäksi Hitler teki itsemurhan bunkkerissaan puna-armeijan saartamassa Berliinin hallituskorttelissa sodan viimeisinä päivinä.

Kansallissosialistinen Saksa eli natsi-Saksa, joskus myös kolmas valtakunta, tarkoittaa vuosien 1933–1945 aikaista Saksaa, jota hallitsi Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue NSDAP johtajanaan Adolf Hitler. Valtion virallinen nimi oli Saksan valtakunta (saksaksi Deutsches Reich) vuoteen 1943, jolloin siitä tuli Suur-Saksan valtakunta. Saksan valtakuntaa (1933-1945) hallitsi Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue (NSDAP eli Nationalsozialistische Deutsche Arbeiterpartei, josta johtuu kansallissosialistia tarkoittava nimitys “natsi”). Ainoastaan natsipuolueen toiminta oli sallittu, muut puolueet kiellettiin. Puolueen johtajana, valtakunnankanslerina ja presidenttinä toimi Führer (johtaja), diktaattori jolle kaikki valta oli keskitetty. Saksan presidentti Hindenburgin kuoltua vuonna 1934 perustettu Führerin virka kuului Adolf Hitlerille kansallissosialistisen hallinnon viime päiviin saakka. Kansallissosialistinen hallinto teki huomattavia hallinnollisia muutoksia, joiden tavoitteena oli mahdollistaa tehokas keskusvalta. Saksan historiallisia osavaltioita ei tosin virallisesti lakkautettu, mutta ne menettivät jo vuosina 1933–1934 itsehallinto-oikeutensa. Osavaltioita suuremman merkityksen saivat kansallissosialistisen puolueen piiripäälliköiden, gauleitereiden valvomat hallintoalueet, Gaut, jotka muodostettiin osavaltioiden rajoista riippumatta. Ensisijaisena tavoitteena oli maan yhtenäistämisen ja kulttuurin yhdenmukaistamisen ohella pyrkiä myös siihen, että saksankieliset voisivat asua yhdessä valtiossa. Tätä kuvasti iskulause Ein Reich, Ein Volk, Ein Führer (yksi valtakunta, yksi kansa, yksi johtaja). Itävallan liittäminen 1938 Anschlussissa ja Tšekkoslovakian sudeettialueiden liittäminen Saksaan 1939 heijastivat tätä tavoitetta, samoin kuin myös toisen maailmansodan aloittamisen perusteluna toimiva Danzigin vapaakaupungin liittämispyrkimys Puolasta Saksaan. Saksa järjesti valtaamansa alueet erilaisiksi hallintoalueiksi. Osa alueista liitettiin suoraan Saksaan, osaa alueista hallitsi Wehrmachtin sotilashallinto, osaa Saksan siviilimiehityshallinto, Alfred Rosenbergin johtama valloitettujen itäisten alueiden ministeriö (Das Reichsministerium für die besetzten Ostgebiete), joka käytännössä sai kilpailijakseen vielä Herman Göringin johtaman nelivuotissuunnitelman piirissä toimivat virkamiehet. Rosenbergin ministeriö käytännössä pyrki toimeenpanemaan idän yleissuunnitelmaa väestöpolitiikan ja talouspolitiikan osalta Neuvostoliitolta valloitetuilla alueilla.

Adolf Hitlerin liitettyä vuonna 1938 Itävallan Saksaan (ks. Anschluss), alkoi ajatus yhdestä valtakunnasta, yhdestä johtajasta ja yhdestä (saksalaisesta) kansasta toteutua. Maan nimeksi muutettiin virallisesti Großdeutsches Reich, Suur-Saksan valtakunta 26. heinäkuuta 1943. Perusteluna päätökselle oli Saksan hallussa pitämän alueen laajeneminen sotatoimien vuoksi. Silti Saksan, sen liittolaisten ja kanssasotijoiden hallussaan pitämä alue oli Stalingradin taistelun tappiosta vuonna 1943 ja rintaman murtumisesta johtuen alkanut jo pienentyä. Saksassa tehtiin kuitenkin edelleen poliittisia ja taloudellisia suunnitelmia uuden Euroopan hallitsemiseksi. Vuonna 1943 järjestettiin Saksassa Euroopan Yhteisöä koskeva kansainvälinen kokous, jossa pyrittiin laatimaan suuntaviivoja Euroopan valtioille sen jälkeen, kun Saksa olisi voittanut sodan. Saksan ulkoasiainministeri Joachim von Ribbentrop antoi 5. huhtikuuta 1943 Auswärtiges Amtissa asetuksen Eurooppa-komitean perustamiseksi. Sen tehtävänä oli eurooppalaisen yhdentymisen suunnittelu ja se kokoontui ulkoaisiainministerin kutsusta. Jäseniksi määrättiin varapuheenjohtajaksi valtiosihteeri von Steengracht, suurlähettiläs Gaus, suurlähettiläs von Rintelen, alivaltiosihteeri Hencke, ministerineuvos Wehl, ministeri Albrecht, ministeri Smidt, ministeri Rühle, ministeri, professori Berber, tohtori Megerle, vanhempi lainopillinen neuvonantaja von Schmieden, laillinen neuvonantaja Wagner, Brigadeführer Six ja Brigadeführer Frenzel. Lainopillinen neuvonantaja von Trützschler määrättiin komitean sihteeriksi. Huolimatta Saksan kärsimistä tappioista 1944–1945 maan hallintorakenteessa säilytettiin edelleen muun muassa Valloitettujen itäalueiden valtakunnanministeriö, vaikka puna-armeijan etenemisen myötä se menetti alueensa merkittävässä määrin jo vuoden 1944 aikana. Saksan hallintojärjestelmä käsitti monenlaisia hallinnon muotoja, joista kiintein oli Saksan valtakuntaan liittäminen tavalliseksi valtakunnanpiiriksi.

Toinen maailmansota oli vuosina 1939–1945 käyty maailmanlaajuinen sota, jonka pääasialliset osapuolet olivat Saksan, Italian ja Japanin johtamat akselivallat sekä Ison-Britannian, Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton johtamat liittoutuneet. Akselivallat kärsivät tässä sodassa perusteellisen tappion. Saksan ja Neuvostoliiton hyökättyä Puolaan syyskuussa 1939, toinen maailmansota alkoi. Saksa oli aluksi menestyksekäs miehittäen ensin vuonna 1939 Puolan ja sitten vuosina 1940-1943 Tanskan, Norjan, Ranskan, Balkanin, Baltian ja valtavia alueita Neuvostoliitosta (vuodesta 1943 alkaen Saksan hallussa oleva alue pienentyi). Sodan aikana natsihallinto päätti hävittää juutalaiset ja muut arjalaisen rodun puhtautta uhanneet ainekset Saksasta ja vallatuilta alueilta, mikä johti lopulta holokaustina tunnettuun kansanmurhaan. Neuvostoliittoa ei kuitenkaan kyetty lopullisesti lyömään, eikä maihinnousua Britanniaan suorittamaan ja myös Yhdysvallat liittyi Saksan vastaiseen rintamaan Japanin hyökättyä Pearl Harboriin 1941. Vuonna 1945 pääosin yhdysvaltalaiset, britit ja neuvostoliittolaiset voittivat Saksan ja sen liittolaiset Italian ja Japanin. Suurin osa Eurooppaa oli tuhottu, kymmeniä miljoonia kuollut, kuusi miljoonaa juutalaista ja miljoonia vallatuilla alueilla eläneitä murhattu. Saksan poliittiset ja taloudelliset rakenteet olivat tuhoutuneet ja se oli menettänyt suuria alueita idästä. Uuden Saksan rakentaminen alkoi lähes nollapisteestä ja käytyä maailmansotaa seurasi ideologisesti hajanaisten voittajavaltioiden välien kiristyminen niinsanotuksi kylmäksi sodaksi. Kymmeniä miljoonia ihmishenkiä vaatinut toinen maailmansota on ihmiskunnan historian tuhoisin sota. Toisessa maailmansodassa kuoli enemmän ihmisiä kuin missään sodassa sitä ennen tai sen jälkeen. Arviot menehtyneiden määrästä vaihtelevat, lähteestä riippuen, 50 miljoonan ja 70 miljoonan välillä. Sotilaita sai surmansa, eri arvioiden mukaan, 22–25 miljoonaa, ja siviiliuhreja oli 40–52 miljoonaa.

Laurence Rees on englantilainen historioitsija. Hän on BAFTA-palkittu historiallinen dokumenttielokuvatekijä ja British Book Award -palkittu useiden kirjojen kirjoittaja Adolf Hitleristä, natseista ja erityisesti heidän 1900-luvun aikana tekemistä julmuuksista. Hän on entinen BBC TV History -ohjelmien johtaja. Natsin mieli -teos on pysyvästi ajankohtaista tietoa. Menestyskirjailija Laurence Rees yhdistää teoksessaan Natsin mieli uusimman tutkimustiedon historian ja psykologian keinoin. Edellisellä erittäin laajalla yhdistelmällä Reese auttaa vastaamaan joihinkin toista maailmansotaa ja holokaustia koskeviin hämmentävimpiin kysymyksiin: Miten SS-joukot saattoivat syyllistyä tekemiinsä rikoksiin? Miten juutalaisia lähietäisyydeltä ampuneet tappajat pystyivät tekemään hirmutekonsa? Miksi keskitys- ja kuolemanleirien komentajat olivat valmiita innokkaasti toimeenpanemaan joukkomurhia? Miten tavalliset saksalaiset saattoivat suvaita tämän kaiken? Laurence Reesen kirjoittaman Natsin mieli -teoksen 12 varoitusta siitä, kuinka demokratia voidaan ajaa alas: Salaliittoteorioiden viljely, Me ja muut-ajattelu, Johtajan sankaruus, Nuorison turmeleminen, Valtaeliitin kanssa vehkeily, Kansalaisoikeuksien  polkeminen, Uskon hyödyntäminen, Vihollisten merkitys, Vastarinnan nujertaminen, Rasismiin yllyttäminen, Tappamisen etäännyttäminen ja Pelon lietsonta. Palkitun historioitsijan tutkimus natsien mentaliteetista näyttää vastaansanomattomasti sen, miksi nykypäivänäkin on elintärkeää taistella orastavia ääriliikkeitä vastaan. Tiivistetysti demokratia on aina diktatuuria parempi vaihtoehto: vapaus on arvokkainta ja historiaa ei saa unohtaa! Laurence Reesen kirjoittama teos edustaa aihepiirinsä sekä kuvailevaa että tieteellistä tutkimustraditiota ja täyttää siten kiitettävästi paikkansa Natsi-Saksaa käsittelevien historiateosten joukossa. 

Lähteet
Natsin mieli
Wikipedia