Kylä joka ei luovuttanut (Artikkeli)

Kylä joka ei luovuttanut (Artikkeli)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kylä joka ei luovuttanut
Alaotsikko: Elämää, kuolemaa ja vastarintaa ukrainassa
Kirjailija: Andrew Harding
Kääntäjä: Arto Schroderus
Kuvittaja: Alex Kirby
Kustantaja: WSOY
Julkaistu: 2024
Sidosasu: Sidottu
Kieli: Suomi
Sivuja: 157

Venäläiset hyökkääjät ovat tulossa, mutta ukrainalaisen pikkukaupungin asukkailla on suunnitelma. Maaliskuu 2022. Etelä-Ukrainassa Voznesenskissa sijaitsevan sillan kohtalo saattaa kääntää sodan suunnan heti sen alkumetreillä. Mahdollisuudet ovat pienet, mutta kotiaan puolustavien asukkaiden suunnitelma saattaa pelastaa paitsi heidät, myös koko Etelä-Ukrainan. Juristi Valentyn liittyy vapaaehtoisten perheenisien muodostamaan armeijaan ja väijyy juoksuhaudassa rynnäkkökivääri kädessään. Samaan aikaan 21-vuotias Serhi heiluttaa Molotovin cocktailia ja vaanii venäläisiä panssarivaunuja, jotka ovat matkalla kohti siltaa. Kuusikymppinen Svetlana suuttuu, kun venäläiset joukot muuttavat hänen kotinsa veriseksi komentokeskukseksi. Uskomaton tositarina kertoo ratkaisevasta hetkestä Ukrainan sodassa ja tavallisista ihmisistä, jotka uhmasivat suurempaa vihollista kekseliäisyydellä ja rohkeudella.

Venäjän–Ukrainan sota (usein vain Ukrainan sota) on käynnissä oleva sota Venäjän ja Ukrainan välillä. Se alkoi helmikuussa 2014 Ukrainan vallankumouksen jälkeen, ja sotatoimet keskittyivät aluksi Krimin ja Donbassin alueille, jotka on kansainvälisesti tunnustettu osaksi Ukrainaa. Konfliktin alkuvaiheessa vuonna 2014 Venäjä valtasi Krimin ja julisti sen liitetyksi alueeseensa. Samana vuonna alkoi myös Itä-Ukrainan sota Ukrainan ja Venäjän tukemien separatistien välillä. Useasti on esiintynyt myös merivoimien välikohtauksia, kybersodankäyntiä ja poliittisia jännitteitä. Vuoden 2021 lopusta lähtien Venäjä lisäsi sotajoukkojaan Ukrainan rajan välittömässä läheisyydessä. Sota laajeni alueellisesta konfliktista täysimittaiseksi sodaksi Venäjän aloitettua hyökkäyksen Ukrainaan 24. helmikuuta 2022.

Venäjän presidentti Vladimir Putin tunnusti Donetskin ja Luhanskin kansantasavallat itsenäisiksi 21. helmikuuta 2022. Venäjän joukkoja saapui alueelle "rauhaa turvaamaan". Venäjä oli keskittänyt taistelukelpoisia sotilasyksiköitä Ukrainan rajan tuntumaan. Sodan uhka oli voimakas. 24. helmikuuta 2022 Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Suuri osa kansainvälisestä yhteisöstä on tuominnut Venäjän sen toimista Ukrainassa ja syyttäen sitä kansainvälisen oikeuden rikkomisesta ja Ukrainan suvereniteetin loukkaamisesta. Monet maat asettivat taloudellisia pakotteita Venäjää, venäläisiä yksityishenkilöitä tai yrityksiä vastaan, erityisesti vuoden 2022 hyökkäyksen jälkeen.

Sodan alkuvaiheessa Venäjä valtasi laajoja alueita erityisesti Itä- ja Etelä-Ukrainassa sekä teki epäonnistuneen hyökkäysyrityksen Kiovaan. Tämän jälkeen rintamalinja pysyi melko vakaana syyskuulle 2022 saakka. Hyökkääjä joutui sodassa puolustuskannalle Ukrainan valloitettua syys-lokakuussa 2022 alueita takaisin venäläisiltä Itä-Ukrainan pohjoisosissa. Tämän seurauksena Venäjän presidentti Vladimir Putin julisti 21. syyskuuta 2022 osittaisen liikekannallepanon vahvistaakseen venäläisjoukkoja Ukrainassa. Venäjä järjesti 23.–27. syyskuuta 2022 miehitettämillään alueilla kansanäänestyksiä alueiden liittämisestä Venäjään. Merkittävä enemmistö kannatti liittymistä, mutta vaaleja pidettiin yleisesti väärennettyinä ja lopputulosta ennalta määrättynä. Putin ilmoitti 30. syyskuuta 2022 liittävänsä Donetskin, Luhanskin, Zaporižžjan ja Hersonin alueet Venäjään.

Virallista sodanjulistusta ei ole annettu meneillään olevassa Venäjän ja Ukrainan välisessä sodassa. Kun Kreml ilmoitti Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan vuonna 2022, se väitti aloittavansa ”sotilaallisen erikoisoperaation” sivuuttaen muodollisen sodanjulistuksen. Ukrainan hallitus piti lausuntoa kuitenkin sodanjulistuksena, ja monet kansainväliset uutislähteet raportoivat siitä sellaisena. Vaikka Ukrainan parlamentti kutsuu Venäjää ”terroristivaltioksi” sen sotilaallisissa toimissa Ukrainassa, se ei ole julkaissut virallista sodanjulistusta sen puolesta. Presidentti Putin kutsui tilannetta sodaksi ensimmäisen kerran joulukuussa 2022 pitämässään puheessa. Ukrainan sota jatkuu asemasodan kaltaisena, ja sotatoimien painopiste on siirtynyt ja pysynyt Itä-Ukrainan alueella, jossa Venäjän jatkaa hyökkäyssotatoimiaan Ukrainan puolustuslinjoja vastaan.

Ukrainan asevoimat aloittivat hyökkäyksen 6. elokuuta 2024  Venäjän Kurskin alueelle ja ottivat yhteen Venäjän asevoimien ja Venäjän rajavartiolaitoksen kanssa. Venäjän mukaan ainakin 1 000 Ukrainan sotilasta ylitti rajan ensimmäisenä päivänä panssarivaunujen ja panssaroitujen ajoneuvojen tukemana. Kurskin alueella julistettiin hätätila, ja alueelle vietiin kiireesti Venäjän reservejä. Venäjän viranomaiset ottivat 10. elokuuta käyttöön "terrorismin vastaisen operaation" Kurskin, Belgorodin ja Brjanskin alueilla. Ensimmäisen viikon loppuun mennessä Ukrainan armeija ilmoitti valloittaneensa 1 000 km2 Venäjän aluetta, kun taas Venäjän viranomaiset myönsivät, että Ukraina oli vallannut 28 hallinnollista aluetta. Ukraina perusti hallinnassaan olevalle Kurskin alueelle sotilashallinnon 15. elokuuta 2024. Lokakuun alkuun mennessä Ukrainan eteneminen oli pysähtynyt ja Venäjä jatkanut verisiä hyökkäyksiään Itä-Ukrainassa Ukrainan puolustuslinjoja vastaan. Ukrainan yllätyshyökkäys Venäjän raja-alueella Kurskissa viittaisi yritykseen keventää Venäjän hyökkäyksen painopistettä Itä-Ukrainan alueelta. Merkittävä haaste Ukrainalle on ollut vastaaminen Venäjän strategiaan laajentaa sodan etulinjaa ja lisätä siten painetta hyökkäämällä, erityisesti kiihtyneillä ja kuluttavilla hyökkäysoperaatioilla Harkovan ja Itä-Ukrainan alueella. Venäjän-Ukrainan sota jatkuu asema- ja kulutussodan kaltaisena sodankäyntinä, selkeää ratkaisua sodan loppumiselle ei ole näköpiirissä!

Andrew Harding on palkittu uutisyhtiö BBC:n toimittaja ja kirjailija, joka on raportoinut maailman tapahtumista liki kolmenkymmenen vuoden ajan. Hänen Voznesenskin tapahtumista kertovaa uutisvideotaan on katsottu verkossa yli viisi miljoonaa kertaa. Andrew Hardingin tietokirja Kylä joka ei luovuttanut (WSOY, 2024), kertoo ukrainalaisesta kylästä sodan keskellä mikrohistorian keinoin. Mikrohistoria on historiantutkimuksen haara, jonka kohteena on alueellisesti tai muutoin perinteistä historiantutkimusta rajoitetumpi kohde kuten esimerkiksi kyläyhteisö, tapahtuma tai jopa yksilö. Se kehittyi 1970-luvulla ja on siten osa 1960-luvulla syntyneitä niin sanottuja uusia historioita, joihin kuuluu myös mentaliteettihistoria. Lähteiden käytöltään mikrohistoria on kvalitatiivista, ja perustuu usein vähäisen alkuperäismateriaalin tarkkaan lukemiseen ja tulkintaan. Tämä on joissain tapauksissa välttämätöntä lähdemateriaalin ollessa niukkaa. Mikrotason tutkimustuloksilla pyritään valottamaan yhteiskunnassa vallinneita suurempia aihealueita. Tutkimus on omiaan myös kuvaamaan ihmistä osana yhteisöä. Mikrohistoriallisissa tutkimuksissa on usein keskitytty vähemmistöryhmiin tai muihin perinteisen historian sivuuttamiin aihealueisiin. Se, miten yhteisö suhtautui näihin vähemmistöihin, kertoo paljon yhteisöstä itsestään. Aputieteinä mikrohistoriassa ovat usein esimerkiksi antropologia tai sosiologia. Kylä joka ei luovuttanut -teos kertoo toimittajan kokemuksista ja silmin ihmisistä Ukrainan sodan keskellä. Hardingin teos edustaa kuvailevampaa tutkimusta, mikrohistoriallisella tavallaan. Koskettavia ihmiskohtaloita!

Wikipedia
Kylä joka ei luovuttanut
Wikipedia