Palestiina ja Israel (Artikkeli)

Palestiina ja Israel (Artikkeli)

Palestiina ja Israel
Alaotsikko: Historia karttoina
Kirjailija: Timo R. Stewart
Kustantaja: Gummerus
Julkaistu: 2025
Sidosasu: Sidottu
Kieli: Suomi
Sivuja: 280

Israel ja Palestiina tarkoittavat yhtä aikaa lähes samaa ja täysin eri asioita. Arvostetun tutkijan Timo R. Stewartin tietoteos auttaa hahmottamaan tätä ristiriitaa eri aikoina piirrettyjen karttojen kautta. Kirjan kolmisenkymmentä karttaa ovat syntyneet eri tarkoituksiin; mitä ne paljastavat kuvaamastaan maailmasta ja tekijöidensä motiiveista? Vetävästi kirjoitettu teos johdattaa 1800-luvulta nykypäivään, lisää ymmärrystä Lähi-idän konfliktista ja kumoaa usein toistuvia väärinkäsityksiä.

Palestiina on historiallis-maantieteellinen alue Lähi-idässä. Palestiinalla on historiallisesti tarkoitettu Välimeren itärannikolla Negevin autiomaahan rajoittuvaa aluetta Syyrian eteläpuolella. 1500-luvulla se joutui osaksi Osmanivaltakuntaa 400 vuoden ajaksi. Osmanit eivät kuitenkaan tehneet siitä omaa hallinnollista kokonaisuutta. Palestiinaksi aluetta kutsuivat lähinnä kristityt pyhiinvaeltajat tarkoittaessaan raamatullista ”pyhää maata”. Vasta brittiläisen mandaattialueen perustaminen ensimmäisen maailmansodan jälkeen teki Palestiinasta poliittisen kokonaisuuden. San Remon konferenssissa vuonna 1920 Britannia ja Ranska jakoivat osmanivaltakuntaan kuuluneen arabimaailman Britannian valvomaan Irakiin ja Palestiinaan ja Ranskan valvomaan Syyriaan ja Libanoniin. Vuonna 1922 Palestiina jaettiin edelleen Transjordaniaksi ja Palestiinaksi. Transjordania eli nykyinen Jordania itsenäistyi vuonna 1946. YK:n jakosuunnitelmassa vuonna 1947 kiistelty Palestiina jaettiin Israeliksi ja Palestiinaksi etnisten rajojen mukaisesti. Israelin itsenäisyyssodan jälkeen solmittu aselepo 7. tammikuuta 1949 pienensi edelleen Palestiinaksi kutsuttua aluetta. Sodan jälkeen se jakautui Egyptin miehittämään Gazan kaistaan ja Jordanian miehittämään Länsirantaan. Alueen poliittinen tilanne on epävakaa. Palestiinasta puhuttaessa pitää erottaa toisistaan maantieteellinen Palestiinan alue, Palestiinan valtio ja Palestiinan arabiväestö, palestiinalaiset, joista osa elää maanpaossa.

Neljäsataa vuotta kestäneen osmanivallan aikana (1517–1917) nykyinen Palestiinan alue oli jaettu useisiin hallinnollisiin alueisiin, joita johdettiin Damaskoksesta tai Beirutista. Sanaa ”Palestiina” käyttivät kristityt, kun taas juutalaiset puhuivat ”Israelista”. Osmanit eivät käyttäneet kumpaakaan, vaan nimesivät alueen eri osat omalla tavallaan. Vuonna 1922 Osmanien valtakunta jaettiin, jolloin Jordan-joen ja Välimeren välisestä alueesta tehtiin Kansainliiton päätöksellä ”Palestiinaksi” nimetty Britannian mandaattialue (1922-1947). Siitä erotettiin kolme neljäsosaa eli Jordanjoen itäpuoli ”Transjordaniaksi” eli nykyiseksi Jordaniaksi. Toisen maailmansodan Euroopan vainojen jäljiltä Palestiina vastaanotti 100 000 juutalaista laivapakolaista lisää. Vuonna 1946 juutalaisten lukumäärä Palestiinassa oli jo 600 000. Suurin osa uusista maahanmuuttajista tai heidän jälkeläisistään oli saapunut Palestiinaan laittomasti eli ilman laillisia muuttopapereita, viisumia tai pätevää passia. Juutalaisten ja arabien välisten yhteenottojen takia Yhdistyneet kansakunnat esitti vuonna 1947 suunnitelman brittiläisen Palestiinan mandaatin jakamisesta kahteen osaan eli juutalais- ja arabivaltioon. Näin luotiin tavoite arabialaisesta Palestiinasta. Heti YK:n jakosuunnitelman tultua julki 30. marraskuuta 1947 arabit aloittivat väkivaltaisuudet, jotka kohdistuivat sekä brittejä että juutalaisia vastaan. Israel julistautui itsenäiseksi esitettyjen rajalinjojen mukaisesti vuonna 1948 brittien poistuttua maasta. Egyptin, Syyrian, Jordanian, Libanonin ja Irakin armeijat hyökkäsivät tällöin välittömästi Israeliin. Jordania miehitti palestiinalaisalueiksi suunnitellun Länsirannan ja Egypti vastaavasti Gazan kaistan. Sota päättyi Israelin täydelliseen voittoon vuonna 1949. Israelin haltuun jäi laajempia alueita kuin YK:n jakosuunnitelmassa oli kaavailtu.

Kesäkuussa 1967 Egypti, Jordania ja Syyria aloittivat sodan Israelia vastaan tavoitteena sen tuhoaminen. Sota päättyi Israelin nopeaan voittoon, ja sen lopussa Israelin hallintaan jäivät Gaza, Siinain niemimaa, Länsiranta ja Golanin kukkulat eli entistä laajempi alue. YK:n turvallisuusneuvosto vaati päätöslauselmassa 242 konfliktin ratkaisemista kahden valtion mallin perusteella. Sen mukaisesti Israelin pitää poistua valloittamiltaan alueilta ja arabien luopua väkivallan käytöstä Israelia vastaan. Israel hyväksyi päätöslauselman, mutta Palestiinan vapautusjärjestö ei, sillä PLO piti Israelin valtiota peruskirjansa mukaisesti laittomana. Vuonna 1973 Egypti ja Syyria hyökkäsivät Israeliin. Jom kippur -sota päättyi Israelin voittoon. Rauhansopimuksessa Egyptin kanssa 1978 Israel luopui valtaamastaan Siinain niemimaasta, ja Egypti tunnusti Israelin. Israel ja PLO aloittivat salaiset rauhanneuvottelut vuoden 1993 alussa Oslossa. Oslon sopimus 1993 solmittiin Israelin ja PLO:n välille, ja muina allekirjoittajina olivat Yhdysvallat, Venäjä, Egypti, Jordania, Norja sekä EU. Länsirannan alueet jaettiin A-B-C-alueisiin. A-alue tärkeimpine arabikaupunkeineen on Palestiinan viranomaisten täydessä hallinnassa, B-alueella oli 45 arabikylää Palestiinan ja Israelin yhteisvalvonnassa, ja siirtokunnista sekä valtion maasta koostuva C-alue on kokonaan Israelin hallinnassa. Kaikki Israelin siirtokunnat ovat Israelille kuuluvalla C-alueella. A- ja B-alueisiin jäi noin 30 % Länsirannasta. Hannu Juusolan mukaan rauhanneuvotteluissa ei kuitenkaan ehditty sopia tärkeimmistä asioista. Israel poistui Gazasta vuonna 2005 ja purki siellä olleet siirtokuntansa. Sekä Israel että Egypti asettivat alueen saartoon sieltä käsin toimineen terrorismin torjumiseksi. Syksyllä 2023 Hamas hyökkäsi Israeliin, minkä jälkeen Israel julisti sodan Hamasia vastaan ja aloitti iskut ja hyökkäyksen Gazan kaistalle ja myöhemmin iskut Libanonin alueelle Hizbollahia vastaan.

Timo Russell Stewart (s. 1980) on suomalainen Ulkopoliittisen instituutin (UPI) vanhempi tutkija ja tietokirjailija. Hän on erikoistunut Israelin–Palestiinan konfliktiin, Lähi-idän politiikkaan ja uskonnolliseen nationalismiin. Koulutukseltaan Stewart on valtiotieteiden tohtori poliittisesta historiasta, hän väitteli vuonna 2015 Helsingin yliopistosta. Aikaisemmin hän on työskennellyt Suomen Lähetysseuran projektipäällikkönä Myanmarin rauhanhankkeessa. Stewartin teos Valter Juvelius ja kadonneen arkin metsästys (2020) oli ehdolla Tietokirjallisuuden Finlandia -palkinnon saajaksi vuonna 2020 ja voitti Lauri Jäntin tietokirjapalkinnon vuonna 2021. Juha Hurme ohjasi Espoon kaupunginteatterille tietokirjan pohjalta Valter Juveliuksesta kertovan näytelmän nimeltä Jumalainen näytelmä. Timo Stewartin teos Luvatun maan lumo oli Tietokirjallisuuden Finlandia -ehdokas vuonna 2022. Hamasin hyökättyä Israeliin vuonna 2023 Stewartista tuli kysytty asiantuntija suomalaiseen mediaan kommentoimaan konfliktia. Palestiina ja Israel -teos on sisällöltään informatiivinen ja Palestiinan alueen historia 1800-luvulta nykypäivään 2000-luvulle on tuotu eri aikakausien karttojen avulla perinpohjaisesti esille. Palestiina ja Israel -teos edustaa historiantutkimuksessa tieteellisempää tutkimustraditiota. Kokonaisuutena teos siis kuitenkin sopii kaiken tasoisille lukijoille, jotka ovat lukeneet lähi-idän tapahtumarikkaan historian peruskysymyksistä!

Lähteet
Palestiina ja Israel
Wikipedia