Sodankäynnistä (Artikkeli)

Sodankäynnistä (Artikkeli)

Sodankäynnistä
Kirjailija: Carl von Clausewitz
Kääntäjä: Heikki Eskelinen
Kustantaja: Art House
Julkaistu: 2019
Kieli: Suomi
Sivuja: 326

Preussilainen kenraali ja sotateoreetikko Carl von Clausewitz (1780-1831) kehitti sotilaallisen ajattelun uudelle tasolle. Hän tulkitsi sodan luonteen ja sotilasstrategiat niin syvällisesti, että hänen ajattelunsa on antanut oppia nykyaikaiseen sodankäyntiin ja suomalaiseenkin sotataitoon. Clausewitzin ajatuksia on sovellettu myös liikeyritysten johtamiseen. Sodankäynnistä onkin edelleen tärkeää luettavaa jokaiselle johtajalle.

Carl Philipp Gottlieb von Clausewitz (s. 1. kesäkuuta 1780 Magdeburg, Preussin kuningaskunta – k. 16. marraskuuta 1831 Breslau, Preussin kuningaskunta) oli preussilainen kenraali ja yksi kuuluisimmista sotateoreetikoista. Hänen kirjansa Vom Kriege (osaksi suomennettu Sodankäynnistä) julkaistiin postuumisti kolmiosaisena vuosina 1832–1833. Tutkimustyö jäi kesken von Clausewitzin kuoleman takia. Von Clausewitzin tutkimusten pääongelma oli selittää aikakautensa mullistus, Napoleonin sodat. Sodankäynnistä oli yksi ensimmäisistä nykyaikaista sotilasstrategiaa käsittelevistä kirjoista.
Von Clausewitz palveli Venäjän armeijassa vuosina 1812–1814. Hän toimi Preussin sotakorkeakoulun johtajana vuosina 1818–1830. Von Clausewitzin teos Sodankäynnistä on vaikuttanut moniin sodanjohtajiin ja poliitikkoihin. Sen strategiset opit hallitsivat ajattelua sodanjohtotasolla ensimmäiseen maailmansotaan asti. Teoksessa tulee esiin käsite totaalinen sota, jonka mukaan sotaa käydään kaikkia vihollisen kohteita vastaan, myös siviilejä ja yksityisomaisuutta.

Von Clausewitzin mukaan sota on perusolemukseltaan kaksintaistelua, "väkivaltainen toimi, jonka tarkoituksena on pakottaa vastustaja noudattamaan meidän tahtoamme". Sotilaallisen toiminnan tavoite on tehdä vastustaja puolustuskyvyttömäksi, ja väkivalta on keino tähän pääsemiseksi. Von Clausewitz esittää kolme sodalle ominaista vuorovaikutussuhdetta, joista jokainen johtaa äärimmäiseen vastakohtaisuuteen osapuolten välillä. Ne ovat äärimmäinen väkivallan käyttö, välttämättömyys tehdä vihollinen puolustuskyvyttömäksi sekä voimien jännittäminen äärimmilleen.

Von Clausewitz toteaa, että se, joka ei häikäile väkivallan käytössä saa pakostakin yliotteen sodassa, ellei toinen osapuoli tee samoin. Tämä johtaa siihen, että molemmat yltyvät väkivallan käytössä äärimmäisyyksiin, jossa ei tunneta rajoja. Toinen vastakohtaisuus syntyy siitä, että vihollinen on tehtävä puolustuskyvyttömäksi tai muuten uhkaa vaara, että niin käy itselle. Sodan logiikka sanelee siten pakolliseksi tavoitteeksi vastustajan nujertamisen.Kolmas vuorovaikutussuhde ja vastakohtaisuus johtuu siitä, että sotaponnisteluihin on käytettävä niin paljon välineitä ja tahdonvoimaa, että vastustaja voitetaan. Tämän takia kumpikin osapuoli joutuu jännittämään voimansa äärimmilleen.

Sodankäynnin maksiimit eli joitakin keskeisiä von Clausewitzin näkemyksiä ovat seuraavat:
*   sota on politiikan jatkamista toisin keinoin
*   sota on osa politiikkaa, ei itsetarkoitus
*   sotaa tulee välttää, jos poliittiset keinot riittävät päämäärään pääsyyn
*   voiman keskittämisen tärkeys ja painopisteen luominen
*   ratkaisutaistelun tärkeys
*   sodankäynnin kitka keskeisenä sodankäynnin käsitteenä
*   taktiikka on oppi sotavoimien käytöstä taistelussa
*   strategia on oppi taistelujen käyttämisestä sodan päämäärän saavuttamiseen
*   sota on väkivallan käyttöä eikä siinä ole rajoja
*   sota on kameleontti, siis jatkuvasti muuttuva ilmiö
*   jokainen sota on erilainen eikä sota ole siis teoretisoitavissa
*   edelliseen liittyen on oleellista sotapäällikön nerous
*   sotatieteen on perustuttava empiiriseen tutkimukseen
*   sota on ihmisten välistä vuorovaikutusta
*   sota on ensisijaisesti mielen vaikutusta mieleen, ei materian materiaan.

Von Clausewitzin tunnetun väitteen mukaan ”sota on politiikan jatkamista toisin keinoin”. Historioitsija Cristopher Bassfordin mukaan von Clausewitz ei tarkoittanut sitä absoluuttiseksi totuudeksi, vaan antiteesiksi esittämälleen väitteelle sodasta laajennettuna kaksintaisteluna. Niiden synteesi olisi ajatus ”kiehtovasta kolminaisuudesta” (wunderliche Dreifaltigkeit), jonka mukaan sota on dynaamista, luonnostaan epävakaata vuorovaikutusta toisilleen vihamielisten joukkojen, sattuman ja järkiperäisen laskelmoinnin välillä. Von Clausewitzin joitakin näkemyksiä ovat arvostelleet sotateoreetikko Basil Liddell Hart ja sotahistorioitsija John Keegan.

Sodankäynnistä -teos on selkeästi ja ymmärrettäväsi kirjoitettu teoreettinen, ajaton, tutkimus sodankäynnistä vuosilta 1832-1833. Heikki Eskelinen on suomentanut sodankäynnin ajattoman klassikon sujuvasti nykypäivään. Sodankäynnistä -teos onkin edelleen tärkeää luettavaa jokaiselle sotilasjohtajalle. Suositeltavaa luettavaa nykypäivän maailmantapahtumien ymmärtämiseen!

Lähteet
Sodankäynnistä
Wikipedia