Valheiden sota (Artikkeli)

Valheiden sota (Artikkeli)

Valheiden sota
Alaotsikko: Miten suurvallat muokkaavat todellisuutta
Kirjailija: Pasi Eronen Watt, Juha-Antero Puistola
Kustantaja: Into Kustannus
Julkaistu: 2026
Sidosasu: Nidottu
Kieli: Suomi
Sivuja: 286

Voiko mihinkään enää luottaa? Turvallisuuspolitiikan asiantuntijoiden teos näyttää, miten informaatiosota on hiipinyt keskelle arkeamme. Hybridivaikuttaminen, disinformaatio ja sosiaalisten verkostojen manipulointi kietoutuvat osaksi arkeamme vaalien, uutisten ja jopa lastenkirjojen välityksellä. Venäjä, Kiina, Yhdysvallat ja monet muut maat käyvät informaatiosotaa. Tekoäly on muuttanut pelin sääntöjä: valeuutisia syntyy hetkessä, syväväärennökset huijaavat silmää ja algoritmit ohjaavat tunteitamme ja ajatuksiamme. Turvallisuuspolitiikan asiantuntijat Pasi Eronen-Watt ja Juha-Antero Puistola osoittavat teoksessaan, että elämme kiihtyvän informaatiosodan keskellä, usein sitä edes huomaamatta. Informaatio toimii suurvaltapolitiikan sodankäynnin välineenä, eikä internetistä ja medioista saatavaan tietoon voi enää sokeasti luottaa. Ymmärrystämme maailmasta yritetään muokata jatkuvasti. Jokainen meistä voi kuitenkin oppia tunnistamaan vaikuttamisyritykset ja suojautumaan niiltä. Valheiden sota tarjoaa konkreettisia työkaluja informaatiovaikuttamisen havaitsemiseen ja torjumiseen. Se haastaa ajattelemaan kriittisesti ja vahvistamaan omaa ymmärrystä maailmasta.

Nykyaikainen sodankäynti tarkoittaa yleensä modernina aikana käytyjä sotia, karkeasti lukien toisesta maailmansodasta tähän päivään asti. Nykyaikaisen sodankäynnin luonteeseen kuuluu sekä kehittyneen teknologian käyttö että epäsymmetrisen sodankäynnin menetelmät. Useimmat nykyaikaiset sodat on käyty joko niin sanottujen kolmannen maailman valtioiden välillä tai yhden suurvallan ja jonkin kolmannen osapuolen välisinä. Epäsymmetrinen sodankäynti tarkoittaa sodankäyntiä kahden voimasuhteiltaan epäsuhtaisen vihollisen välillä. Nykyaikaisessa sotilaallisessa ajattelussa epäsymmetrisellä sodankäynnillä tarkoitetaan myös tilanteita jossa molemmat osapuolet käyttävät erilaisia strategioita. Käsitettä käytti ensimmäisenä Andrew J.R. Mack vuonna 1975 artikkelissaan Why Big Nations Lose Small Wars (suom. Miksi suuret valtiot häviävät pienet sodat?) World Politics -lehdessä.

Informaatiosodankäynti (engl. Information Warfare, IW) ja informaatiovaikuttaminen ja strateginen kommunikaatio ovat nykyaikaiseen sodankäyntiin liittyviä käsitteitä, joissa joko hyökkäyksellisesti tai puolustuksellisesti pyritään vaikuttamaan informaation sisältöön ja kulkuun sekä sitä kautta eri vaiheessa olevan konfliktin tulokseen. Käytettävät keinot voivat olla luonteeltaan strategisia, operatiivisia tai taktisia. Informaatiovaikuttaminen kuvaa käsitteenä pikemminkin yksittäisen osapuolen toimia, kun taas informaatiosodankäynti osapuolten välistä kamppailua edellä mainituin keinoin. Läheisesti tähän liittyvä käsite strateginen kommunikaatio tarkoittaa informaatiosodankäyntiä vastaavia toimia, muttei oleta välttämättä mitään tiettyä konfliktia. Jonkinasteista informaatiosodankäyntiä käydään lähes kaikissa maailman konflikteissa. Yhteistä informaatiosodankäynnin lukemattomille keinoille ja tavoitteille on lähinnä niiden suunnitelmallisuus, joka erottaa ne sattumanvaraisesta ja tahattomasta informaation kulkuun tai sisältöön vaikuttamisesta. Suomen turvallisuuspoliittisessa selonteossa 2004 määritellään informaatiosodankäynti seuraavasti: “Valtion yhteiskunnalliseen ja sotilaalliseen päätöksentekoon ja toimintakykyyn sekä kansalaisten mielipiteisiin vaikuttamista ja tältä suojautumista käyttämällä hyväksi informaatioympäristöä. Informaatiosodankäyntiä voidaan käydä yhteiskunnallisin, poliittisin, viestinnällisin, psykologisin, sosiaalisin, taloudellisin ja sotilaallisin keinoin kaikilla sodankäynnin tasoilla.”

Modernit sodankäynnin operaatiot sisältävät useita eri toiminnan alueita. Mukaan luetaan myös erilaiset epäsymmetriset keinot. Modernit sotilasoperaatiot alkavat ajallisesti jo rauhan aikaisilla painostus- ja disinformaatio-operaatioilla. Keinoilla pyritään tietoisesti vaikuttamaan toisen valtion päätöksentekoon, jotta saavutettaisiin sellaisia strategisia päämääriä, joihin painostuksen kohteena oleva valtio ei muutoin suostuisi. Yhdysvallat ja Iso-Britannia ovat määrittäneet moderneja doktriineja tai kriisistrategioita lyhenteillä DIME(FIL) ja MIDLIFE, sanoista Diplomatic, Information, Military, Economic, Financial, Intelligence, and Law Enforcement – eli Diplomatia, Informaatio, Asevoimat, Talous, Rahoitus, Tiedustelu ja Lainvalvonta. Kolmas yleinen malli hahmottamaan vastapuolen ominaisuuksia on PMSII tai PMSII-PT. Lyhenteet tulevat sanoista Political, Military, Economic, Social, Infrastructure, Information, Physical Environment, and Time – eli Poliittinen, Sotilaallinen, Taloudellinen, Sosiaalinen, Infrastruktuuri, Informaatio, Fyysinen ympäristö, ja Aika. Mallit kuvaavat siis modernin sodankäynnin monimuotoisuutta, jossa informaatio(sodankäynti) on yksi toiminnan pääalue.

Informaatiosodankäyntiä on mikä tahansa toimi, jolla estetään, hyödynnetään, muutetaan, tai tuhotaan vastustajan informaatiota ja sen järjestelmiä; vastavuoroisesti puolustautua näiltä toimilta; sekä hyödyntää omaa sotilaallista informaatiokykyä. Eri mailla ja toimijoilla on erilaisia doktriineja, joilla konfliktin tai kriisin operatiivista ympäristöä pyritään ymmärtämään ja tätä kautta näihin vaikuttamaan. Informaatiosodankäynnille tai informaatio-operaatioille löytyy maailmanlaajuisesti useita määritelmiä. Vähänkään perusteellisempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että määritelmien erot ovat useimmiten lähinnä terminologisia. Käsitteenä informaatiosodankäynti on syntynyt strategisena suunnitelmana 1980-luvulla ja operatiivisena vasta 1990-luvun alussa. Informaatiosodankäynti on käsitteenä siis melko nuori, mutta sodankäynnin ytimessä, yhden tahdon pyrkimys alistaa toinen on perinteinen, ainoastaan metodiikka päämäärän toteuttamiseksi on muuttunut. Kaikenlaisen viestinnän tarkoitus on jonkinlainen vaikuttaminen. Viestinnän vaikuttamista psykologisena operaationa on muun muassa aloitteen kaappaaminen, keskustelun siirtäminen haluttuihin asioihin ja aiheisiin. Politisoitunut keskustelu ei ole kuitenkaan propagandaa. Erilaisin keinoin sotaa käyvät osapuolet pystyvät vaikuttamaan siihen, millaista informaatiota ihmiset saavat tiedotusvälineiden kautta. Varsinkin demokraattisissa valtioissa kansalaismielipide on hyvin tärkeä sotilaallisen politiikan kannalta. Myös rauhan vallitessa on tärkeää, että ihmisillä on yhteiskuntaa tukeva näkemys sotilaalliseen toimintaan liittyvistä asioita. Informaatiosodankäynnin kansalle usein parhaiten näkyvät osat ovat lähinnä taktinen eli konkreettinen informaatiosodankäynti. Esimerkiksi Suomessa taktisesta informaatiosodankäynnistä on käytetty käsitettä trollaus, jolla tarkoitetaan esimerkiksi yksittäisten henkilöiden harjoittamaa sosiaalisen median keskustelujen häiriköintiä tai provosointia.

Pasi Eronen Watt on turvallisuuspoliittinen asiantuntija, joka on erikoistunut hybridivaikuttamiseen ja vihamieliseen informaatiovaikuttamiseen. Hän työskenteli Euroopan ulkosuhdehallinnossa EUvsDisinfo-tiimissä seuraten Venäjän disinformaatiokampanjoita. Aiemmin hän on toiminut ETYJ:n tarkkailijana Itä-Ukrainassa sekä puolustusministeriössä. Komentaja evp. Juha-Antero Puistola on tutkija ja turvallisuusasiantuntija, joka on erikoistunut suurvaltojen strategioihin ja niiden keinoihin tavoitteidensa saavuttamiseksi. Hänellä on vuosikymmenten kokemus Suomen puolustushallinnosta sekä kansainvälisistä tehtävistä. Juha-Antero Puistola kirjoittaa ja luennoi säännöllisesti ajankohtaisista turvallisuus- ja puolustuskysymyksistä. Valheiden sota -teos on selkeästi kirjoitettu tietoteos. Wattin ja Puistolan kirjoittama teos on sisällöltään erittäin informatiivinen ja informaatio- ja hybridisodan eri puolet ja merkitykset on tuotu kiitettävän hyvin esille. Valheiden sota -teos täyttää siten erinomaisesti paikkansa informaatiosotaa käsittelevien teosten joukossa. Suositeltavaa luettavaa nykypäivän maailmasta kiinnostuneille!

Lähteet
Valheiden sota
Wikipedia