Talvisota - Kenttäpostia (Artikkeli)

Talvisota - Kenttäpostia (Artikkeli)

Talvisota - Kenttäpostia
Toimittaja: Jukka Halonen
Kustantaja: readme.fi
Julkaistu: 2025
Sidosasu: Sidottu
Kieli: Suomi
Sivuja: 256

Talvisodan 105 kunnian päivää ovat piirtyneet syvälle Suomen historiaan. Pieni Suomi puolustautui kaikilla rintamilla rankasti alivoimaisena punaarmeijan hyökkäyksiä vastaan ja selvisi sodasta. Suomen Sotaveteraaniliiton, Rintamaveteraaniliiton ja Tammenlehvän Perinneliiton Kenttäpostia-lehdessä on julkaistu vuosien varrella lukuisia asiantuntevia artikkeleita näistä sotatapahtumista. Tämä teos kokoaa nämä artikkelit yhdeksi kokonaisuudeksi. Teos käy läpi Suomen armeijan alkuaskeleet, syyt sodan syttymiseen, taistelut Terijoelta Petsamoon, ja ääneen pääsevät myös sodan kokeneet veteraanit. 

Talvisota oli 30. marraskuuta 1939 – 13. maaliskuuta 1940 Suomen ja Neuvostoliiton välillä käyty sota. Neuvostoliitto aloitti talvisodan hyökkäämällä ilman sodanjulistusta, ja sota päättyi 105 päivää myöhemmin Moskovan rauhansopimukseen. Kansainliitto tuomitsi hyökkäyksen ja erotti Neuvostoliiton 14. joulukuuta 1939. Toinen maailmansota oli alkanut kolme kuukautta aikaisemmin Saksan ja Neuvostoliiton miehitettyä Puolan. Koska länsirintamalla oli käynnissä vähätapahtumainen valesota, länsimaiden lehdistö seurasi Suomalaisten talvisotaa tarkasti. Termeistä sisu ja Molotovin cocktail tuli kansainvälisesti tunnettuja. Talvisota on tunnettu erityisen vaikeista talviolosuhteista (talvi 1939–1940 oli vuosisadan kylmimpiä), puna-armeijan valtavista miestappioista (126 875 kaatunutta tai kadonnutta, 188 671 haavoittunutta ja 5 000 vangittua), suomalaisten mottitaktiikasta sekä ”talvisodan hengestä”. Talvisota voidaan jakaa kahteen eri vaiheeseen: 1. Puna-armeijan hyökkäysten epäonnistuminen ja Suomen puolustusvoimien menestyksellinen torjuntataistelu joulukuussa 1939 kaikilla rintamaosuuksilla. 2. Neuvostoarmeijan suurhyökkäyksen paineen aiheuttama suomalaispuolustuksen asteittainen murtuminen Karjalankannaksen länsiosassa ja Viipurinlahdella helmi–maaliskuussa 1940. Rajallisten miehistö- ja materiaalisten resurssien vuoksi Suomen puolustusvoimien taistelukyky oli korkeimmillaan joulukuun lopussa ja, riittävien täydennysten puuttuessa, se aleni sodan loppua kohden. Puna-armeijan tilanne oli päinvastainen; sodan alussa havaittu vihollisen taistelukyvyn vakava aliarviointi ja omien kykyjen yliarviointi voitiin korjata merkittävillä resurssien lisäyksillä tammi–helmikuussa 1940. Sodan seurauksena Suomi menetti Neuvostoliitolle 11 prosenttia maa-alueistaan ja toiseksi suurimman kaupunkinsa Viipurin. Talvisodan synnyttämä revanssihenki oli osaltaan viemässä Suomea jatkosotaan 1941.

Kenttäposti (kp) on kriisitilanteisiin suunniteltu Suomen puolustusvoimien postinkuljetus- ja osoitejärjestelmä, jossa postia kuljetetaan rintamalle ja rintamalta. Se oli tärkeä kommunikaatioväline kotiväen sekä rintamalla taistelevien sotilaiden välillä talvi- ja jatkosotien aikana. Ensimmäisen kerran kenttäpostia koekäytettiin kesällä 1939 valmiusasemaan määrätyissä joukko-osastoissa. Suomessa talvisodan ja jatkosodan aikana kenttäposti oli tarkan valvonnan eli sensuurin alaisena. Kenttäpostilähetyksiin ei kirjoitettu osoitteita, jotta ne eivät paljastaisi yksiköiden sijaintia viholliselle vääriin käsiin joutuessaan. Selväkielisten osoitteiden sijasta käytettiin ns. peitelukua, joka toimi postia edelleen lähetettäessä avaimena yksikön kulloiseenkin sijaintiin. Peitelukutaulukkoja käsittelivät tähän tehtävään erityisesti valitut henkilöt. Vastaavasti kirjeiden alussa oleva paikkamerkintä saattoi olla esimerkiksi ”Kankaalla kannon päässä”, ”Korsussa” tai ”Siellä jossakin”, joka lienee näistä tunnetuimpia. Kenttäpostilla oli suuri merkitys sekä rintaman että kotirintaman mielialojen ylläpitäjänä. Vaikka sotilaallisesti täsmällisiä tietoja ei saanut ilmaista, kenttäposti kuljetti tunnelmia ja osoitti välittämistä. Jatkosodan aikana lähetettiin vuosittain 64–126 miljoonaa kenttäpostilähetystä. Kenttäpostiopas (1941) antoi sotilaille ohjeita kenttäpostin toiminnasta ja kenttäpostikirjeiden sisällöstä. Kiellettyä oli kiellettyä kirjoittaa asioista, joista vihollinen voisi hyötyä; esimerkiksi joukkojen sijainnista, joukkojen siirtämisestä, joukko-osaston vahvuudesta tai aseistuksesta ei saanut kirjoittaa. Lisäksi oli kiellettyä lisätä kirjeisiin ”sopimattomia kirjoituksia tai piirustuksia”. Sodan aikana oli käytössä sensuurijärjestelmä. Jokaisessa keskuskenttäpostikonttorissa oli sensuuritoimisto postin tarkastamista varten. Tarkastamisen lisäksi kirjeitä lukemalla seurattiin ihmisten mielialoja.

Talvisota - Kenttäpostia -teoksen kirjoittajien joukossa ovat muun muassa sotahistorian professori emeritus Ohto Manninen, poliittisen historian professori emeritus Timo Soikkanen, kenraali ja entinen puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg, yleisesikuntaeverstiluutnantti ja tietokirjailija Anssi Vuorenmaa sekä eversti ja tietokirjailija Hannu Liimatta. Teoksen valokuvia on jälkivärittänyt upeasti kuvataiteilija Sami Hakala. Teoksen on toimittanut ja täydentänyt Kenttäpostia-lehden toimitusneuvoston puheenjohtaja, tietokirjailija Jukka Halonen. Jukka Halonen (s. 1960) on erikoistunut sotahistoriaan reilun kymmenen vuoden aikana. Halonen on saanut Suomen Leijonan 1. lk ritarimerkin, Sotaveteraaniliiton ansiomitalin, Rintamaveteraaniliiton kunniaristin ja Ratsuväkikillan ansiomitalin. Talvisota - Kenttäpostia -teos on selkeästi tehty ja yleistajuista kieltä. 105 kunnian päivää tuodaan tapahtumien ja taustojen osalta ansiokkaasti esille, kuvituksena autenttisia värikuvia sodan tapahtumista! Kokonaisuutena teos sopii kaiken tasoisille lukijoille: havainnollisuudessaan ja yleistajuisuudessaan myös sotahistoriaan perehtymättömille. Teksti, kartat ja kuvitus ovat hyvin tasapainossa ja tukevat Talvisota - Kenttäpostia -teoksen lukemista. Aina kannattaa lukea!

Lähteet
Talvisota - Kenttäpostia
Wikipedia