Virtojen kiharat: Suomalainen progressiivinen rock (Artikkeli)

Virtojen kiharat: Suomalainen progressiivinen rock (Artikkeli)

Virtojen kiharat: Suomalainen progressiivinen rock
Kirjailija: Matti Pajuniemi
Kustantaja: Aviador
Julkaistu: 2025
Painos: 2. painos
Sidosasu: Sidottu
Kieli: Suomi
Sivuja: 431

Virtojen kiharat kertoo suomalaisen progressiivisen rockin historian 1960-luvun jälkipuolelta aina vuoden 2025 artistitulokkaisiin asti. Brittiläisen Jim Pembroken muutettua Suomeen 1965 ja edistysmielisen Love Recordsin aloitettua toimintansa seuraavana vuonna maahamme muodostui vanhoista kaavoista irti pyristelevä muusikkosukupolvi. Eturintamassa olivat Tasavallan Presidentissä ja Wigwamissa vaikuttaneiden Jukka Tolosen, Pekka Pohjolan ja Jukka Gustavsonin kaltaiset virtuoosit. 1970-luvun jälkipuolella musiikillinen ilmapuntari heilahti toiseen ääripäähänsä. Progressiivinen rock tuli kuitenkin takaisin 1990-luvulla ja on marginaaliasemastaan huolimatta ollut tällä vuosituhannella runsaampaa kuin koskaan aiemmin. Virtojen kiharat esittelee yli 300 yhtyettä ja artistia seitsemältä eri vuosikymmeneltä. Monitahoinen kirjo ulottuu retrohenkisestä progesta jazzfuusioon, space rockiin, progemetalliin, elektronimusiikkiin, folkrockiin ja moderniin taidepoppiin. Virtojen kiharat -teoksessa esitellään muun muassa Wigwam ja Tasavallan Presidentti yhtyeet, jotka kilpailivat 1970-luvun alussa Suomen merkittävimmän yhtyeen asemasta!

Progressiivinen rock, puhekielessä proge, on 1960- ja 1970-luvun taitteessa syntynyt rockin suuntaus. Käsite ”taiderock” on varsinkin aiemmin mielletty progressiivisen rockin synonyymiksi. Progressiiviselle rockille on luonteenomaista musiikillinen kokeellisuus, joka ilmenee muun muassa epätavallisten instrumenttien, totutusta poikkeavien äänimaailmojen ja monimutkaisten kappalerakenteiden käytössä. Usein innoitusta progressiivisen rockin tekemiseen on haettu klassisesta musiikista, jazzista tai eri maiden kansanmusiikista. Progressiiviselle rockille on myös leimallisesti tunnusomaista pitkät, hitaasti aukeavat kappaleet. Useimmat genren edustajat esittävät kuitenkin myös populaarimusiikille tyypillisempiä muutaman minuutin kappaleita. Suomessa vaikutti 1960-luvun jälkipuolella ja 1970-luvulla monipuolinen progressiivisen rockin suuntaus. Ensimmäiset ja tunnetuimmat kotimaiset progeyhtyeet olivat Love Recordsille vuonna 1969 ensilevynsä levyttäneet helsinkiläiset Wigwam ja Tasavallan Presidentti. Ne herättivät myös jonkin verran huomiota Suomen ulkopuolella, varsinkin musiikkipiireissä. Muita tunnettuja suomalaisen progressiivisen rockmusiikin edustajia olivat muun muassa vuonna 1972 ensilevynsä levyttäneet helsinkiläinen Kalevala, lahtelainen Haikara ja porilainen Elonkorjuu. Kangasalainen Tabula Rasa ja pietarsaarelainen Fantasia julkaisivat ensilevynsä 1975 ja turkulainen Kaamos vuonna 1977. Myös esimerkiksi Hectorin vuoden 1973 Herra Mirandos -albumilla on selkeitä progressiivisia elementtejä.

Tasavallan Presidentti oli suomalainen rockyhtye, jonka perustivat vuonna 1969 kitaristi Jukka Tolonen ja rumpali Vesa Aaltonen. Muut alkuperäisjäsenet olivat laulaja Frank Robson, basisti Måns Groundstroem ja saksofonisti-huilisti Juhani Aaltonen. Uudeksi laulusolistiksi tuli vuonna 1972 Eero Raittinen, jonka kanssa Tasavallan Presidentti levytti läpimurtoalbuminsa Lambertland. Yhtye esitti aluksi rhythm and blues -vaikutteista musiikkia yhdistellen esimerkiksi poppia, bluesia ja jazzia. Raittisen tultua solistiksi tyyli muuttui jazzrockista kohti monimutkaisempaa progressiivista rockia. Tasavallan Presidentti julkaisi neljä omaa albumia ennen vuonna 1974 tapahtunutta hajoamistaan. Vuonna 1983 yhtye teki lyhyen comeback-kiertueen alkuperäisessä kokoonpanossaan. Konsertit jatkuivat 1990-luvulla, ja vuoden 2006 marraskuussa se julkaisi uuden albumin. Viimeisen kiertueensa yhtye teki samana vuonna. Vielä kesällä 2020 se esiintyi yhden kerran. Tasavallan Presidentti on Wigwamin ohella merkittävin suomalainen progressiivisen rockin yhtye. Sitä on myös kutsuttu suomalaisen jazzrockin tärkeimmäksi yhtyeeksi, ja sen varhaiset albumit olivat Suomessa progressiiviselle rockille suuntaa antaneita merkkiteoksia. Yhdessä Wigwamin kanssa se kilpaili 1970-luvun alussa Suomen merkittävimmän yhtyeen asemasta. Tasavallan Presidentti teki 1970-luvulla kiertueita myös muualla Euroopassa, ja yhtyeen albumeja julkaistiin ulkomailla. Britanniassa yhtye oli etenkin muusikoiden suosiossa, mutta kaupallinen läpimurto Suomen ulkopuolella ei kuitenkaan onnistunut.

Tasavallan Presidentti on Wigwamin ohella merkittävin suomalainen progressiivisen rockin yhtye. Sen vuosien 1969–1974 albumit olivat Suomessa progressiiviselle rockille suuntaa antaneita merkkiteoksia. Musiikkitoimittaja Pekka Laine on kutsunut Tasavallan Presidenttiä suomalaisen jazzrockin tärkeimmäksi yhtyeeksi. Kriitikko Markku Tuulen mukaan Tasavallan Presidentti kuului ”maailman rockyhtyeiden ehdottomaan valioluokkaan”. Tuuli on kirjoittanut, että yhtyeen voima oli yksilöissä ja näiden ihanteellisessa yhdistymisessä levytystilanteessa. Vuonna 1983 ilmestyneessä Suomalaisen rockin tietosanakirja 2 -teoksessa lainataan Tuulen kirjoitusta, jonka mukaan albumit Lambertland ja Milky Way Moses lienevät parhaita suomalaisia popjazz-levyjä. Tuulen mukaan Jukka Tolosen kitaransoitto oli ilmiömäistä ja Pekka Pöyryn piano- ja puhallinideat ”lomittuivat nätisti rikastamaan kokonaisuutta”. Basistit Måns Groundstroem ja Heikki Virtanen sekä rumpali Vesa Aaltonen muodostivat varman tukiryhmän, ja Eero Raittisen laulu sopi musiikkiin ”kuin tumppu tassuun”. Osittain Tasavallan Presidentin levyjen ansiosta rockmusiikki alkoi saada enemmän näkyvyyttä suomalaisessa lehdistössä. Jazziin kallellaan olleet kriitikot alkoivat arvostaa myös rockia, ja aihetta käsittelevät artikkelit siirtyivät nuortensivujen alanurkasta kulttuurisivuille.

Tasavallan Presidentti oli 1970-luvun alussa yhdessä Wigwamin kanssa Suomen merkittävin yhtye. Ne hallitsivat suomalaisten musiikkilehtien listoja ennen Hurriganesin nousua maan suosituimmaksi yhtyeeksi. Tasavallan Presidentin ja Wigwamin välinen kilpailu kuitenkin luotiin kuuntelijoiden puolelta, sillä yhtyeiden jäsenet olivat hyviä ystäviä keskenään. Taru Oksanen vertaa tätä vastakkainasettelua Englannissa Beatlesin ja Rolling Stonesin ihailijoiden välillä vallinneeseen kilpailuun, jossa fanin oli tärkeää ilmoittaa, kumman yhtyeen ihailijoihin hän kuuluu. Tasavallan Presidentti oli ensimmäinen kansainvälisesti tunnettu suomalainen progressiivisen rockin yhtye ja ylipäätään ensimmäisiä pohjoismaisia kyseisen genren edustajia. Yhtyeellä oli faneja esimerkiksi Britanniassa, missä se nautti erityisesti muusikoiden suosiota. Pyrkimys kansainvälisyyteen näkyi myös siinä, että albumeihin panostettiin enemmän aiempiin suomalaisiin rocklevyihin. Otto Donner on sanonut, että yhtyeen levyjä ei kuitenkaan osattu markkinoida niin kuin olisi pitänyt, vaan oletettiin, että hyviä äänitteitä myytäisiin automaattisesti paljon. Esikoisalbumi Tasavallan Presidentti on mukana kirjan 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään suomenkielisessä painoksessa. Siinä Pekka Laine kirjoittaa, että se on Wigwamin Hard N’ Hornyn ohella vuoden 1969 toinen merkittävä suomalainen debyyttialbumi. Musiikillisesti Tasavallan Presidentin esikoisalbumi on Wigwamin debyyttilevyä monimutkaisempi, minkä vuoksi Otto Donner katsoo varsinaisen suomalaisen progekauden alkaneen vasta Tasavallan Presidentistä

Tamperelainen kirjastonhoitaja ja tietokirjailija Matti Pajuniemi (s. 1970) alkoi perehtyä progressiiviseen rockiin jo varhaisteini-iässä isosisarusten vinyylilevyjen äärellä. Vuonna 2013 hän julkaisi ensimmäisen suomenkielisen, ulkomaista progea kattavasti esittelevän tietokirjan Aamunkoiton portit: progressiivinen rock 1967-1979. Virtojen kiharat - suomalainen progressiivinen rock on perusteellinen läpileikkaus alan kotimaisesta historiasta, mitä kirjailija jo pohjusti vuonna 2016 ilmestyneessä Prog Finlandia -teoksessaan. Virtojen kiharat esittelee yli 300 yhtyettä ja artistia seitsemältä eri vuosikymmeneltä. Monitahoinen kirjo ulottuu retrohenkisestä progesta jazzfuusioon, space rockiin, progemetalliin, elektronimusiikkiin, folkrockiin ja moderniin taidepoppiin. Virtojen kiharat: Suomalainen progressiivinen rock -teos on  kattava perusteos suomalaisen progressiivisen rockin historiasta ja suomalaisista proge yhtyeistä ja artisteista. Suositeltavaa luettavaa progressiivisen musiikin kuuntelun oheen! Progressiivinen musiikki ei vanhene koskaan.

Lähteet
Virtojen kiharat
Wikipedia