Tulilinja (Artikkeli)

Tulilinja (Artikkeli)

Tulilinja
Alaotsikko: Ukraina ja uusi maailmanjärjestys
Kirjailija: Timo Hellenberg, Pekka Visuri
Kustantaja: Into Kustannus
Julkaistu: 2025
Painos: 2. p
Sidosasu: Nidottu
Kieli: Suomi
Sivuja: 302

Tulilinja - Ukraina ja uusi maailmanjärjestys pureutuu suoraan aikamme polttavimpaan kysymykseen: miten Ukrainan tapahtumista tuli koko maailman turvallisuutta ravisteleva kriisi, ja mitä se kertoo meneillään olevasta maailmanjärjestyksen muutoksesta. Teos avaa selkeästi ja analyyttisesti, kuinka Maidanin kansannoususta käynnistynyt kehitys johti sotaan, joka on horjuttanut suurvaltasuhteita ja jakanut maailmaa uusiin etupiireihin. Kirja vie lukijan Ukrainan sodan taustoihin ja näyttää, miten historialliset jännitteet, geopoliittiset intressit ja suurvaltojen strategiat ovat kietoutuneet yhteen. Venäjän ja lännen vastakkainasettelu, Euroopan unionin rooli sekä globaalin etelän asema muodostavat kokonaisuuden, jossa yksittäinen konflikti heijastuu koko kansainväliseen järjestelmään. Teos ei tyydy yksinkertaisiin vastauksiin, vaan haastaa lukijan pohtimaan, olemmeko jo siirtyneet uuteen, epävakaampaan aikakauteen - ja kuinka lähellä olemme laajempaa sotilaallista yhteenottoa. Kahden kokeneen asiantuntijan yhteisteos tarjoaa lukijalle välineitä ymmärtää uutisvirran taakse jääviä syitä ja seurauksia sekä hahmottaa, mihin suuntaan kansainvälinen politiikka on kehittymässä. Tämä kirja on välttämätöntä luettavaa kaikille, jotka haluavat ymmärtää Ukrainan sodan merkityksen osana laajempaa maailmanpoliittista murrosta. Jos haluat hahmottaa, miksi maailma näyttää juuri nyt siltä kuin näyttää - ja mitä se voi tarkoittaa huomiselle - Tulilinja on oikea valinta.

Ukrainan vallankumouksella 2014 tarkoitetaan helmikuussa 2014 tapahtunutta vallankumousta, jonka yhteydessä presidentti Viktor Janukovytš erotettiin. Vallankumousta edelsivät kuukausia kestäneet mielenosoitukset ja väkivaltaisuudet maan pääkaupungissa Kiovassa ja muualla Ukrainassa. Väkivaltaisuuksissa kuoli yli sata mielenosoittajaa ja poliisia. Vallankumouksen vastatoimena Venäjä miehitti Krimin. Miehitystä Ukrainan valtaan noussut uusi hallitus piti sodanjulistuksena. Tilanteen seurauksena myös Itä-Ukrainan tilanne muuttui konfliktiksi: Itä-Ukrainan sota huhtikuu 2014 - helmikuu 2022. Mielenilmaukset saivat alkunsa marraskuussa 2013, kun EU-myönteiset ukrainalaiset – Maidanin kansanliikkeeksi kutsutut – alkoivat protestoida Kiovassa presidentti Janukovytšin päätöstä hylätä assosiaatio- ja vapaakauppasopimus Euroopan unionin kanssa ja hakea sen sijaan tiiviimpää taloudellista suhdetta Venäjän kanssa. Lisäksi mielenosoituksien taustalla oli yleinen tyytymättömyys Ukrainan johtoon, kasvavaan korruptioon sekä maan talouden kriisiin. Sadat tuhannet ukrainalaiset jalkautuivat katuprotesteihin, jotka äityivät väkivaltaisiksi venäläismielisen hallinnon ja kansalaisten välillä. Kyseessä olivat Ukrainan suurimmat mielenosoitukset sitten oranssin vallankumouksen. Levottomuuksiksi yltyneet mielenosoitukset muuttuivat väkivaltaisimmiksi 18. helmikuuta 2014 ja vaativat kymmeniä kuolonuhreja poliisin erikoisjoukkojen puututtua niihin kovin ottein. Myöhemmin saatujen valokuvatodisteiden valossa näytti siltä, että presidentti Janukovytšin hallinto oli todennäköisesti antanut sisäministeriön ja turvallisuuspalvelun tarkka-ampujille käskyn ampua mielenosoittajia. Tässä vaiheessa Berkut-joukkoja vastustettiin väkivaltaisesti niin lyömäaseilla kuin polttopulloilla, ja Ukrainan hallituksen joukkojen miehet ja mielenosoittajat surmasivat toisiaan. Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC käynnisti huhtikuussa tutkimuksen siitä, tapahtuiko Ukrainan kansannousun yhteydessä rikoksia marraskuun lopun 2013 ja 21. helmikuuta 2014 välisenä aikana. Väkivaltaisuuksien jatkuttua kolme päivää hallitus ja oppositioryhmät allekirjoittivat sopimuksen, jolla osapuolet lupasivat pidättäytyä väkivaltaisuuksista, järjestää uuden presidentinvaalin ja siirtää presidentin valtaoikeuksia parlamentille. Presidentti Janukovytš erotettiin 22. helmikuuta 2014 ja hänet etsintäkuulutettiin epäiltynä joukkomurhasta. Hänen tilalleen tilapäiseksi valtionpäämieheksi nimitettiin Oleksandr Turtšynov. Hänestä tuli 23. helmikuuta myös Ukrainan pääministeri. Vaalit uuden presidentin valitsemiseksi järjestettiin 25. toukokuuta, ja voittajaksi tuli Petro Porošenko ensimmäisellä kierroksella. Porošenko astui virkaansa 7. kesäkuuta. Vallankumousta seurasi separatististen ukrainanvenäläisten mielenosoituksia Krimillä sekä Itä- ja Etelä-Ukrainassa. Jotkut kannattivat alueellista irtautumista Ukrainasta ja liittymistä Venäjään. Venäjältä tulevaa propagandaa, Ukrainassa näkyviä venäläisiä televisiokanavia, sotilaita ja agitaattoreita syytettiin laajalti epävakauksien lietsonnasta.

Krimin miehitys 2014 on Venäjän sotilaallinen miehitys Ukrainan Krimin autonomisessa tasavallassa ja Sevastopolissa, joka alkoi helmikuussa 2014. Tulkinnasta riippuen miehitys jatkuu yhä tai olisi johtanut alueiden liittämiseen Venäjän federaatioon maaliskuussa 2014. Miehitys oli Venäjän vastatoimi Ukrainan vallankumoukseen. Samana keväänä yhteenotto laajeni Itä-Ukrainaan ja johti Itä-Ukrainan sotaan. Kansainvälinen oikeus pitää alueiden liittämistä laittomana. Länsimaat tuomitsivat Venäjän toimet Krimillä ja asettivat maalle talouspakotteita. Itä-Ukrainan sota on huhtikuussa 2014 alkanut Ukrainan hallituksen ja Venäjän tukemien joukkojen, kapinallisten tai separatistien välinen aseellinen yhteenotto Itä-Ukrainassa. Venäjä oli suunnitellut Krimin ja Itä-Ukrainan haltuunottoja jo ennen vuonna 2014 alkaneita tapahtumia. Jo vuonna 2008 Venäjän presidentti Vladimir Putin ilmoitti: ”Jos Ukraina menee Natoon, se menee ilman Krimiä ja itää”. Ennen varsinaisen Itä-Ukrainan kriisin alkamista Venäjän joukot miehittivät Krimin. Itä-Ukrainan tapahtumien taustalla on osittain myös Ukrainan parlamentin helmikuun 2014 lopulla peruuttama vuoden 2012 kielilaki, joka turvasi venäjän ja muiden vähemmistökielien asemaa Ukrainassa. Tämä päätös huolestutti Ukrainan venäjänkielistä väestönosaa. Tapahtumat alkoivat, kun useissa Itä-Ukrainan kaupungeissa käynnistettiin protesteja Ukrainan uutta valtionjohtoa vastaan. Ukrainan presidentti perui myöhemmin kielilain muutoksen hyväksymisen, mutta protestointi jatkui. Itä-Ukrainassa protestoijat valtasivat monilla paikkakunnilla hallintorakennuksia. Valtaajat, joiden seassa oli Venäjän tiedusteluviranomaisten joukkoja, vastustivat maan uutta hallintoa ja vaativat alueille suurempaa itsehallintoa tai Itä-Ukrainan pääosin venäjänkielisten alueiden liittämistä Venäjään. Itäisimmän Ukrainan asukkaista noin kymmenen prosenttia on syntynyt Venäjällä. Ukraina vastasi protesteihin ”terrorisminvastaisella operaatiollaan”. Operaatio alkoi menestyä kesä–heinäkuussa 2014, jolloin kapinakeskus Slovjansk luhistui. Yhtenä kriisissä laajasti huomiota herättäneenä tapahtumana voidaan pitää heinäkuun puoliväliä, jolloin Malaysia Airlinesin lento 17 ammuttiin alas ja lähes 300 siviiliä kuoli. Lähes miljoona ukrainalaista on joutunut taistelujen vuoksi maan sisäisiksi pakolaisiksi. Näiden ihmisten lisäksi Yhdistyneiden kansakuntien arvion mukaan noin 600 000 henkilöä on hakenut turvapaikkaa tai oleskelulupaa Ukrainan naapurivaltioista, pääasiassa Venäjältä, mutta myös Valko-Venäjältä, Moldovasta, Puolasta, Unkarista ja Romaniasta. Länsivallat tukivat kriisissä Ukrainan hallitusta ja Venäjä taas kapinallisia. Ukraina syytti Venäjää kriisin aiheuttajaksi ja osapuoleksi, ja myös Euroopan unioni ja Nato katsoivat Venäjän toimivan Itä-Ukrainassa muun muassa aseistaen joukkoja. Venäjä on kiistänyt käyvänsä suoraa sotaa Ukrainassa. Silti Venäjä on sanonut, että separatistien auttajat ovat vapaaehtoisia venäläisiä. Kriisissä saavutettiin niin sanottu Minsk II -tulitaukosopimus helmikuussa 2015, mutta taisteluja on puhjennut toisinaan siitä huolimatta. Kriisiä voidaan joidenkin asiantuntijoiden mukaan pitää jäätyneenä konfliktina. Tiedotusvälineissä oli kriisin eskaloitumisen aikaan paljon ristiriitaista, epäselvää ja jopa virheellistä tietoa Itä-Ukrainan kriisistä, mikä johtui siitä, että niin Venäjän kuin Ukrainan tiedotusvälineet levittivät paljon perättömiä huhuja ja uutisia, joiden luotettavuutta oli vaikea selvittää. Kriisiin liittyvää viestintää eri tiedotusvälineissä voidaankin pitää esimerkkinä nykyaikaisesta informaatiosodankäynnistä. Kriisin myötä Yhdysvallat ja Euroopan unioni asettivat Venäjälle talouspakotteita ja Venäjä vastapakotteita, jotka ovat edelleen voimassa. Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov myönsi 30. kesäkuuta 2017 maansa joukkojen liittymisen Ukrainan taisteluihin. Lavrovin mukaan Venäjän toimet olivat vastaus siihen, että venäjänkieliset joutuivat vaikeuksiin ja syrjityiksi vallankaappauksen jälkeisessä Ukrainassa. Venäjän presidentti Vladimir Putin tunnusti kapinoivat Donetskin ja Luhanskin kansantasavallat itsenäisiksi 21. helmikuuta 2022. Putin myös kyseenalaisti Ukrainan olemassaolon. Venäjä lähetti kansantasavaltojen alueelle joukkoja, joita se nimitti rauhanturvaajiksi. Venäjä aloitti avoimet sotatoimet Ukrainaa kohtaan ja käynnisti hyökkäyksen Kiovaan 24. helmikuuta 2022. Tämän johdosta Venäjän–Ukrainan sota laajeni Itä-Ukrainasta koko maata koskettavaksi täysimittaiseksi sodaksi.

Venäjän–Ukrainan sota (Ukrainan sota) on käynnissä oleva sota Venäjän ja Ukrainan välillä. Se alkoi helmikuussa 2014 Ukrainan vallankumouksen jälkeen, ja sotatoimet keskittyivät aluksi Krimin ja Donbassin alueille, jotka on kansainvälisesti tunnustettu osaksi Ukrainaa. Konfliktin alkuvaiheessa vuonna 2014 Venäjä valtasi Krimin ja julisti sen liitetyksi alueeseensa. Samana vuonna alkoi myös Itä-Ukrainan sota Ukrainan ja Venäjän tukemien separatistien välillä. Useasti on esiintynyt myös merivoimien välikohtauksia, kybersodankäyntiä ja poliittisia jännitteitä. Vuoden 2021 lopusta lähtien Venäjä lisäsi taistelukelpoisia sotajoukkojaan Ukrainan rajan välittömässä läheisyydessä. Sota laajeni alueellisesta konfliktista täysimittaiseksi sodaksi Venäjän aloitettua hyökkäyksen Ukrainaan 24. helmikuuta 2022. Venäjän hyökkäys Ukrainaan 2022, joka alkoi 24. helmikuuta, on jatkoa vuoden 2014 konfliktille, jossa Venäjä miehitti Krimin ja tuki Itä-Ukrainan separatisteja. Ennen hyökkäystä Venäjä siirsi joukkoja rajoille, tunnusti separatistialueiden itsenäisyyden ja aloitti sotatoimet Putinin ilmoitettua ”sotilasoperaatiosta” Ukrainan demilitarisoimiseksi. Putin väitti Ukrainan syyllistyneen venäläisvähemmistön kansanmurhaan, mutta presidentti Zelenskyi torjui väitteet. Hyökkäyksen seurauksena Ukraina julisti sotatilan ja yleisen liikekannallepanon. Venäjän alkuperäisenä tavoitteena arvioitiin olleen Ukrainan hallituksen vaihtaminen, mutta nopean voiton epäonnistuttua sota pitkittyi. Ukraina onnistui puolustautumaan erityisesti Kiovan alueella ja menestyi informaatiosodassa. Länsimaat vastasivat laajoilla talouspakotteilla ja alkoivat tukea Ukrainaa aseellisesti ja taloudellisesti. Sota johti mittavaan pakolaiskriisiin: keväällä 2025 lähes seitsemän miljoonaa ukrainalaista oli paennut ulkomaille ja yli kolme miljoonaa siirtynyt maan sisällä.  Suuri osa kansainvälisestä yhteisöstä on tuominnut Venäjän sen toimista Ukrainassa ja syyttäen sitä kansainvälisen oikeuden rikkomisesta ja Ukrainan suvereniteetin loukkaamisesta. Monet maat asettivat taloudellisia pakotteita Venäjää, venäläisiä yksityishenkilöitä tai yrityksiä vastaan, erityisesti vuoden 2022 hyökkäyksen jälkeen.

Sodan alkuvaiheessa Venäjä valtasi laajoja alueita erityisesti Itä- ja Etelä-Ukrainassa sekä teki epäonnistuneen hyökkäysyrityksen Kiovaan. Tämän jälkeen rintamalinja pysyi melko vakaana syyskuulle 2022 saakka. Hyökkääjä joutui sodassa puolustuskannalle, menettäen aloitteen, Ukrainan valloitettua syys-lokakuussa alueita takaisin venäläisiltä Itä-Ukrainan pohjoisosissa. Tämän seurauksena Venäjän presidentti Vladimir Putin julisti 21. syyskuuta 2022 osittaisen liikekannallepanon vahvistaakseen venäläisjoukkoja Ukrainassa. Venäjä järjesti 23.–27. syyskuuta 2022 miehittämillään alueilla kansanäänestyksiä alueiden liittämisestä Venäjään. Merkittävä enemmistö kannatti liittymistä, mutta vaaleja pidettiin yleisesti väärennettyinä ja lopputulosta ennalta määrättynä. Putin ilmoitti 30. syyskuuta liittävänsä Donetskin, Luhanskin, Zaporizzjan ja Hersonin alueet Venäjään. Loppuvuodesta 2022 Ukraina onnistui valtaamaan takaisin Dneprjoen länsipuolisen osan Hersonin alueesta, mukaan lukien Hersonin kaupungin, jonka ukrainalaisjoukot saivat haltuunsa marraskuun lopulla. Vuonna 2023 rintamalinjat pysyivät pitkälti muuttumattomina sodan siirtyessä jälleen asemasotavaiheeseen. Kesäkuussa Ukraina aloitti vastahyökkäyksen Itä-Ukrainaan sekä Dneprjoen itäpuolelle. Hyökkäyksen yhteydessä Venäjän joukot tuhosivat joessa sijainneen Kahovkan padon, minkä aikaansaama Kahovkan tekojärven tyhjentyminen aiheutti tulvatuhoja alueella. Hyökkäys jatkui syksyyn saakka, mutta Ukraina ei saavuttanut tavoitteitaan. Vuoden 2024 alkupuoliskolla rintamalinjat eivät liikkuneet paljoakaan, joskin Venäjä eteni hitaasti Itä-Ukrainassa. Elokuussa Ukraina hyökkäsi ensimmäistä kertaa Venäjän alueelle vallaten muun muassa Kurskin alueella sijaitsevan Sudzan kaupungin. Venäjä onnistui pysäyttämään ukrainalaisten etenemisen, muttei torjumaan hyökkäystä kokonaan. Toisaalta venäläisjoukot jatkoivat loppuvuonna etenemistään Itä-Ukrainan rintamalla. Alkuvuodesta 2025 venäläiset valtasivat lopun Kurskin alueesta takaisin, mutta muutoin rintamalinjoissa ei vuoden aikana Venäjän vähäistä etenemistä lukuun ottamatta tapahtunut suuria muutoksia.

Virallista sodanjulistusta ei ole annettu meneillään olevassa Venäjän ja Ukrainan välisessä sodassa. Kun Kreml ilmoitti Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan vuonna 2022, se väitti aloittavansa ”sotilaallisen erikoisoperaation” sivuuttaen muodollisen sodanjulistuksen. Ukrainan hallitus piti lausuntoa kuitenkin sodanjulistuksena, ja monet kansainväliset uutislähteet raportoivat siitä sellaisena. Vaikka Ukrainan parlamentti kutsuu Venäjää ”terroristivaltioksi” sen sotilaallisissa toimissa Ukrainassa, se ei ole julkaissut virallista sodanjulistusta sen puolesta. Presidentti Putin kutsui tilannetta sodaksi ensimmäisen kerran joulukuussa 2022 pitämässään puheessa. Yhdistyneiden kansakuntien mukaan Venäjän hyökkäyssodan johdosta on Ukrainassa kuollut tammi-marraskuussa 2025 jo 26 prosenttia enemmän siviilejä kuin edellisvuonna, ja 70 prosenttia enemmän kuin vuonna 2023. Kaikkiaan YK:n oli varmentanut joulukuuhun 2025 mennessä ainakin 14 796 kuollutta ja 39 543 loukkaantunutta siviiliä, vaikka kaikkia hyökkäyssodan tapahtumapaikkoja ei järjestö ollut vielä päässyt tutkimaan. Sota on johtanut mittavaan pakolaiskriisiin: keväällä 2025 lähes seitsemän miljoonaa ukrainalaista oli paennut ulkomaille ja yli kolme miljoonaa ukrainalaista on siirtynyt maan sisällä. Vuoden 2025 aikana Ukrainan ja Venäjän välillä on käyty rauhanneuvotteluja Ukrainan sodan päättämisestä: välittäjinä neuvotteluissa ovat toimineet Eurooppa ja Yhdysvallat. Käytännössä Venäjä ei ole luopunut mistään tavoitteistaan, joita Putin oli julkisesti hyökkäyssodalleen asettanut! Venäjän-Ukrainan sota jatkuu asema- ja kulutussodan kaltaisena sodankäyntinä, selkeää ratkaisua sodan loppumiselle ei ole näköpiirissä!

Pekka Juhani Visuri (s. 25. joulukuuta 1942 Hämeenlinna) on suomalainen upseeri, professori ja politiikan tutkija. Pekka Visuri suoritti varusmiespalveluksen Erillisessä Kranaatinheitinkomppaniassa 1963 Hämeenlinnassa. Hän valmistui Kadettikoulusta 1966. Upseeriuransa aikana hän palveli muun muassa varusmieskouluttajana Panssarivaunupataljoonassa, Panssariprikaatissa ja myöhemmin esikuntatehtävissä Etelä-Suomen sotilasläänin esikunnassa. Hän erosi vakinaisesta palveluksesta 1990. Visuri toimii Maanpuolustuskorkeakoulun dosenttina. Hän on myös ollut Ulkopoliittisen instituutissa vierailevana tutkijana vuosina 1990–2003. Oppiarvoltaan Visuri on valtiotieteen tohtori ja sotilasarvoltaan eversti (ylennettiin vuonna 2001 reservissä). Hänen väitöskirjansa käsitteli Suomen sodanjälkeistä turvallisuuspolitiikkaa. Vuonna 2000 Visuri kirjoitti Kosovon sodasta kirjan, jonka katsottiin kyseenalaistaneen monia yleisiä näkemyksiä sodasta. Helsingin Sanomat taas kritisoi Visurin kirjassaan esittämiä näkemyksiä puolueellisiksi. Vuonna 1997 ilmestynyt Turvallisuuspolitiikka ja strategia on Visurin laatima viisisataasivuinen yleistason perusteos aiheestaan. Visuri on myös suomentanut muutamia saksankielisiä kirjoja. Vuonna 2013 hänet palkittiin Tietokirjailijapalkinnolla. Timo Tapani Hellenberg (s. 14. lokakuuta 1970) on valtiotieteiden tohtori, suomalainen kansainväliseen kriisinhallintaan erikoistunut asiantuntija, tietokirjailija ja Hongkongissa toimivan Hellenberg International Limited -yhtiön toimitusjohtaja. Hän toimi Anneli Jäätteenmäen EU-asioiden neuvonantajana 29. huhtikuuta – 24. kesäkuuta 2003. Myöhemmin hän toimi erilaisissa asiantuntijatehtävissä valtioneuvoston kanslian toimeksiannoissa muun muassa uuden kriisinhallintajärjestelmän luomiseksi. Timo Hellenberg väitteli vuonna 2002 valtiotieteen tohtoriksi Helsingin yliopistossa kansainvälisestä politiikasta. Hellenberg on myös vakiokolumnisti georgialaisessa GFSIS-instituutissa sekä julkaissut yli 20 kriisinhallinta-aiheista julkaisua sekä lukuisia akateemisia artikkeleita. Tulilinja – Ukraina ja uusi maailmanjärjestys on Timo Hellenbergin ja Pekka Visurin vuonna 2025 kirjoittama teos Ukrainan kehityksestä ja Ukrainan sodasta. Tulilinja -teoksessa kerrotaan, miksi Venäjän suurhyökkäys Kiovaan vuonna 2022 epäonnistui. Pekka Visurin Ja Timo Hellenbergin yhdessä kirjoittaman teoksen on sisältö on informatiivinen, kertoen Ukrainan sodasta ja geopolitiikan tapahtumista ja käänteistä aina lokakuuhun 2025 saakka. Tulilinjalla -teos paneutuu erityisesti näkökulmiin: Ukrainan sisäinen kehitys itsenäistymisestä vuoteen 2025, Ukrainan sota vuosina 2014-2025 ja kansainvälisen tilanteen kehittyminen kuluneina vuosina (erityisesti vuosina 2022-2025). Teoksen lukeminen herättää pohtimaan mihin suuntaan maailma on menossa? Visurin ja Hellenbergin kirjoittama teos on tasapainoinen ja kokonaisuutena sopii kaiken tasoisille lukijoille ja täyttää hyvin paikkansa historiantutkimusten joukossa.

Lähteet
Tulilinja
Wikipedia