Ruplaruhtinaat (Artikkeli)
Ruplaruhtinaat
Alaotsikko: Venäläisen bisneksen hämähäkinverkot Suomessa
Kirjailija: Outi Salovaara
Kuvittaja: Tommi Tukiainen
Kustantaja: Otava
Julkaistu: 2025
Sidosasu: Sidottu
Kieli: Suomi
Sivuja: 432
Palkittu toimittaja selvittää, mitä venäläisten omistamissa suomalaiskiinteistöissä todella tapahtuu: Hylätty hotelli, tappiollinen lomakylä, valetehdas mummonmökissä. Venäläiset omistavat Suomessa tuhansia kiinteistöjä ja yhtiöitä. Joidenkin lonkerot kurkottavat veroparatiiseihin - ja tietysti Kremliin asti. Ovatko omistajat veijareita, huijareita vai jopa vakoojia? Ruplaruhtinaat vie lukijan varmaotteisesti niin ruohottuneille pihamaille kuin venäläisten bisneskiemuroihin ja näyttää suurten visioiden ja karun todellisuuden välisen kuilun - ehkä myös suomalaisten hyväuskoisuuden. Silmiä avaava teos kysyy, mitä todella tiedämme epävakaan suurvallan toimista Suomessa?
Venäjän oligarkit ovat venäläisiä erittäin varakkaita liikemiehiä, joilla on taloudellisen vaikutusvallan lisäksi myös poliittista vaikutusvaltaa. Oligarkit keräsivät miljardiomaisuutensa Neuvostoliiton romahtamisen myötä 1990-luvulla, kun valtion omaisuutta yksityistettiin. Vuonna 1995 kourallinen yrittäjäoligarkkeja sai haltuunsa Venäjän tärkeimmät luonnonvaroja valvovat valtionyhtiöt. 2000-luvulla oligarkit ovat menettäneet valtaansa takaisin valtiolle. Oligarkki-nimitystä käytetään nykyisin kaikista Venäjän superrikkaista. Vladimir Putin otti vuonna 2001 oligarkkien johtamat tärkeimmät televisioyhtiöt valtion hallintaan. Hän salli oligarkkien pitää omaisuutensa, kunhan he pysyisivät erossa valtiollisista asioista eivätkä vastustaneet Kremliä millään tavoin. Jotkut oligarkeista pakenivat maasta, mutta useimmat sopeutuivat Putinin aikakauteen. Vuonna 2003 Putin riitautui maan rikkaimman miehen, Jukos-öljy-yhtiön omistajan Mihail Hodorkovskin kanssa, joka alkoi syytellä Putinin hallintoa laajamittaisesta korruptiosta. Hodorkovski jatkoi Putinin arvostelua ja opposition rahoittamista niin kauan kunnes hänet pidätettiin talousrikoksista syytettynä lokakuussa 2003 ja tuomittiin pitkäksi ajaksi vankilaan. ”Seitsemästä pankkiirista” (seitsemän mahtavimman oligarkin liittouma: Boris Berezovski (LogoVaz -yritys), Mihail Hodorkovski (Menatep -yritys), Mihail Fridman (Alfa -yritys), Vladimir Gusinski (Most -yritys), Vladimir Potanin (Interros -yritys), Aleksandr Smolenski (Stolitšnyi -yritys) ja Vladimir Vinogradov (Inkom -yritys) yritysryhmänsä pystyivät Venäjällä säilyttämään vain Mihail Fridman ja Vladimir Potanin. He eivät kuitenkaan enää vaatineet valtaa vaan joutuivat olemaan lojaaleja hallinnolle. Matalampaa profiilia 1990-luvulla pitäneistä liikemiehistä maan rikkaimpien listalle nousivat Roman Abramovitš, Mihail Prohorov, Oleg Deripaska ja Viktor Vekselberg. He ja muut dollarimiljardöörin asemaa tavoitelleet eivät olleet osallistuneet lainaa osakkeita vastaan -malliin ja olivat siksi yleensä vähemmän riippuvaisia energiasektorista. Uusi bisneseliitti siirtyi uusille liiketoiminta-aloille ja pyrki aikaisempaa kunnianhimoisemmin kehittämään yhtiöitään. Heidän rahoituksensa tuli aiempaa useammin ulkomailta, ja he myös viettivät suuren osan ajastaan ulkomailla. Venäjä vaurastui nopeasti 2000-luvulla, ja vaikka uusilla oligarkeilla ei ollutkaan valtaa ohjailla asioita kulisseissa, heidän varallisuutensa kasvoi huomattavaksi. Tosirikkaita oli samalla alettu kutsua vain niin sanotusti tavallisiksi miljardööreiksi, ei enää niin sanotuiksi oligarkeiksi. Myös oligarkkien keskinäiset kiistat olivat loppuneet.
Maailmanlaajuinen finanssikriisi levisi vuonna 2008 myös Venäjälle. Venäjän miljardöörit menettivät kriisissä Forbesin arvion mukaan yhteensä lähes 370 miljardia dollaria, ja kaksi kolmannesta maan sadasta rikkaimmasta oli menettänyt miljardöörin asemansa vuoden 2009 alussa. Esimerkiksi Oleg Deripaska menetti lähes 90 prosenttia omaisuutensa arvosta ja joutui myymään useita yhtiöitään halvalla. Varallisuutensa rajun kutistumisen myötä oligarkit menettivät myös suuren osan jäljelle jääneestä poliittisesta vaikutusvallastaan. Vuoden 2018 alussa Yhdistyneessä kuningaskunnassa astui voimaan niin sanottu selittämättömän varallisuuden laki. Maa haluaa tällä tavoin selvityksiä venäläisoligarkkien rikkauksista, ja he ovat yksi lain selkeä kohderyhmä. Lain mukaan viranomaiset voivat vaatia selvityksiä selittämättömästä varallisuudesta, ja kaikki yli 50 000 puntaa ylittävät rikkaudet voidaan selitysten puuttuessa takavarikoida. Toukokuussa 2018 julkaistun parlamentin ulkoasiainvaliokunnan raportin mukaan Putinin lähipiiri on piilottanut Britanniaan korruption kautta saatuja varoja. Venäjän oligarkkeja kutsutaan niin sanotuiksi rahanpesijöiksi, jotka ovat onnistuneet hyödyntämään nykyisissä Venäjän-vastaisissa talouspakotteissa olevia puutteita ja porsaanreikiä. Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022 Euroopan unioni asetti pakotteita monille oligarkeille, joiden katsotaan tukevan rahoillaan ja omistuksillaan Putinin Venäjän hallintoa. Oligarkkien toimintaa voidaan siten pitää Venäjän hybridivaikuttamisena taloudellisin keinoin.
Hybridivaikuttaminen on valtion poliittiseen järjestelmään kohdistuvaa ulkovaltojen vihamielistä vaikuttamista. Tavoitteena on aiheuttaa hämmennystä, hajaannusta ja turvattomuuden tunnetta käynnistämättä kuitenkaan avointa sotaa. Hybridivaikuttamisen keinojen hajanaisuus vaikeuttaa usein niihin vastaamista. Hybridivaikuttamista tehdään mahdollisimman peitellysti, ja sitä toteuttamaan voidaan rekrytoida tapauskohtaisesti niin sanotusti keikkatyöläisiä. Tällaista toimintaa on usein vaikeampi ennakoida kuin eri maiden tiedustelupalvelujen toteuttamia operaatioita. Hybridivaikuttamisessa pyritään hyödyntämään monella eri tavalla kohdemaan erilaisia haavoittuvuuksia. Keinovalikoimaan voivat kuulua esimerkiksi poliittiset, diplomaattiset, taloudelliset (kiinteistöjen ja yhtiöiden ostaminen ja omistaminen) ja sotilaalliset keinot sekä informaatio- ja kybervaikuttaminen.
Outi Salovaara on vapaa toimittaja, joka kirjoittaa muun muassa Seuraan, Suomen Kuvalehteen ja Helsingin Sanomiin. Hän on voittanut tutkivan journalismin Lumilapio-palkinnon sekä Naistoimittajat ry:n Vuoden Kellokas -tunnustuksen. Ruplaruhtinaat -teos on selkeästi kirjoitettu tietoteos. Salovaaran kirjoittaman teoksen tyyli on tutkivan journalistinen. Tutkiva journalismi on syvälle luotaavaa journalismia, jonka tarkoituksena on tuoda julkisuuteen yleisen edun kannalta merkittäviä asioita, jotka on salattu joko tahallisesti tai tahattomasti. Outi Salovaara on seurannut venäläisten oligarkkien kiinteistökauppoja ja muuta hämärää toimintaa Suomen alueella yli kolmekymmentä vuotta. Salovaara on paljastanut useita Putinin lähipiirin omistamia kiinteistöjä ja yrityksiä Suomen alueella. Ruplaruhtinaat -teoksen kirjoittajan mukaan venäläisten kiinteistöostot ovat muodostaneet merkittävän turvallisuusuhan rahanpesun ja harmaan talouden kautta. Venäläisten ruplaruhtinaiden eli oligarkkien toiminnasta on syytä kirjoittaa jatkossakin, mitään salaamatta!
Lähteet
Ruplaruhtinaat
Wikipedia
Kommentit
Lähetä kommentti