Hugo Salmela (Artikkeli)

Hugo Salmela

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hugo Salmela (Artikkeli)
Alaotsikko: Vallankumouksen sanansaattaja
Kirjailija: Tuomas Hoppu
Kustantaja: VASTAPAINO
Julkaistu: 2025
Sidosasu: Sidottu
Kieli: Suomi
Sivuja: 276

"Punapäällikkö Hugo Salmelan elämäkerta kuvaa hänen kasvunsa vallankumoukselliseksi ja toimintansa kaartilaisjoukkojen johtajana Kymenlaaksossa ja Tampereella." Kymenlaaksolaisen Hugo Salmelan elämänkaari jäi hieman yli 30 vuoden mittaiseksi. Tuona aikana hänestä muokkaantui vallankumouksellinen, josta on piirtynyt jälkipolville kuva ennen kaikkea vuoden 1918 sisällissodan punakaartilaispäällikkönä. Kymenlaaksolaisittain ja hieman laajemminkin tarkasteltuna kuva Hugo Salmelasta on paljon monisyisempi. Hän oli esiintyvä taiteilija, kulttuurivaikuttaja ja ammattiyhdistysmies. Historialliselta näkökannalta Salmelaa voidaan pitää köyhälistön etujen puolustajana, mutta yhtä hyvin hänen voidaan katsoa yrittäneen kukistaa Suomessa vallalla olleen demokraattisen valtiojärjestyksen. Näin Hugo Salmela voidaan luokitella joko vapaustaistelijaksi tai kapinalliseksi tai molemmiksi. Määritelmään vaikuttaa usein kunkin asiaa tarkastelevan oma näkökulma vuoden 1918 tapahtumiin. On kuitenkin syytä kysyä, tekeekö näin tiukka lokerointi oikeutta yksilölle, joka kulkee ajan virrassa Suomen historian kenties ristiriitaisimpana ja vaikeimpana ajanjaksona. Vallankumouksellinen Hugo joka tapauksessa oli. Mutta kuka lopulta oli ihminen nimeltä Hugo Salmela? Kuinka hänestä muokkautui vallankumouksellinen punakaartilaispäällikkö?

Hugo Salmela (s. 13. kesäkuuta 1884 Kivennapa – k. 30. maaliskuuta 1918 Tampere) oli punakaartin kyvykkäimpiä johtajia Suomen sisällissodassa. Hän toimi punaisten pohjoisen rintaman ylipäällikkönä helmikuun lopusta 1918 aina kuolemaansa asti. Hän johti Tampereen puolustusta Tampereen taistelun aikana, mutta kuoli omassa päämajassaan tapahtuneen räjähdysonnettomuuden seurauksena. Salmelalla ei ollut minkäänlaista sotilaskoulutusta. Salmela nousi syksyllä 1917 punakaartin Kotkan rykmentin III pataljoonan eli Kymin punakaartin päälliköksi. Hän osallistui punakaartien edustajana Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) puoluekokoukseen marraskuussa 1917 Helsingissä, mutta ei käyttänyt siellä puheenvuoroja. Sisällissodan puhjetessa hän kuului punakaartin Kotkan piiriesikuntaan. Sodan alussa Salmela komensi Kotkan, Haminan ja Pyhtään punakaarteja niiden miehittäessä Loviisan osana ruotsinkielisen Itä-Uudenmaan valtausta. Kotkalaiset Ali Aaltonen ja Eero Haapalainen panivat merkille Salmelan johtamistaidot ja nostivat hänet pian Kotkan piiriesikunnasta Savon rintamaesikuntaan.

Salmela nimitettiin punaisten pohjoisen rintaman komentajaksi 18. helmikuuta 1918, ja kaksi päivää myöhemmin määrättiin punaisten ensimmäinen yleishyökkäys. Hän saapui Tampereelle 23. helmikuuta ja otti komennon venäläiseltä Mihail Svetšnikovilta. Salmelan sotilaallisena neuvonantajana toimi venäläinen everstiluutnantti Georgi Bulatsel. Salmela yritti parantaa punakaartin organisaatiota, mutta oli tyytymätön huonoon sotamenestykseen ja joukkojen kurittomuuteen ja uhkasi jättää paikkansa. Helmikuun yleishyökkäys epäonnistui, kuten myös 9. maaliskuuta käynnistetty toinen yleishyökkäys. Sotasuunnitelman oli laatinut Bulatsel, kun taas Salmela yritti turhaan ehkäistä karkuruutta julistuksilla ja uhkauksilla. Valkoisten aloitettua vastahyökkäyksen kohti Tamperetta punaiset ajautuivat hetkeksi sekasortoon, mutta Salmela onnistui organisoimaan kaupungin puolustuksen. Miehistön parissa liikkuneiden petoshuhujen hälventämiseksi häntä valvomaan asetettiin kolmihenkinen diktatorio, mutta Tampereen jäätyä saarroksiin hän jäi lähes yksin johtamaan kaupungin puolustusta. Myös Ali Aaltonen pysyi Tampereella, mutta keskittyi juopottelemaan taistelun aikana. Tampere oli julistettu 20. maaliskuuta sotatilaan, mikä merkitsi kaikille asekuntoisille miehille velvollisuutta liittyä punakaartiin. Silti monet punakaartilaiset piiloutuivat välttääkseen taistelun. Salmela korosti kuria ja määräsi miliisejä toimittamaan piilottelijat kaarteihin ankarien rangaistusten uhalla, mikä vahvisti hänen auktoriteettiaan. Salmela kykeni arvioimaan taitavasti vihollisen toimia ja niiden edellyttämiä vastatoimia, vaikka edellytyksiä kaupungin pitkäaikaiselle puolustukselle ei ollutkaan. Tampereen punaiset eivät antautuneet edes jouduttuaan täydellisesti saarroksiin ja onnistuivat pysäyttämään valkoisten etenemisen muutamaksi päiväksi verisessä Kalevankankaan taistelussa 28. maaliskuuta.

Salmela haavoittui 28. maaliskuuta 1918 kuolettavasti punaisten päämajassa tapahtuneessa räjähdyksessä Tampereen teknillisellä opistolla osoitteessa Pyynikintie 2. Usein esitetyn kertomuksen mukaan punaisten läntisen rintaman entinen komentaja, 31-vuotias maalari Kustaa Salminen viritti ilmeisesti vahingossa käsikranaatin ja heitti sen takaisin käsikranaattien säilytyskoriin, joka räjähti. Salmela oli juuri astumassa ovesta huoneeseen, kun räjähdys paiskasi hänet takaisin portaikkoon. Räjähdyksessä kuoli useita punaisten esikunnan jäseniä. Salmela, jonka alaruumis oli lähes katkennut, vietiin Aleksanterin koululla toimineeseen sairaalaan, jossa hän kuoli vammoihinsa 30. maaliskuuta. Toisinaan on väitetty, että Salminen olisi aiheuttanut räjähdyksen tahallisesti raivatakseen pois epäpätevinä tai pettureina pitämänsä Tampereen esikunnan jäsenet. Tätä selitystä pidetään epätodennäköisenä, varsinkin kun Salmela astui puhtaasti sattumalta huoneeseen juuri räjähdyshetkellä. Salminen selvisi räjähdyksestä hengissä. Kimmo Lehtimäen ja Timo Malmin tutkimusten mukaan Salmelan kerrottiin alun perin kuolleen esikuntaan lentäneestä valkoisten tykistön kranaatista. Heidän mukaansa kertomus Kustaa Salmisen aiheuttamasta Salmelan kuolemasta perustuu kansanedustaja Emil Saarisen salanimellä Arvid Luhtakanta vuonna 1938 julkaisemaansa teokseen Suomen punakaarti kirjoittamaan tarinaan. Sen liitti J. O. Hannula samana vuonna ilmestyneeseen teoksensa Suomen vapaussodan historia täydennettyyn laitokseen, minkä jälkeen kertomusta on esitetty eri versioin tapahtuman kuvauksena. Salmelan seuraajaksi punaisen Tampereen puolustuksen johtajana valittiin Verner Lehtimäki. Salmela haudattiin punaisten sankarihautaan Pyynikinharjulle. Myöhemmin valkoiset kaivoivat ruumiin ylös ja hautasivat sen Kalevankankaan hautausmaan joukkohautaan.

FT Tuomas Hoppu (s. 1967) on Pirkkalassa asuva historiantutkija, joka on kirjoittanut laaja-alaisesti eri historian osa-alueista. Kaikkein omimmillaan hän tuntee kuitenkin olevansa kirjoittaessaan sisällissodan 1918 tapahtumista. Hoppu on väitellyt 2006 aiheenaan Historian unohtamat: Suomalaiset vapaaehtoiset Venäjän armeijassa 1. maailmansodassa 1914–1918. Esimerkiksi teos Tampere 1918 kertoo sisällissodasta Tampereella. Sen on pääosin kirjoittanut Hoppu, ja se on syntynyt Tampereen yliopiston historian laitoksen ja kaupunginmuseoiden yhteisteoksena. Historiantutkija Tuomas Hoppu on kirjoittanut myös laajan sisällissotatrilogian, jossa ovat ilmestyneet osat Vilppulasta Tampereen porteille (2022) ja Kaupunkisotaa ja pako Tampereelta (2023) ja Tien päänä Lahti (2024) -teokset. Hugo Salmela -teos on selkeästi kirjoitettu ja tuo havainnollisesti esille, Suomen sisällissodan punaisten pohjoisen rintaman ylipäällikön, Hugo Salmelan elämän jännittävästi ja tarkasti. Tuomas Hopun kirjoittama Hugo Salmela -teos edustaa historiantutkimuksessa sekä kuvailevaa että tieteellisempää tutkimustraditiota. Kokonaisuutena kirja siis kuitenkin sopii kaiken tasoisille lukijoille, jotka ovat lukeneet Suomen historian peruskysymyksistä!

Lähteet
Hugo Salmela
Wikipedia