Stalinin marionetit? (Artikkeli)

Stalinin marionetit? (Artikkeli) 

Stalinin marionetit?
Alaotsikko: Britit Suomea valvomassa 1944–1947
Kirjailija: Ville Jalovaara
Sarja: Kirjokansi
Kustantaja: SKS
Julkaistu: 2025
Sidosasu: Sidottu
Kieli: Suomi
Sivuja: 348

Itsenäisyyspäivänä 1941 Iso-Britannian pääministeri Winston Churchill tiputti uutispommin ja julisti Suomelle sodan tukeakseen liittolaistaan Neuvostoliittoa. Kolme vuotta myöhemmin Britanniasta tuli Suomen rauhansopimuksen osapuoli. Lokakuussa 1944 Helsinkiin saapui kommodori Francis Howien johtama pieni upseeriryhmä osaksi neuvostoliittolaisen kenraalieversti Zdanovin johtamaa Liittoutuneiden valvontakomissiota. Valvontakomission brittiläinen osasto yritti pitää kiinni omista periaatteistaan, mutta joutui jatkuvasti tasapainottelemaan Lontoon käskyjen ja Neuvostoliiton painostuksen alla. Sodanjälkeisessä Suomessa valvontakomissiosta muodostui salaperäinen ja jännitteinen suurvaltasuhteiden näyttämö, jossa britit ja neuvostoliittolaiset väänsivät kättä vallasta ja samalla Suomen kohtalosta. Historiantutkija Ville Jalovaara kuvaa teoksessaan tuorein silmin tämän vaietun luvun Suomen historiassa.

Liittoutuneiden valvontakomissio oli vuosina 1944–1947 Suomessa toiminut toisen maailmansodan voittajavaltioita edustanut elin, joka valvoi jatkosodan päättäneen Moskovan välirauhansopimuksen toimeenpanoa. Sen asettamisesta oli määrätty 19. syyskuuta 1944 allekirjoitetun sopimuksen 22. artiklassa. Komission toiminta oli aktiivisimmillaan vuosina 1944 ja 1945.Komissiota hallitsivat Neuvostoliiton edustajat ja sen puheenjohtajana toimi Andrei Ždanov, mutta mukana oli myös brittejä. Neuvostoliiton johtoasemaa komissiossa korosti vahvasti se, että sen nimi kirjoitettiin virallisissa yhteyksissä aina muotoon Liittoutuneiden (Neuvostoliiton) valvontakomissio. Tämä vastasi liittoutuneiden jo sodan aikana hyväksymää periaatetta: kenen sota, sen rauha. Ždanov oli allekirjoittanut välirauhansopimuksen paitsi Neuvostoliiton, myös Yhdistyneen kuningaskunnan puolesta. Valvontakomissio painosti Suomen hallitusta useissa kysymyksissä, jos katsoi että suomalaiset eivät täyttäneet välirauhansopimuksen ehtoja. Tunnetuin painostuksen aihe lienee sotasyyllisyyskysymys. Valvontakomissio poistui Suomesta Pariisin rauhansopimuksen astuttua voimaan vuonna 1947. Valvontakomission vaikutusvaltaisen roolin pelättiin vahvistavan Neuvostoliiton otetta Suomesta ja hyödyttävän sisäpolitiikassa kommunisteja. Myöhemmässä suomalaisessa historiankirjoituksessa ajanjaksosta 1944–1948 on usein – muissa kuin äärivasemmiston piireissä – käytetty nimitystä vaaran vuodet; termin otti käyttöön historioitsija Lauri Hyvämäki.  Liittoutuneet olivat asettaneet vastaavat valvontakomissiot myös Saksan entiseen liittolaismaahan Italiaan sekä Saksan entisiin vasallivaltioihin Unkariin, Romaniaan ja Bulgariaan tarkkailemaan välirauhansopimusten ehtojen toteutumista. Suomen tavoin Unkarissa, Romaniassa ja Bulgariassa toimineiden komissioiden johto oli neuvostoliittolaisten, Italiassa taas läntisten liittoutuneiden käsissä.

Valvontakomission pääosa saapui Suomeen 22. ja 23. syyskuuta 1944. Ensimmäisenä päivänä tuli 15 virkailijaa ja seuraavana päivänä 70 lisää; kaikki nämä olivat neuvostoliittolaisia. Liittoutuneiden valvontakomissiossa oli kaikkiaan 160 jäsentä ja sillä oli alakomissioita Helsingin ulkopuolella kaikkiaan 15 kaupungissa. Komissio koostui pääosin neuvostoliittolaisista jäsenistä, mutta siihen kuului myös brittejä. Noin 15 brittiä saapui marraskuun lopulla Suomeen, mutta heidän roolinsa komission toiminnassa oli passiivinen. Valvontakomission brittiläisen osaston päällikkönä toimi kommodori R. M. Howie ja sotilaallisena asiantuntijana suomea hyvin puhunut eversti James H. Magill, joka oli asunut ja työskennellyt Suomessa jo 1930-luvulla ja saanut suomalaisilta ystäviltään lempinimen "Janne Mäkelä". Komission toiminnan päätyttyä Magill jatkoi Britannian sotilasasiamiehenä Helsingissä. Kaikkiaan brittiläiseen osastoon kuului viisi upseeria ja kymmenen alempiarvoista sotilashenkilöä, jotka toimivat maansa ulko- ja sotaministeriöiden alaisina. Brittiläisen osapuolen poliittisena neuvonantajana toimi Francis Shepherd. Hän ei ollut valvontakomission jäsen, vaan toimi virallisesti Yhdistyneen kuningaskunnan ”poliittisena edustajana” Helsingissä.

Valvontakomissio valvoi, että Suomi toteutti tarkasti ja määräaikaan mennessä välirauhansopimuksen määräykset. Komissiota on luonnehdittu varjohallitukseksi, jonka määräyksiä tuli noudattaa. Tätä käsitystä vahvisti se, että komission puheenjohtajalla Andrei Ždanovilla oli Stalinin luottomiehenä suora yhteys Neuvostoliiton korkeimpaan johtoon, mikäli jollekin asialle tarvittiin Kremlin hyväksyntä. Toisaalta tämä yhteys oli Suomelle myös eduksi, koska suomalaiset pystyivät esittämään Ždanovin välityksellä omia ehdotuksiaan neuvostojohdolle. Kun komissio havaitsi, että suomalaiset todella halusivat täyttää tarkoin välirauhansopimuksen ehdot, se saattoi välittää Moskovaan myönteisiä viestejä Suomesta. Valvontakomission brittiläiset jäsenet olivat saaneet maansa ulkoministeriöltä toimintaohjeet, joiden mukaan Yhdistyneen kuningaskunnan politiikan tavoitteena oli taata Suomen säilyminen vapaana ja itsenäisenä. Sen vuoksi heidän velvollisuutenaan oli välittömästi raportoida Lontooseen, mikäli komission venäläiset jäsenet olisivat pyrkineet loukkaamaan Suomen suvereenisuutta tai tulkitsemaan välirauhansopimuksen ehtoja Suomen kannalta epäedullisesti. Samaan aikaan heidän oli vältettävä herättämästä epäluuloja komission neuvosto-osapuolessa.

Valvontakomission neuvostoliittolaisten ja brittiläisten jäsenten välinen yhteistoiminta ei ollut läheskään aina kitkatonta. Neuvostoliittolaiset jäsenet toimivat monissa asioissa omin päin eivätkä informoineet toimistaan brittiläisiä. Joskus komission neuvostoliittolainen osapuoli jopa esiintyi yksinään koko komission nimissä. Tämä aiheutti ärtymystä komission brittijäsenissä. Lisäksi brittijäsenet esittivät neuvostojäsenille jyrkän paheksuntansa äärivasemmistolaisen lehdistön − SKDL:n ja SKP:n äänenkannattajien Työkansan Sanomien ja Vapaan Sanan − Ison-Britannian siirtomaapolitiikkaa arvostelleesta kirjoittelusta, johon komission neuvostojäsenet eivät kuitenkaan puuttuneet. Komission osapuolten välejä ilmeisesti pahiten koetellut tapaus sattui maaliskuussa 1945, kun komission neuvostoliittolainen osapuoli kielsi lentoliikenteen Suomesta ulkomaille ja ulkomailta Suomeen. Brittiläinen osapuoli epäili aluksi kiellon olevan luonteeltaan poliittinen, mutta neuvosto-osapuolen neuvonantaja Pavel Orlov paljasti, että taustalla oli Moskovasta tullut määräys ja perusteluina sotilaalliset seikat, jotka liittyivät neuvostoliittolaisten sota-alusten liikkeisiin Suomenlahdella. Kieltoa ei purettu Saksan antautumisesta ja sodan päättymisestä huolimatta ja se aiheutti sittemmin komission ilmeisesti vakavimman sisäisen konfliktin. Kun valvontakomission neuvostoliittolainen osapuoli myönsi marraskuussa 1946 ainoastaan ruotsalaisille lentoyhtiöille luvan Suomeen suuntautuvaa liikennettä varten, brittijäsenet esittivät komission varapuheenjohtaja Savonenkoville asiasta jyrkkäsanaisen vastalauseen. Kiista ratkesi seuraavan vuoden maaliskuussa, pian Pariisin rauhansopimuksen solmimisen jälkeen, kun myös brittiläiset lentoyhtiöt aloittivat lentoliikenteen Malmin lentoasemalle. Neuvostoliiton ratifioitua Pariisin rauhansopimuksen valvontakomissio poistui Suomesta syyskuun lopulla 1947. Valtioneuvosto tarjosi komission jäsenille juhlapäivälliset 23. syyskuuta. Komission neuvostoliittolaiset jäsenet kenraaliluutnantti Grigori Savonenkovin johdolla lähtivät Malmin lentoasemalta Moskovaan 26. syyskuuta 1947. Lentoasemalla heitä saattamassa oli suomalainen kunniakomppania, ja poliisit vartioivat reitin varrella Helsingin keskustasta Malmille saakka, jotta järjestyshäiriöitä ei enää viime hetkellä olisi päässyt tulemaan. Komission brittiläiset jäsenet kommodori R. M. Howien johdolla olivat lähteneet Helsingistä jo edellisenä päivänä 25. syyskuuta 1947.

Ville Jalovaara (s. 1976) on helsinkiläinen historiantutkija ja poliittisen historian dosentti. Stalinin marionetit? -teos on sisällöltään informatiivinen ja brittien osuus Liittoutuneiden valvontakomissiossa jatkosodan jälkeen on tuotu ansiokkaasti esille. Liittoutuneiden valvontakomissio oli vuosina 1944–1947 Suomessa toiminut toisen maailmansodan voittajavaltioita edustanut elin, joka valvoi jatkosodan päättäneen Moskovan välirauhansopimuksen toimeenpanoa. Valvontakomissio valvoi, että Suomi toteutti tarkasti ja määräaikaan mennessä välirauhansopimuksen määräykset. Stalinin marionetit? -teos edustaa historiantutkimuksessa tieteellisempää tutkimustraditiota. Kokonaisuutena kirja siis kuitenkin sopii kaiken tasoisille lukijoille, jotka ovat lukeneet Suomen historian peruskysymyksistä!

Lähteet
Stalinin marionetit?
Wikipedia