Karjalan kaukopartioritari (Artikkeli)

Karjalan kaukopartioritari (Artikkeli)

Karjalan kaukopartioritari
Kirjailija: Jukka Kuhanen
Kuvittaja: Marko Tapani
Kustantaja: readme.fi
Julkaistu: 2025
Sidosasu: Sidottu
Kieli: Suomi
Sivuja: 272

” Partio n:o 5:n ilmoitus n:o 4 7.9.-41. Olemme paluumatkalla. Tuhotuissa kahdessa h-autossa kuoli kenraali ja eversti. Arvokkaita karttoja. Hakekaa huomen aamuna lähtöpaikalta. Vänr. Naapuri.” Tämä Säämäjärvelle armeijakunnan esikuntaan saapunut viesti partiotehtävällä olleelta Suokkaan partiolta merkitsi käännekohtaa partionjohtaja Viljo Suokkaan elämässä. Mutta kuka oli Viljo Valter Suokas, rautatietyöläinen Suojärveltä? Kuinka hänestä kehittyi eräs viime sotiemme tunnetuimmista kaukopartiomiehistämme? Millä tavoin Päämajan kaukopartiotoiminta tuki sodanjohtomme operatiivista suunnittelua ja miten se näkyi juuri Itä-Karjalassa? Karjalan kaukopartioritari luo henkilökuvan lukijalleen Mannerheim-ristin ritari Viljo Suokkaasta. Kaukopartioretkien selvitysten lomaan on sijoitettu kronologisesti tiiviit esitykset Karjalan Armeijan hyökkäyksen etenemisen vaiheista Itä-Karjalassa syksyn 1941 aikana. Teos on kunnianosoitus ritari Suokkaalle. Hän oli kiistatta armeijamme parhaita kaukotiedustelumiehiä ja kaukopartionjohtajia viime sodissamme. Mannerheim-ristin ritari Viljo Suokas on elämänkertansa ansainnut!

Viljo Valter Suokas (s. 31. tammikuuta 1920 Harlu – k. 4. lokakuuta 1943 Sekee) oli kaukopartiomies ja Mannerheim-ristin ritari n:o 44. Sotilasarvoltaan hän oli vänrikki. Hän syntyi rautatieläisperheeseen ja suuntautui itsekin alalle. Suokas oli liittynyt Suojärven suojeluskuntaan 17-vuotiaana, minne perhe oli muuttanut muutamaa vuotta aiemmin. Hän osallistui talvisotaan 19-vuotiaana vapaaehtoisena. Suokas toimi ensin vartiointitehtävissä Suojärvellä, mistä hänet sodan edetessä siirrettiin kiväärimieheksi Jalkaväkirykmentti 34:een ja sieltä Sissiosasto 12:een. Jatkosodassa Suokas palveli Päämajan kaukopartiotehtävissä partiomiehenä ja partionjohtajana Erillinen pataljoona 4:n osasto Kuismasessa (OsKu). Elokuussa 1941 Suokas lähti johtamaan 17-miehistä kaukopartiota, jonka tehtävä oli muun muassa hankkia tietoja suomalaisten Säämäjärven eteläpuolelle pysähtyneen etenemisen saamiseksi uudelleen vauhtiin. Tämän lisäksi partion piti häiritä liikennettä Petroskoin tiellä sekä edetä vielä Muurmannin radalle miinoittamaan sitä. Petroskoin - Jessoilan tiellä Suokkaan partio tuhosi korkea-arvoisia upseereita kuljettaneen auton. Matkustajilta saadut erittäin arvokkaat asiakirjat oli toimitettava Päämajaan mitä pikimmin, joten suunnitelmat muuttuivat pikapaluuksi asiapaperien ja jo aiemmin saatujen vankien kera.

Nimitys Mannerheim-ristin ritariksi tuli 13. joulukuuta 1941. Kaukopartioritari Viljo Suokkaan nimitysperustelu on kirjoitettu peitellymmin kuin yleensä: "Ylipäällikkö on päivämäärällä 13.12.41 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi vääpeli Viljo Suokkaan. Jo aikaisemmin, jouduttuaan suorittamaan asevelvollisuuttaan eräässä sissijoukossa, hän saavutti mainetta kykenevänä ja taitavana sissinä. Tätä mainettaan hän on lisännyt koko tämän sodan aikana, jouduttuaan jälleen erääseen sissijoukkoon. Neuvokkuutensa ja päättävän rohkeutensa ansiosta hän kohosi vääpeliksi ja sai oman sissiosaston johdettavakseen. Tämän, vääpeli Suokkaan johtaman osaston seikkailut ovat täysin verrattavissa aikaisempien kuuluisten suomalaisten sissien aikaansaannoksiin ja seikkailuihin. Kaikkea sitä, mitä vääpeli Suokas on näillä retkillään aikaansaanut, ei voida vielä yksityiskohtaisesti selostaa."

Marraskuussa 1941 tehdyssä esityksessä kerrotaan Suokkaan viettäneen 14. kesäkuuta – 24.lokakuuta 1941 välisenä aikana peräti 74 vuorokautta vihollisen selustassa. Viljo Suokkaan johtama kahdeksan miehen kaukopartio teki kymmenen päivän mittaiseksi suunnitellun retken Muurmannin radalle lokakuussa 1943. Tämä oli Suokkaan 11. operaatio. Partio oli aamuneljältä 4. lokakuuta panostanut radan ja kaksi tuntia myöhemmin he aloittivat hyökkäyksen Sekeen lentokentän lähellä sijainneeseen vihollisen tukikohtaan. Tukikohdasta oli tarkoitus muun muassa saada ruokaa noin 50 kilometrin paluumatkalle omille linjoille. Hyökkäyksen yhteydessä muonavaraston uunin takana piileskellyt vihollissotilas pääsi yllättämään Suokkaan, joka haavoittui vaikeasti vatsaan. Kaukopartion miehet kyhäsivät paarit ja kantovuoroja vaihdellen he lähtivät vihollisen takaa-ajamina kuljettamaan alaruumiistaan halvaantunutta Suokasta läheiselle lammelle, josta lentokone olisi noutanut hänet hoitoon. Viljo Suokkaan tullessa viimeisen kerran tajuihinsa, hänen kerrotaan kuiskanneen: ”Pojat, minä en jaksa. Ottakaa lakki päästänne ja lukekaa minulle Isä meidän.” Kaukopartioritari Suokas haudattiin aamukahdeksalta männyn juurikon jättämään kuoppaan, jonka ympäristö miinoitettiin. Hänet siunattiin kentälle jääneenä Suojärven hautausmaalle. Suokkaan hautaa on sotien jälkeen etsitty kahteen kertaan tuloksetta.

Jukka Kuhanen on tutkinut sotahistoriaa viitisenkymmentä vuotta. Järjestänyt sotahistoriaretkiä 1990-luvulta saakka. Kirjoittanut Rukajärven suunnan sotahistoriasta yhdessä Esa Sirénin kanssa kirjan Sodan tarinat – Rukajärvi 1941–1944. Hän on ollut mukana tuotantoryhmässä, joka suunnitteli Viljo Suokkaan viimeisestä retkestä kertovaa elokuvaa vuonna 2012. Karjalan kaukopartioritari -teos on selkeästi ja informatiivisesti kirjoitettu elämänkertateos ja sotahistoriateos. Jukka Kuhasen kirjoittamassa teoksessa esitellään palkitun kaukopartioritari Viljo Suokkaan sotatien vaiheet sopivan tarkasti. Mukavan kokoinen tietoteos Mannerheim-ristin ritarista numero 44 täyttää siten kiitettävän hyvin paikkansa sotahistoriakirjojen joukossa.

Lähteet
Karjalan kaukopartioritari
Wikipedia