Kirjeet (Artikkeli)

Kirjeet (Artikkeli)

Kirjeet
Kirjailija: J. R. R. Tolkien
Toimittajat: Humphrey Carpenter, Christopher Tolkien
Kuvittaja: Pamela Chandler
Kääntäjä: Tero Valkonen
Sarja: Tolkien
Kustantaja: WSOY
Julkaistu: 2025
Sidosasu: Sidottu
Kieli: Suomi
Sivuja: 687

Hobittien isän kootut kirjeet. Kattava kokoelma kirjeitä maailman rakastetuimpiin kuuluvalta tarinankertojalta tarjoaa harvinaisen näkymän J. R. R. Tolkienin ajatusmaailmaan. Laajennettu laitos sisältää yli 150 ennen julkaisematonta kirjettä. J. R. R. Tolkien oli 1900-luvun armoitetuimpia kirjeenkirjoittajia. Pitkissä, usein esseemäisissä kirjeissä hän selostaa Tarun Sormusten herrasta ja muiden kirjojensa taustoja, vastaa fanien kysymyksiin ja kertoo mielipiteitään maailman tapahtumista. Noin 500 kirjeen joukossa on myös paljon Tolkienin hyväsydämisiä viestejä perheenjäsenille ja ystäville sekä tiukkoja ohjeita kustantajalle ja kirjapainolle. ”Mahtava kirja – – kirjeet hehkuvat lämpöä, mielenkiintoa ja intoa.” Private Eye.

John Ronald Reuel Tolkien (s. 3. tammikuuta 1892 Bloemfontein, Oranjen vapaavaltio – k. 2. syyskuuta 1973 Bournemouth, Englanti), yleisimmin tunnettu nimellä J. R. R. Tolkien, oli englantilainen kirjailija ja filologi, joka työskenteli englannin kielen professorina Oxfordin yliopistossa. Hänen tunnetuimpia töitään ovat kuvitteelliseen Keski-Maahan sijoittuvat fantasiaromaanit, kuten Hobitti eli sinne ja takaisin, Taru sormusten herrasta ja Silmarillion. Suurimman osa hänen töistään on suomentanut kääntäjä Kersti Juva.  Vaikka Tolkien ei ollut ensimmäinen fantasiakirjailija, pidetään häntä usein nykyaikaisen fantasiakirjallisuuden isänä. Tolkien esitteli Keski-Maa-kirjoissaan poikkeuksellisen yksityiskohtaisen fantasiamaailmansa, jolla oli oma historia ja maantiede. Innoituksen ajatukselle luoda tarusto kehittämiensä kielten ympärille Tolkien sai eri maiden mytologioista ja eepoksista, kuten Kalevalasta.

1930-luvun alussa Tolkien korjasi oppilaidensa kokeita, kun hän huomasi erään oppilaan jättäneen yhden vastauslomakkeensa sivun tyhjäksi. Tolkien kirjoitti paperille ”Kolossa maan sisässä asui hobitti” ja hän päätti keksiä selityksen sille, mikä hobitti oikeastaan oli. Hahmot esiintyivät ensimmäisen kerran fantasiaromaanissa Hobitti eli sinne ja takaisin (The Hobbit Or There And Back Again, 1937). Tolkien oli kertonut tarinan alun perin lapsilleen ja lähettänyt keskeneräisen suunnitelman teoksesta eri kustantajille. Se päätyi lopulta kustannusyhtiö Allen & Unwinilla työskentelevälle Susan Dagnalille, joka pyysi Tolkienia kirjoittamaan teoksen loppuun, jonka jälkeen se päätettiin julkaista. Kirja menestyi yllättävän hyvin. Hobitin menestyksen johdosta Allen & Unwinin edustaja Rayner Unwin pyysi Tolkienilta jatko-osaa tarinalle. Tolkien oli oikeastaan aloittanut jatko-osan, Taru sormusten herrasta (The Lord of the Rings 1954–1955), kirjoittamisen vuonna 1936, jo ennen kuin Hobitti oli julkaistu. Hän päätti kuitenkin tarjota ensin kustantajalle muutamia kirjoitettuja osia Silmarillionista, jotka kustannusyhtiö kuitenkin hylkäsi. Vaikka kirjan kieltä ylistettiin, sen katsottiin olevan liian epäkaupallinen julkaistavaksi. Käsikirjoitus palautettiin pettyneelle Tolkienille, minkä jälkeen kustantaja tiedusteli uudelleen, olisiko hän vieläkin valmis kirjoittamaan ”uuden Hobitin”; Tolkien suostui.

Sormusten herran kirjoittaminen alkoi ilman merkittäviä juonisuunnitelmia. Tarina sai lopullisen muotonsa kirjoittamisen aikana. Hän työsti kirjaa vuoteen 1949 asti. Tolkienin työskentely eteni puuskittain, mistä kertoo se, että päästyään ensimmäisen osan puoleen väliin hän piti vuoden tauon ja jatkoi kirjaa vasta vuonna 1941, kuitenkaan sitä lopullisesti missään vaiheessa hylkäämättä. Tolkien myös pilkkoi kirjansa osiin ja kirjoitti päähenkilöidensä Frodon ja Samin matkan Mordoriin (neljäs ja kuudes kirja) ennen muita kirjoja, jotka käsittelivät Sormuksen sotaa. Neljännen kirjan luvut hän lähetti ilmavoimissa Etelä-Afrikassa palvelleelle pojalleen Christopherille luettavaksi jatkokertomuksena. Allen & Unwin oli arvioinut kirjan julkaisun tuottavan kustantamolle noin tuhannen punnan tappiot. Tolkien halusi julkaista yli tuhatsivuisen romaanin yhtenä niteenä, mutta kustantaja ei suostunut. Teos jaettiin kolmeen osaan nimiltään Sormuksen ritarit, Kaksi tornia ja Kuninkaan paluu, jotka julkaistiin vuosina 1954–1955. Taru sormusten herrasta sai ilmestyessään ristiriitaisia arvosteluja, mutta suosio kasvoi vähitellen. C. S. Lewis ehdotti vuonna 1961 Tolkienia Nobelin kirjallisuuspalkinnon ehdokkaaksi. Viisikymmentä vuotta myöhemmin julkistetun arkistomateriaalin mukaan palkintolautakunta ei pitänyt Tolkienin proosaa tarpeeksi korkeatasoisena. Teos julkaistiin taskukirjana Yhdysvalloissa vuonna 1965, ja opiskelijaliikkeen innostus vaikutti merkittävästi kirjan sikäläiseen suosioon. Tolkien itse oli imarreltu kirjansa menestyksestä, ja hän rikastui sen menestyksen avulla. Kirjan innokkaimpien ihailijoiden takia Tolkien joutui vaihtamaan osoitettaan ja puhelinnumeroaan, kun lukijat tunkeutuivat hänen kotiinsa kysyäkseen yksityiskohtia hänen luomastaan maailmasta. Ihailijat alkoivat myös perustaa ensimmäisiä Tolkien-seuroja, joissa he keskustelivat omista kokemuksistaan Tolkienin teosten parissa.

Tolkienin teoksissa näkyy hänen arvosteleva suhtautumisensa tekniikkaan ja rakkautensa vanhaa, romantisoitua brittiläistä maaseutua kohtaan. Kirjailijan teoksissa on myös toistuvasti esillä kuolemaan ja kaiken loppumiseen viittaavia teemoja. Tolkien oli harras katolilainen. Hän on sanonut kristillisten teemojen olevan vahvasti upotettuina hänen teostensa tarinaan ja symboliikkaan. Tolkienin kirjojen edustamia näkemyksiä on pidetty konservatiivisina ja hänen teoksiaan mieskeskeisinä. Tolkienin tunnetuinta teosta, Tarua sormusten herrasta, on syytetty mustavalkoisesta vastakkainasettelusta, mutta tutkija Tom Shippeyn mukaan Tolkien ei anna yksiselitteistä vastausta siitä, mitä pahuus on. Tutkija Patrick Curryn mielestä Taru sormusten herrasta kuvaa oman aikansa ongelmia: rotusortoa, luonnon tuhoutumista ja totalitarismia. Kirjasta on yritetty löytää viittauksia todellisen maailman tapahtumiin, mutta nämä tulkinnat Tolkien totesi vääriksi teoksen toisen laitoksen esipuheessa. Hän kirjoitti inhoavansa allegoriaa ja kiisti kaikki tulkinnat, joiden mukaan Sormusten herra käsittelisi vertauskuvallisesti toista maailmansotaa tai olisi ottanut siitä vaikutteita, koska tarinan runko oli hahmottunut jo ennen vuotta 1939. Tolkienin vaikutus fantasiakirjallisuuteen on ollut suuri. Vaikka useat muut kirjailijat olivat julkaisseet fantasiakirjallisuutta ennen Tolkienia, Hobitin ja Sormusten herran suuri menestys johti fantasiakirjallisuuden nousuun suosituksi kirjallisuudenlajiksi. Tämän johdosta Tolkienia on julkisuudessa usein kutsuttu nykyaikaisen fantasiakirjallisuuden isäksi. Vuonna 2008 The Times sijoitti Tolkienin The 50 greatest British writers since 1945 -listallaan kuudennelle sijalle. Tolkienin teoksista on tehty useita elokuva- ja televisiosovituksia. Ensimmäisiä yrityksiä oli Ralph Bakshin ohjaama Taru sormusten herrasta -animaatio vuonna 1978. Elokuva sai kielteisiä arvosteluja. Uusiseelantilainen Peter Jackson ohjasi vuosina 2001–2003 Taruun sormusten herrasta perustuvan elokuvatrilogian, joka menestyi sekä katsojamäärissä että palkinnoissa mitattuna. Vuosikymmentä myöhemmin Jackson sovitti myös Hobitin elokuvatrilogiaksi, jonka osat ilmestyivät vuosina 2012–2014.

Oxfordin yliopiston professori, filologi J. R. R. Tolkien (s. 1892– k. 1973) tunnetaan nykyaikaisen fantasiakirjallisuuden isänä, jonka pääteoksia ovat Hobitti, Taru Sormusten herrasta ja Silmarillion. Humphrey Carpenter (s. 1946– k. 2005) oli brittiläinen elämäkerturi ja radiotoimittaja, joka on kirjoittanut teoksen J. R. R. Tolkien: Elämäkerta. Tolkienin kolmas poika Christopher Tolkien (s. 1924–k. 2020) oli keskiajan tutkija ja omistautui isänsä kuoleman jälkeen koostamaan tämän julkaisematonta tuotantoa kirjoiksi. Kirjeet (engl. The Letters of J. R. R. Tolkien) on kokoelma J. R. R. Tolkienin kirjeitä vuosilta 1914–1973. Sen on toimittanut Humphrey Carpenter, ja avustajana on toiminut J. R. R. Tolkienin poika Christopher Tolkien. Kirjeistä viimeinen lähetettiin neljä päivää ennen Tolkienin kuolemaa. Ensimmäiset kirjeet ovat pääosin henkilökohtaisia, maailmansotien välissä kirjoitetut kustantajille kirjoitettuja ja toisen maailmansodan aikana kirjoitetut henkilökohtaisia. Toisen maailmansodan jälkeen kirjoitetut kirjeet ovat niin läheisille ja ystäville kuin kustantajillekin kirjoitettuja. Niistä iso osa käsittelee Tolkien luomaa fantasiamaailmaa. Pakollista luettavaa Taru sormusten herrasta maailman faneille ja lukijoille!

Lähteet
Kirjeet
Wikipedia