Bergen-Belsenin päiväkirja (Artikkeli)

Bergen-Belsenin päiväkirja (Artikkeli)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Bergen-Belsenin päiväkirja
Alaotsikko: Maaliskuu 1944 - huhtikuu 1945
Kirjailija: Renata Laqueur
Kääntäjä: Merja Sainio
Kuvittaja: Justine Florio
Toimittaja: Saskia Goldschmidt
Kustantaja: Docendo
Julkaistu: 2025
Sidosasu: Sidottu
Kieli: Suomi
Sivuja: 303

Nuoren naisen koskettava päiväkirja keskitysleiriltä. Hollantilainen pakeni kauhuja kirjoittamalla natseilta salaa. Renata Laqueur vietiin marraskuussa 1944 yhdessä aviomiehensä Paul Goldschmidtin kanssa surullisenkuuluisalle Bergen-Belsenin keskitysleirille, jossa Renata alkoi salaa pitää päiväkirjaa.
Huhtikuussa 1945 Renata ja hänen miehensä saivat kestää viimeisen koettelemuksen: Saksan joukkojen vetäytyessä he joutuivat 2 500 muun sairaan vangin kanssa junamatkalle kohti tuhoamisleiriä. Päivä toisensa jälkeen juna kulki läpi romahtavan Saksan, samalla kun sadat vangit kuolivat. Nuoren naisen päiväkirja on terävä, autenttinen ja koskettava kuvaus julmassa maailmassa selviytymisestä. Tällä polarisaation aikakaudella tämän kirjan lukeminen on tärkeämpää kuin koskaan. Teoksessa on hollantilaisen kirjailijan Saskia Goldschmidtin, Renatan ensimmäisen aviomiehen Paul Goldschmidtin tyttären, johdanto ja jälkisanat.

Holokausti oli natsi-Saksan suorittama järjestelmällinen juutalaisten kansanmurha toisen maailmansodan aikana. Päävastuullinen kuuden miljoonan juutalaisen murhasta oli Saksan kansallissosialistinen hallitus, joka Adolf Hitlerin johdolla hallinnoi, sääteli ja ohjasi joukkotuhon etenemistä, mutta siihen osallistuivat aktiivisesti myös monet Saksan liittolaisista ja Saksan tai liittolaisten miehittämien alueiden yhteistyöhön ryhtynyt väestö. Saksan juutalaiset olivat joutuneet natsien kiihtyvien sortotoimenpiteiden kohteeksi jo vuodesta 1933 alkaen, ja vainot levisivät Saksan miehittämille alueille toisen maailmansodan alettua. Päätöksen kansanmurhasta (”lopullinen ratkaisu”) saksalaiset tekivät vuoden 1941 lopulla, ja sitä alettiin toteuttaa järjestelmällisesti vuoden 1942 alusta. Aluksi juutalaisia oli teloitettu ampumalla. Sen osoittauduttua epäkäytännölliseksi saksalaiset perustivat Puolaan tuhoamisleirejä ja ryhtyivät kuljettamaan ghettoihin kokoamiaan juutalaisia niihin myrkkykaasulla tapettavaksi. Holokausti loppui, kun Saksa joutui vetäytymään miehittämiltään alueilta sodan loppuvuosina 1944–1945. Syylliset asetettiin sodan jälkeen syytteeseen ja moni sai kuolemantuomion. Sodan jälkeisinä vuosikymmeninä holokaustista on tullut pahuuden mittari, jota vasten ihmisten ja valtioiden epämoraalisia tekoja mitataan. Holokaustin uhrien muistopäivää vietetään vuosittain 27. tammikuuta. Holokaustin yhteydessä surmattiin miljoonittain muitakin natsien heikompana ihmisaineksena pitämiä ihmisiä, kuten slaaveja, romaneja, homoseksuaaleja ja kehitysvammaisia. 

Bergen-Belsen oli natsien keskitysleiri Ala-Saksissa lähellä Bergenin kaupunkia. Vuosien 1943 ja 1945 välisenä aikana siellä kuoli arvion mukaan ainakin 50 000 ihmistä. Tunnetuin leirin uhreista lienee Anne Frank. Bergen-Belsen perustettiin vuonna 1940 sotavankileiriksi vangiksi jääneitä belgialaisia ja ranskalaisia sotilaita varten. Vuonna 1942 leiri muutettiin keskitysleiriksi ja asetettiin SS-joukkojen alaisuuteen huhtikuussa 1943. Leirillä ei ollut kaasukammioita, koska se ei ollut varsinainen tuhoamisleiri, joita perustettiin kauemmas itään. Helmikuussa 1945 leirillä puhkesi pilkkukuume-epidemia. Tilannetta pahensi se, että viimeisien kuukausien aikana sairaita vankeja siirrettiin toisilta leireiltä Bergen-Belseniin. Sitä nimitettiinkin Sairausleiriksi, leiri oli siis tarkoitettu lähinnä kroonisesti sairaille vangeille. Adolf Hitler käski purkaa leirin ja marssittaa vangit 300 kilometriä itään uudelle leirille. Hän kumosi käskynsä, koska alaiset todistivat hänelle, ettei kukaan vangeista pystyisi kävelemään edes 300 metriä. Lopulta leiri päätettiin jättää liittoutuneille, koska arveltiin, että se osaltaan hidastaisi näiden etenemistä. Lisäksi pidettiin mahdollisena, että tautiepidemia leviäisi myös hyökkääjiin haitaten näiden etenemistä. Epidemia riehui leirissä edelleen sen joutuessa liittoutuneiden käsiin keväällä 1945. Leirin valtauksen jälkeen britit polttivat alkuperäisen leirin maan tasalle tautien takia, ja perustivat asukkaille uuden leirin läheiseen sotilastukikohtaan. Alkuperäisen vankileirin paikka on nykyään avoinna yleisölle ja siellä sijaitsee uhrien muistomerkki sekä vierailijakeskus.

Renata Laqueur (s. 1919- k. 2011) syntyi Hollannissa juutalaiseen mutta protestantiksi kääntyneeseen perheeseen. Maaliskuussa 1943 hänet vangittiin ensimmäisen kerran, ja lopun sota-aikaa hän vietti keskitysleireillä ja vankijunassa. Sodan jälkeen Renata erosi keskitysleirillä hänen kanssaan olleesta ensimmäisestä aviomiehestään ja meni naimisiin unkarilaisen psykiatrin ja puheterapeutin Deso Weissin kanssa, muutti Kanadan kautta Yhdysvaltoihin, väitteli siellä tohtoriksi kirjallisuudesta ja julkaisi myös muiden keskitysleireillä olleiden päiväkirjoja ja muistelmia. Bergen-Belsenin päiväkirja -teos on ajatuksia herättävää luettavaa. Renata Laqueurin päiväkirja on terävä, autenttinen ja koskettava kuvaus julmassa maailmassa selviytymisestä. Tällä nykypäivän polarisaation aikakaudella tämän teoksen lukeminen on tärkeämpää kuin koskaan. Renata Laquerin muistelmat edustavat historiantutkimuksessa kuvailevampaa tutkimustraditiota. Bergen-Belsenin päiväkirja -teos täyttää siten kiitettävän hyvin paikkansa holokaustikirjojen joukossa. Historiaa ei saa unohtaa ja historiasta on otettava opiksi, muuten historia toistaa itseään!

Lähteet
Bergen-Belsenin päiväkirja
Wikipedia