Savolaiset Marskin ritarit (Artikkeli)

Savolaiset Marskin ritarit (Artikkeli)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Savolaiset Marskin ritarit
Kirjailija: Mikko Laiho
Kustantaja: Books on Demand
Julkaistu: 2025
Sidosasu: Sidottu
Kieli: Suomi
Sivuja: 231

Sotahistorian tietokirja kertoo savolaisten Mannerheim-ristin ritareiden elämänvaiheista! Mannerheim-risti on suomalainen kunniamerkki. Mannerheim-ristin 1. ja 2. luokan ristit kuuluvat Vapaudenristin ritarikuntaan. Ritarikunnan sisäisessä järjestyksessä 1. luokan Mannerheim-risti on toisena Vapaudenristin Suurristin (VR SR) jälkeen. 2. luokan Mannerheim-risti on järjestyksessä neljäs. 1. ja 2. luokan väliin sijoittuu Vapaudenristin 1. luokka rintatähtineen. Mannerheim-ristin ritariksi nimitettiin jatkosodan aikana ja välittömästi sotien jälkeen 191 sotilasta. Puolustusvoimien komentajina toimi sotien jälkeen kolme Mannerheim-ristin ritaria: kenraalit Erik Heinrichs (1945), Kaarlo Heiskanen (1954–1959) ja Yrjö Keinonen (1965–1969). Viimeinen puolustusvoimien palveluksessa ollut ritari oli merivoimien komentajana vuosina 1966–1974 toiminut vara-amiraali Jouko Pirhonen. Ritariksi nimitettyjen keski-ikä oli 32 vuotta. 1. luokan ritariksi nimitettiin kaksi henkilöä; ylipäällikkö, sotamarsalkka Mannerheim ja yleisesikunnan päällikkö, jalkaväenkenraali Erik Heinrichs. Mannerheim sai samalla kertaa sekä 1. ja 2. luokan Mannerheim-ristit 7. lokakuuta 1941. Tämä tapahtui presidentti Risto Rytin ja siihen mennessä nimitettyjen 17 ritarin esityksestä. 1. luokan Mannerheim-ristejä valmistettiin vain kahdeksan kappaletta; viisi numeroitua ja kolme numeroimatonta. Toisen kerran Mannerheim-ristin ritariksi nimitettiin 3. divisioonan komentaja, kenraalimajuri Aaro Pajari, Jalkaväkirykmentti 50:n komentaja, eversti Martti Aho, Hävittäjälentolaivue 24:n lentueen päällikkö, kapteeni Hans Wind ja Hävittäjälentolaivue 34:n ohjaaja, lentomestari Ilmari Juutilainen.

Olli Remes (s. 8. syyskuuta 1909 Iisalmen maalaiskunta – k. 31. joulukuuta 1942 Krivi) oli suomalainen maastohiihtäjä ja Mannerheim-ristin ritari numero 10. Olli Remes nousi pinnalle vuonna 1929 sijoittuessaan SM-kisojen 10 km:n pikamatkalla 9:ksi ja oli kolmen miehen tulosten perusteella lasketussa yhteiskilpailussa mestaruuden voittaneessa Iisalmen Visan joukkueessa. Saman vuoden 18-21 vuotiaiden kisoissa Salpausselällä Lahdessa hän otti voiton 25 km:n matkalla. Olli Remes voitti
pronssia 50 kilometrillä hiihdon maailmanmestaruuskilpailuissa 1934 Sollefteåssa, Ruotsissa. Hän osallistui myös sotilaspartiohiihtoon hiihdon maailmanmestaruuskilpailuissa 1930 Oslossa ja Garmisch-Partenkirchenin talviolympialaisissa 1936. Olympialaisissa hän voitti hopeaa Suomen joukkueessa näytöslajina olleesta sotilaspartiohiihdosta. Remes valittiin vielä vuoden 1939 Zakopanen MM-kisojen sotilaspartiohiihtoon, mutta hänet jätettiin kisapaikalla kuitenkin varamieheksi. Seuratasolla hän edusti Iisalmen Visaa, Puijon Hiihtoseuraa ja Ounasvaaran Hiihtoseuraa.

Olli Remes suoritti asevelvollisuutensa Pohjois-Savon Rykmentissä 1929–1930 ja suoritti PSR:n AUK:n 1930. Hän aloitti ammattialiupseerin uransa AUK/PSR:n asevaraston hoitajana 1.5.1931. Hän suoritti Taistelukoulun jalkaväen aliupseeriosaston kurssi 1932–1933. Hänet ylennettiin korpraaliksi 6.11.1930, alikersantiksi 26.11.1930, kersantiksi 1.5.1931 ja rajavartioston kersantiksi 1.1.1935. Remes toimi talvisodassa Sallan rintamalla hiihtopartio-osaston johtajana Erillinen pataljoona 17:ssä, joka toimi vihollisen selustassa. Hän esiintyy monissa sodanaikaisen esimiehensä, kirjailija Uula Aavan (kapteeni Akseli Väänänen) romaaneissa. Jatkosodassa luutnantti Remes toimi aluksi partionjohtajana 46. Rajakomppaniassa, josta hänet siirrettiin joukkueenjohtajaksi ja myöhemmin komppanianpäälliköksi 6. divisioonan jalkaväkirykmentti 54:ään (JR54). Talvella 1942 kun vanhemmat ikäluokat kotiutettiin, niin JR 54 lakkautettiin ja perustettiin 12. prikaati, johon myös Remes sijoitettiin. Prikaatin piti osallistua Sorokan valtaukseen, mutta tehtävästä luovuttiin myöhemmin. Hyökkäysvaiheen aikana Remes haavoittui kolmeen otteeseen, mutta palasi heti mahdollisimman pian takaisin etulinjaan. Tästä osoittamastaan urheudesta ja ripeydestä hänet nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 12. syyskuuta 1941. Hänet ylennettiin kapteeniksi 29. joulukuuta 1942. Remes kaatui 31. joulukuuta 1942 Krivillä. Hänen ollessaan etulinjassa luovuttamassa tehtäviään (komppanianpäällikkö 15./12. Pr) seuraajalleen vihollisen tarkka-ampujan luoti osui häntä päähän, ja hän kuoli matkalla 16. kenttäsairaalaan Karhumäelle. Mannerheim-ristin ritari kapteeni Olli Remes haudattiin Vieremän sankarihautausmaahan.

Mikko Laiho on kirjoittanut 12 tietokirjaa sota- ja paikallishistoriaan liittyen. Savolaiset Marskin ritarit -teos on selkeästi kirjoitettu. Tietokirjailija Mikko Laihon kirjoittama teos on sisällöltään erittäin informatiivinen savolaisista Mannerheim ristin ritareista. Savolaiset Marskin ritarit -teos sisältää kaiken kaikkiaan 31 savolaisen Mannerheim ristin ritarin tarinat: Savossa syntyneet ritarit, Savoon haudatut Marskin ritarit ja Savossa pitkään eläneet Marskin ritarit sekä myös savolaiset ritarit ilman ristiä. Laihon kirjoittama teos on hyvin yksityiskohtainen sisällöltään ja edustaa historiantutkimuksessa enemmän tieteellisempää tutkimustraditiota. Mukavan kokoinen sotahistorian tietoteos savolaisten Mannerheim ristin ritarien elämän vaiheista, täyttäen siten kiitettävän hyvin paikkansa sotahistoriakirjojen joukossa. Suositeltavaa luettavaa Mannerheim ristin

Lähteet
Savolaiset Marskin ritarit
Wikipedia