Muurin takana (Artikkeli)

Muurin takana (Artikkeli)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Muurin takana
Alaotsikko: Itä-saksan historia 1949–1990
Kirjailija: Katja Hoyer
Kääntäjä: Mari Janatuinen
Kuvittaja: Jussi Karjalainen
Kustantaja: Otava
Julkaistu: 2024
Sidosasu: Nidottu
Kieli: Suomi
Sivuja: 550

Silmiäavaava teos Itä-Saksasta, kadonneesta maasta, jonka historian luulit tuntevasi. Rautaesiripun murtuessa DDR lakkasi olemasta. Yli 40 vuoden ajan muurit ja piikkilangat olivat vartioineet valtiota, joka muistettaisiin menestyneistä urheilijoista ja salaisesta poliisista. Mutta minkälainen maa muurin takana todella oli? Kiitetty historioitsija kuvaa elävästi valtiota, joka syntyi Hitlerin karkottamien marxistien unelmasta, kehittyi Stalinin valvovan silmän alla, näki 70-luvun kukoistuksen ja lopulta haudattiin 90-luvun romahduksessa. Perusteellinen teos haastaa Itä-Saksaan liitetyt kliseet ja tarkentaa katseen kansalaisiin, joiden jokapäiväinen todellisuus oli luultua vivahteikkaampi.

Saksan demokraattinen tasavalta (DDR, epäviralliselta nimeltään Itä-Saksa), oli marxismi-leninismiä virallisena ideologianaan tunnustanut valtio, joka oli olemassa vuodesta 1949 vuoteen 1990. DDR:n perustivat saksalaiset kommunistit, joista moni oli ollut 1930-luvulta asti maanpaossa Neuvostoliitossa. Alueellisesti DDR käsitti vain Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeen, koska tämä erillinen kommunistien hallitsema saksalainen valtio perustettiin Neuvostoliiton myötävaikutuksella kommunistien epäonnistuttua aikaisemmissa (1945–1949) pyrkimyksissään tulla valtaan koko Saksassa ja länsimaiden hylättyä Neuvostoliiton tarjouksen yhdistyneestä liittoutumattomasta Saksasta. DDR sai muodollisen suvereniteetin vuonna 1954, mutta Potsdamissa solmitun sopimuksen nojalla neuvostojoukot jäivät maahan. Seuraavana vuonna DDR liittyi myös Varsovan liittoon. Saksan sosialistinen yhtenäisyyspuolue (SED) oli Saksan demokraattisen tasavallan hallitseva kommunistipuolue valtion perustamisesta 1949 aina vuoden 1990 vaaleihin asti. Berliinin muuri murtui 9. marraskuuta 1989 Günter Schabowskin ilmoitettua televisiossa, että rajan voi vapaasti ylittää. Sen jälkeen mureni nopeasti myös koko DDR:n yhteiskuntajärjestelmä. Vuonna 1989 SED luopui marxismi-leninismistä. Neuvotteluja käytiin Saksojen ja vanhojen toisen maailmansodan voittajavaltioiden kesken. Sopimus maiden yhdistymisestä tuli voimaan 3. lokakuuta 1990, jolloin DDR:n alue tuli osaksi Saksan liittotasavaltaa ja samalla myös Euroopan unionia sekä Natoa.

Toisen maailmansodan aikana liittoutuneet sopivat 1945 Potsdamin konferenssissa, että valloitettu natsi-Saksa jaettaisiin miehitysalueisiin neljän liittoutuneiden jäsenen – Yhdysvaltain, Neuvostoliiton, Ison-Britannian ja Ranskan – kesken. Samalla myös Puolan rajoja siirrettiin länteen, samalla kun Neuvostoliiton rajoja Puolan toisella puolella siirrettiin. Tämä maanvaihdos tehtiin Saksan itäisten osien kustannuksella, ja rajalinjaksi tuli Oder–Neisse-linja. DDR sijaitsi siten entisen Keski-Saksan ja Preussin alueella. Läntisten valtojen miehittämät alueet yhdistyivät toukokuussa 1949 Saksan liittotasavallaksi (epävirallisesti Länsi-Saksa). Neuvostoliiton miehitysalueesta muodostettiin saman vuoden 7. lokakuuta Saksan demokraattinen tasavalta, DDR. Samana päivänä kokoontui ensimmäistä kertaa uusi kansanneuvosto, myöhemmin Volkskammer, jonka pariksi valittiin eri osavaltioita edustava parlamentin toinen huone Länderkammer. Wilhelm Pieckista tuli ensimmäinen presidentti ja uutta hallitusta alkoi johtaa Otto Grotewohl. DDR peri hallintomuodokseen marxilais-leniniläisen ideologian. Se liittyi Varsovan liittoon 1955, kun taas sen läntinen naapuri liittyi länsiliittouma Natoon.Kun hallituksen määräyksellä oli vaadittu kaikkien tuotantomäärien lisäämistä 10 %, työläiset osoittivat mieltään Itä-Berliinissä 17. kesäkuuta 1953 vaatien vapaita vaaleja. Myöhemmin samana päivänä neuvostojoukot kukistivat mielenosoituksen surmaten useita kymmeniä ihmisiä (niin sanottu Itä-Saksan kansannousu). Saksan jaon tapaan myös pääkaupunki Berliini oli jaettu liittoutuneiden kesken, vaikka se jäi Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeen ympäröimäksi. Vuosina 1948–1949 Länsi-Berliinin asemasta käydyssä kiistassa Neuvostoliitto eristi kaupungin ja katkaisi länsimaiden huoltoyhteydet kaupunkiin. Vastaukseksi Länsi-Berliiniä tuettiin ilmasillalla Berliinin saarron aikana. Saksan liittotasavallan kasvanut hyvinvointi ja lisääntynyt poliittinen sorto idässä sai monet itäsaksalaiset pakenemaan länteen. Jatkuva pakolaisvirta sai DDR:n poliittisen johdon sulkemaan rajat piikkilanka-aidoilla, miinakentillä, vartiotorneilla ja rajavartiointia vahvistamalla. Kuuluisin näistä toimenpiteistä oli 1961 rakennettu Berliinin muuri, jonka sortuminen 1989 oli voimakas Saksojen yhdistymisen symboli. DDR:n turvallisuusministeriö (Ministerium für Staatssicherheit, Stasi) tarkkaili kansalaisten elämää muun muassa värvättyjen ilmiantajien avulla. Joidenkin arvioiden mukaan sisäistä tarkkailua, seurantaa ja vakoilua harrastaneiden ihmisten osuus yhteiskunnasta oli peräti 1:6,5.

Kamppailua lännen kanssa käytiin myös urheilun tasolla. Itäsaksalaiset menestyivät monissa olympialajeissa armottomien harjoitusmenetelmien, järjestelmällisen lahjakkuuksien seulonnan ja laajamittaisen dopingin ansiosta. DDR oli Saksan liittotasavaltaan nähden taloudellisesti heikko. Suunnitelmatalouteen kohdistetusta kritiikistä huolimatta DDR:ää pidettiin yleisesti taloudeltaan vahvimpana itäblokin maana, koska saksalaisten koulutustaso, työvoiman yleinen osaamistaso ja teknologia olivat parempia kuin muualla Itä-Euroopassa. Erich Honecker otti vallan Walter Ulbrichtilta vallankaappausmaisella operaatiolla vuonna 1971. Ennen 1970-lukua Saksan liittotasavallan virallinen linja seurasi niin sanottua Hallsteinin doktriinia, jonka mukaan DDR:ää ei tunnustettu, eikä liittotasavalta solminut diplomaattisuhteita sellaisten valtioiden kanssa, jotka olivat tunnustaneet DDR:n, Neuvostoliittoa lukuun ottamatta. Willy Brandtin uusi idänpolitiikka Ostpolitik johti kuitenkin lopulta siihen, että molemmat maat solmivat vuonna 1972 perussopimuksen, jolla ne tunnustivat toisensa. Saksojen johtajien tapaaminen tuli mahdolliseksi vuonna 1987, kun Neuvostoliiton johtajaksi tuli uudistusmielinen Mihail Gorbatšov. Saksan liittokansleri Helmut Kohlin ja DDR:n johtajan Erich Honeckerin tapaaminen toteutui työvierailuna elokuussa 1987 Bonnissa. Elokuussa 1989 Unkari poisti rajoitukset maahan tulolta ja maasta poistumiselta, jolloin monet itäsaksalaiset pääsivät pakenemaan länteen ylittämällä niin sanotun vihreän rajan Unkariin ja sieltä eteenpäin Saksan liittotasavaltaan. Monet muut taas osoittivat rauhanomaisesti mieltään valtaa pitänyttä Sosialistista yhtenäisyyspuoluetta vastaan. Nämä mielenosoitukset johtivat lopulta Honeckerin eroon ja hänet korvasi lyhyen aikaa hallinnut DDR:n viimeiseksi varsinaiseksi johtajaksi jäänyt Egon Krenz. Berliinin muuri murtui 9. marraskuuta 1989 Günter Schabowskin ilmoitettua televisiossa, että rajan voi vapaasti ylittää. Sen jälkeen mureni nopeasti myös koko DDR:n yhteiskuntajärjestelmä. Saksojen yhdistymisen ajatus voitti yritykset luoda liberaalidemokraattinen Itä-Saksa. Neuvotteluja käytiin Saksojen ja vanhojen toisen maailmansodan voittajavaltioiden kesken, ja yhdistymisen pelisäännöt sovittiin. DDR:ssä pidettiin 25. maaliskuuta 1990 monipuoluevaalit, joissa kysymys Saksojen yhdistymisestä nousi tärkeimmäksi vaaliteemaksi. Vaaleissa valittu parlamentti hyväksyi ensin Saksojen välisen valuuttaunionin ja sitten Saksan yhdistymisen. Se päätti myös, että Saksan liittotasavallan lainsäädäntö tuli voimaan myös DDR:ssä. Sopimus maiden yhdistymisestä tuli voimaan 3. lokakuuta 1990, jolloin DDR:n alue tuli osaksi Saksan liittotasavaltaa ja samalla myös Euroopan unionia. Pitkään yhdistymisen jälkeenkin itäisten ja läntisten osien välillä on vallinnut monenlaisia eroja – elämäntyyli, poliittiset aatteet ja varallisuus ovat vieläkin erilaisia Saksan eri osissa ja yleisesti on puhuttu osseista ja wesseistä. Uusissa osavaltioissa taloudellinen eriarvoisuus on ollut vanhaa länsipuolta suurempaa. Työttömyys, köyhyys ja muut sosiaaliset ongelmat ovat luoneet pohjaa ääriliikkeiden läntisiä alueita vahvemmalle jalansijalle. Lisäksi Saksojen yhdentyminen heikensi Saksan talouskasvua, koska entisen DDR:n jälleenrakennus vei niin paljon varoja. Uudelleenperustettu Treuhand-organisaatio yksityisti suurimman osan entisen DDR:n teollisuudesta ja tuotantolaitoksista, minkä jälkeen monet niistä lakkautettiin.

Katja Hoyer on saksalais-brittiläinen historioitsija ja journalisti, joka kirjoittaa Saksan ja Euroopan nykytilanteesta niin Daily Telegraphiin, Spectatoriin kuin Die Weltiin. Hän on syntynyt Itä-Saksassa. Muurin takana -teos on helppolukuista ja sujuvaa kieltä. Katja Hoyerin kirjoittama teos on sisällöltään todella informatiivinen, kertoen Itä-Saksan historian lennokkaasti ja mielenkiintoisesti alusta loppuun. Muurin takana -teos on tasapainoinen ja kokonaisuutena sopii kaikentasoisille lukijoille ja täyttää hyvin paikkansa historiantutkimusten joukossa. Nostalgiatrippi ja mikrohistoriallinen matka-opas 1900-luvun Itä-Euroopan historiasta kiinnostuneille!

Lähteet
Muurin takana
Wikipedia