Naiskaarti 1918 (Artikkeli)

Naiskaarti 1918 (Artikkeli)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Naiskaarti 1918
Kirjailija: Marjo Ahlsten
Kustantaja: Into Kustannus
Julkaistu: 2024
Kieli: Suomi
Sivuja: 199

Historiateos Valkeakosken naiskaartin taistelusta Suomen sisällissodassa. Kamppailu on usein hyvin henkilökohtaista. Valkeakosken naiskaarti on sisällissodan ylistetyimpiä komppanioita. Kirjailija Marjo Ahlsten antaa kasvot jokaiselle Valkeakosken naiskaartilaiselle, joiden käsittämättömästä kohtalosta ei yli sadan vuoden aikana ole kirjoitettu ainuttakaan tietokirjaa. Ahlsten selvittää, minkälaista taistelua nuo hurjat naiset kävivät vuonna 1918. Keitä nämä naiset olivat, miten Valkeakosken naiskaarti syntyi ja missä ja miten se taisteli? Mikä oli kaartilaisten osuus Valkeakosken herrojen murhiin, ja miksi naiset lopulta päätyivät teloitusriviin? Naiskaarti 1918 on kertomus rohkeudesta ja elämän merkityksellisyydestä. Valkeakosken naiskomppanian surullinen tarina perustuu laajoihin arkisto- ja muistitietoaineistoihin. Historiallisen tiedon ohessa Ahlsten kirjaa kokemuksiaan aggressiivisesta ja parantumattomasta sairaudestaan, joka pakottaa hänet keskittymään tärkeimpään elämässä.

Suomen sisällissodan naiskaartit olivat Suomen sisällissodan aikana punakaartin naisista muodostettuja osastoja, joita perustettiin helmikuun alusta 1918 lähtien punaisten hallussa olleen alueen asutus- ja teollisuuskeskuksiin. Kaarteihin kuului yhteensä noin 2 000 nuorta naista, jotka olivat pääosin teollisuustyöläisiä, palvelijattaria ja piikoja. Nuorimmat naiskaartien jäsenet olivat vain 14–15-vuotiaita, eikä heidän keski-ikänsäkään noussut juuri paria kymmentä vuotta korkeammaksi. Ainoastaan osa naiskaartilaisista kuului aseellisiin taistelujoukkoihin, heitä toimi lisäksi huolto-, muonitus- ja sairaanhoitotehtävissä.

Lähteestä riippuen taisteluissa kaatui 70–130, teloitettiin 420–460 ja vankileireillä kuoli 80–110 naiskaartien jäsentä. Heidän lisäkseen kuolleeksi julistettiin 180 kadonnutta, joiden kohtalosta ei ole tietoa. Vuonna 1998 julkaistun tutkimuksen mukaan naiskaartien kokonaistappiot olivat 755 kuollutta. Teloitettujen keski-ikä oli noin 20 vuotta ja puolet heistä oli alaikäisiä. Naiset joutuivat ennen teloitustaan usein myös seksuaalisen väkivallan uhreiksi. Historiankirjoitus on yleisesti väittänyt, ettei vankileireillä tapahtunut naisten teloituksia ja ne ovat tulleet yleiseen tietoisuuteen vasta 1990–2000-luvuilla. Joidenkin tutkijoiden mukaan naisten ja lasten kohtalot vankileireillä on pidetty tarkoituksella pimennossa. Nykyinen tutkimus on osoittanut, että naiskaartilaisten järjestelmällisten teloitusten taustalla oli myös rotuhygieeninen pidetty halu yhteiskunnan puhdistamiseen sodan voittaneiden valkoisten naiskuvaan sopimattomista punakaartilaisista.

Naiskaartilaiset olivat itse radikaaleja naisia, jotka halusivat muutosta omaan asemaansa suomalaisessa yhteiskunnassa. He pukeutuivat usein perinteisen hameen sijasta housuihin ja miesten vaatteisiin, jonka vuoksi heitä nimitettiinkin niin sanotuiksi housukaartilaisiksi. Murtautuminen ulos perinteisestä naisen mallista ja aseeseen tarttuminen aiheuttikin suunnatonta vihaa sisällissodan valkoisissa, mikä myös johti myöhempiin teloituksiin. Naiskaarteista on myös jäänyt elämään useita erilaisia myyttejä. Punaiset korostivat omassa propagandassaan heidän poikkeuksellista urheuttaan ja esittivät naiset todellisuutta merkittävämpänä osana punakaartien sotilaallista toimintaa, vaikka naiset todellisuudessa osallistuivat taisteluihin vain viimeisenä reservinä sodan loppuvaiheessa. Vastapuoli taas pyrki demonisoimaan ja epäinhimillistämään epäsovinnaisina pitämiään naiskaartilaisia, muun muassa levittämällä väitteitä heidän miehiin kohdistamista hirmuteoistaan.

Marjo Ahlsten (YTT) on tutkija ja tietokirjailija. Hän on opettanut oikeussosiologiaa yliopistossa ja historiaa ja äidinkieltä lukioissa. Hän on julkaissut aiemmin Mar- jo Liukkosen nimellä teokset Hennalan naismurhat 1918 (Vastapaino 2018) ja Teloitusjonossa, Hennalan miesvankien kohtalot 1918–1919 (Atena 2019). Naiskaartit 1918 -teos on selkeästi kirjoitettua kieltä ja edustaa historiantutkimuksessa sekä kuvailevaa että tieteellistä tutkimustraditiota. Marjo Ahlstenin kirjoittama teos on sisällöltään yhden paikkakunnan naiskaartin vaiheisiin keskittyvä historiantutkimus: mikrohistoriallisesta näkökulmasta esitettynä. Teoksen aihepiiristä ei ole juurikaan historiatutkimuksia tehty. Naiskaarti 1918 -teos täyttää hyvin paikkansa historiantutkimusten joukossa.

Lähteet
Naiskaartit 1918
Wikipedia