Torpedovenehävittäjästä monitoimijaksi (Artikkeli)

Torpedovenehävittäjästä monitoimijaksi (Artikkeli)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Torpedovenehävittäjästä monitoimijaksi
Alaotsikko: Hävittäjien synty ja kehittyminen
Sarja: Merten rautakyljet, sotalaivojen synty ja levinneisyys
Kirjailija: Kai Varsio
Kustantaja: K.V. Sotalaivakirjat
Julkaistu: 2024
Sidosasu: Sidottu
Kieli: Suomi
Sivuja: 293

Teos kertoo hävittäjien synnystä ja kehittymisestä monitoimialuksiksi 130 vuotisen historian aikana huomioiden kaikkien maailman maiden laivastot. Kirjasta tekee ainutlaatuisen sen 208 kuvaa ja 18 ennen näkemätöntä taulukko maailman laivastojen hävittäjien kehittymisestä maailmansotien, kylmän sodan ja viimeisen 30 vuoden aikana.

Hävittäjä on nopea, ketteräliikkeinen ja pitkähkön toimintasäteen omaava sota-alus, jonka päätehtävänä on suojata muita aluksia vihollisen meri- ja ilmahyökkäyksiltä. Torpedot mahdollistivat raskaiden pinta-alusten tuhoamisen edullisella tavalla. Nopeat pienehköt alukset aseistettiin torpedoin ja niitä kutsuttiin siten torpedoveneiksi. Aluksi uhkana oli ainoastaan ankkuripaikkoja vastaan tehdyt iskut, mutta torpedojen nopeuden ja kantaman kasvaessa uhka siirtyi myös avomerelle. Tämän uuden uhan torjuntaan valmistettiin raskaammin aseistettuja aluksia, joita käytettiin saattamaan laivastoja merellä. Näiden alusten merikelpoisuuden, nopeuden ja toimintasäteen tuli olla sama kuin laivaston muiden alusten. Koon kasvaessa alukset nimettiin torpedovenehävittäjiksi ja ensimmäisen maailmansodan lopulla nimi oli englanninkielisissä maissa lyhentynyt muotoon hävittäjä. Monissa muissakin kielissä on alustyypin torpedoveneiden torjuntaan perustunut lähtökohta havaittavissa.

Kun hävittäjien tehtäviin lisättiin muutakin kuin torpedoveneiden torjunta ankkuripaikoilla todettiin niiden olevan sopivia myös torpedoveneen rooliin tuhoamaan raskaampia sotalaivoja. Alukset varustettiin siten sekä tykein että torpedoputkin. Niiden tehtävänä oli aina ensimmäisen maailmansodan loppuun saakka raskaiden pinta-alusten suojaaminen sekä hyökätä torpedoin vihollislaivaston raskaita pinta-aluksia vastaan. Toisessa maailmansodassa hävittäjien aseistuksena oli tyypillisesti 4−5 kappaletta 105−133-millistä tykkiä, 4−12 torpedoputkea, syvyyspomminheittimiä sekä kevyempiä tykkejä ja konekiväärejä lähi-ilmatorjuntaan ja niiden uppouma oli noin 2 000 tonnia.Toisen maailmansodan jälkeen hävittäjistä on tullut suurempia ja itsenäisempiä ja ero hävittäjien ja risteilijöiden välillä on käynyt olemattomaksi. Esimerkiksi osa Yhdysvaltain AEGIS-järjestelmää kantavista aluksista on virallisesti luokiteltu risteilijöiksi, osa hävittäjiksi, vaikka kyseessä on samankokoiset alukset samanlaisella aseistuksella, elektroniikkavarustuksella ja suorituskyvyllä.

Kirjoittaja, kommodori (evp), Kai Varsio on toiminut muun muassa Merisotakoulun johtajana 1.11.2002 – 31.3.2006. Torpedovenehävittäjästä monitoimijaksi -teos on informatiivisesti ja kansantajuisesti kirjoitettu historiateos. Kai Varsion kirjoittama teos on käsittelytavaltaan perusteellinen. Torpedovenehävittäjästä monitoimijaksi -teoksessa käydään hävittäjien historia erittäin kattavasti lävitse. Varsion kirjoittamassa teoksessa hävittäjien historian kuvituksena toimivat hienot aihetta käsittelevät värilliset postimerkit ympäri maailman. Aihepiiristä tehdyt postimerkit ovat onnistunut ja selkeä valinta tekstiä täydentämään ja elävöittämään. Torpedovenehävittäjästä monitoimijaksi -teos edustaa on aihepiirinsä tieteellisen tutkimustradition edustaja ja täyttää hyvin paikkansa alansa historiateosten joukossa.

Lähteet
Torpedohävittäjästä monitoimijaksi
Wikipedia