Palestiina (Artikkeli)

Palestiina (Artikkeli)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Palestiina
Alaotsikko: Sata vuotta asutuskolonialismia ja vastarintaa 1917-2017
Kirjailija: Rashid Khalidi
Kääntäjä: Anna Tuomikoski
Kustantaja: Siltala
Julkaistu: 2024
Nidosasu: Nidottu
Kieli: Suomi
Sivuja: 350

Palestiina-kirjan keskiössä on sata vuotta kestänyt kolonialistinen sota palestiinalaisia vastaan. Khalidi kuvaa sionistisen liikkeen ja Israelin kolonialistisen väkivallan historiaa sekä länsimaisten suurvaltojen, Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen, roolia asutuskolonialismin vankkoina tukijoina. Khalidi kertaa satavuotisen sodan historian vuoden 1917 Balfour-julistuksesta ja vuoden 1948 ”nakbasta” aina 2000-luvun alun toiseen intifadaan ja Gazan saartoon sekä loppumattomaan ja mihinkään johtamattomaan rauhanprosessiin.

Palestiina ei ole uhriutumisen kronikka, eikä se pyri pyyhkimään pois palestiinalaisten johtajien virheitä. Kirja tarjoaa uuden, länsimaisesta uutisvirrasta poikkeavan ja vahvasti perustellun näkemyksen Lähi-idän päättymättömästä konfliktista ja sen taustoista. Palestiina tai Palestiinalaisalue on Lähi-idässä sijaitseva Israelin vuonna 1967 miehittämä alue, joka julistautui itsenäiseksi vuonna 1988. Alueilla toimiva palestiinalaishallinto alkoi käyttämään itsestään nimeä Palestiinan valtio vuonna 2013. Suurin osa YK:n jäsenmaista on tunnustanut Palestiinan valtion. Palestiina jakautuu kahteen toisistaan erillään olevaan maantieteelliseen alueeseen, Jordanjoen ja Kuolleenmeren rannalla sijaitsevaan Länsirantaan sekä Välimeren rannalla sijaitsevaan Gazan kaistaan. Näiden alueiden yhteispinta-ala on 6 020 km² ja väkiluku noin 5,2 miljoonaa. Palestiinan hallinnollinen keskus on Länsirannalla sijaitseva Ramallah ja suurin kaupunki on Gazan kaistalla sijaitseva Gaza. Länsirannan paikallishallinnosta vastaa vaalit aikoinaan voittanut sosiaalidemokraattinen Fatah-puolue. Gazan kaistan palestiinalaishallinto on ollut ääri-islamistisen Hamas-järjestön käsissä vuodesta 2006, jolloin Palestiinassa pidettiin parlamenttivaalit. Hamas sai tällöin vaalivoiton Palestiinan vapautusjärjestö PLO:sta. Palestiinassa ei ole järjestetty vaaleja enää sen jälkeen. Palestiinassa on käyty miehittäjävaltio Israelin vastaista sissisotaa koko miehityksen ajan ensin Palestiinan vapautusjärjestö PLO:n ja myöhemmin ääri-islamistisen Hamas-järjestön aseellisen siiven toimesta. Hamas otti vuonna 2017 tavoitteekseen palauttaa ennen vuoden 1967 miehitystä vallinneet rajat. 

Neljäsataa vuotta kestäneen osmanivallan aikana (1517–1917) nykyinen Palestiinan alue oli jaettu useisiin hallinnollisiin alueisiin, joita johdettiin Damaskoksesta tai Beirutista. Sanaa ”Palestiina” käyttivät kristityt, kun taas juutalaiset puhuivat ”Israelista”. Osmanit eivät käyttäneet kumpaakaan, vaan nimesivät alueen eri osat omalla tavallaan. Vuonna 1922 Osmanien valtakunta jaettiin, jolloin Jordan-joen ja Välimeren välisestä alueesta tehtiin Kansainliiton päätöksellä ”Palestiinaksi” nimetty Britannian mandaattialue. Siitä erotettiin kolme neljäsosaa eli Jordanjoen itäpuoli ”Transjordaniaksi” eli nykyiseksi Jordaniaksi. Juutalaisten ja arabien välisten yhteenottojen takia Yhdistyneet kansakunnat esitti vuonna 1947 suunnitelman brittiläisen Palestiinan mandaatin jakamisesta kahteen osaan eli juutalais- ja arabivaltioon. Näin luotiin tavoite arabialaisesta Palestiinasta. Heti YK:n jakosuunnitelman tultua julki 30. marraskuuta 1947 arabit aloittivat väkivaltaisuudet, jotka kohdistuivat sekä brittejä että juutalaisia vastaan. Israel julistautui itsenäiseksi esitettyjen rajalinjojen mukaisesti vuonna 1948 brittien poistuttua maasta. Egyptin, Syyrian, Jordanian, Libanonin ja Irakin armeijat hyökkäsivät tällöin välittömästi Israeliin. Jordania miehitti palestiinalaisalueiksi suunnitellun Länsirannan ja Egypti vastaavasti Gazan kaistan. Sota päättyi Israelin täydelliseen voittoon vuonna 1949. Israelin haltuun jäi laajempia alueita kuin YK:n jakosuunnitelmassa oli kaavailtu.

Kesäkuussa 1967 Egypti, Jordania ja Syyria aloittivat sodan Israelia vastaan tavoitteena sen tuhoaminen. Sota päättyi Israelin nopeaan voittoon, ja sen lopussa Israelin hallintaan jäivät Gaza, Siinain niemimaa, Länsiranta ja Golanin kukkulat eli entistä laajempi alue. YK:n turvallisuusneuvosto vaati päätöslauselmassa 242 konfliktin ratkaisemista kahden valtion mallin perusteella. Sen mukaisesti Israelin pitää poistua valloittamiltaan alueilta ja arabien luopua väkivallan käytöstä Israelia vastaan. Israel hyväksyi päätöslauselman, mutta Palestiinan vapautusjärjestö ei, sillä PLO piti Israelin valtiota peruskirjansa mukaisesti laittomana. Vuonna 1973 Egypti ja Syyria hyökkäsivät Israeliin. Jom kippur -sota päättyi Israelin voittoon. Rauhansopimuksessa Egyptin kanssa 1978 Israel luopui valtaamastaan Siinain niemimaasta, ja Egypti tunnusti Israelin. Israel ja PLO aloittivat salaiset rauhanneuvottelut vuoden 1993 alussa Oslossa. Oslon sopimus 1993 solmittiin Israelin ja PLO:n välille, ja muina allekirjoittajina olivat Yhdysvallat, Venäjä, Egypti, Jordania, Norja sekä EU. Länsirannan alueet jaettiin A-B-C-alueisiin. A-alue tärkeimpine arabikaupunkeineen on Palestiinan viranomaisten täydessä hallinnassa, B-alueella oli 45 arabikylää Palestiinan ja Israelin yhteisvalvonnassa, ja siirtokunnista sekä valtion maasta koostuva C-alue on kokonaan Israelin hallinnassa. Kaikki Israelin siirtokunnat ovat Israelille kuuluvalla C-alueella. A- ja B-alueisiin jäi noin 30 % Länsirannasta. Hannu Juusolan mukaan rauhanneuvotteluissa ei kuitenkaan ehditty sopia tärkeimmistä asioista. Israel poistui Gazasta vuonna 2005 ja purki siellä olleet siirtokuntansa. Sekä Israel että Egypti asettivat alueen saartoon sieltä käsin toimineen terrorismin torjumiseksi. Syksyllä 2023 Hamas hyökkäsi Israeliin, minkä jälkeen Israel julisti sodan Hamasia vastaan ja aloitti iskut ja hyökkäyksen Gazan kaistalle ja myöhemmin iskut Libanonin alueelle Hizbollahia vastaan.

Rashid Ismail Khalidi on palestiinalais-amerikkalainen Lähi-idän historioitsija ja Edward Saidin modernin arabien tutkimuksen professori Columbian yliopistossa. Hän toimi Journal of Palestine Studiesin toimittajana vuosina 2002–2020, jolloin hänestä tuli Sherene Seikalyn toimittaja. Khalidi kirjoittaa kolonialistisen sodan eri vaiheista nimenomaan palestiinalaisten näkökulmasta tukeutuen paitsi runsaaseen arkisto- ja tutkimusaineistoon myös omaan sukuhistoriaansa. Palestiina-teos on sisällöltään informatiivinen ja Palestiinan historia 1900-luvulta nykypäivään 2000-luvulle on tuotu perinpohjaisen sävyyn esille. Palestiina -teos edustaa historiantutkimuksessa tieteellisempää tutkimustraditiota. Kokonaisuutena kirja siis kuitenkin sopii kaikentasoisille lukijoille, jotka ovat lukeneet maailmanhistorian peruskysymyksistä!

Lähteet
Palestiina
Wikipedia