Soturiaatelin aika Suomessa (Artikkeli)

Soturiaatelin aika Suomessa (Artikkeli)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Soturiaatelin aika Suomessa
Alaotsikko: Arvid tawastin perheen elämä 1500 -luvulla
Kirjailija: Ulla Koskinen
Kustantaja: Into Kustannus
Julkaistu: 2022
Kieli: Suomi
Sivuja: 365

Näkymiä suomen aatelin elämään 1500 -luvulla. Tawastin aatelisperhe nautti muun Suomen aatelin tavoin 1500-luvun jälkipuoliskolla lyhyttä kukoistuskautta, kunnes kaikki romahti vuonna 1599. Soturiaatelin aika Suomessa vie lukijan kivilinnojen uhkeisiin puitteisiin, joihin kuuluivat satapäinen palvelijakunta, silkkiä ja samettia, juhlia, viiniä ja tanssia. Tawastin perheen pikkutarkka yksityisarkisto avaa näköalan 1500-luvun yhteiskunnan koko kirjoon ja arkiseen elämään. Äänen saavat isäntäperheen ohella palvelusväki, sukulaiset ja ystävät, voudit, kaupunkien porvarit, aatelisrouvat, nihtipäälliköt ja muut perheen kanssa tekemisissä olleet varallisuuteen ja säätyyn katsomatta.

Kuningas Kustaa Vaasan (1523–1560) kruunaus merkitsi Ruotsin lopullista eroa Kalmarin unionista. Ruotsissa toteutettiin uskonpuhdistus, joka eteni myös sekä valtion että kirkon talouden tasolla. Kuninkuudesta tuli perinnöllinen, mutta Kustaa Vaasan kuoltua poikien välillä syntyi vallanperimyskiistoja. Itärajan turvallisuuskysymys oli vaikea kysymys 1540- ja 1550-lukujen Suomessa. Sitä käsiteltiin monissa säätykokouksissa ja herrainpäivillä, joita kuningas kutsui koolle saadakseen neuvoja. 1500-luvulla Ruotsi kävi myös useita sotia Venäjää vastaan, mikä vaikutti Suomen ja varsinkin talonpoikien asemaan. Vuonna 1554 Turun hiippakunta jaettiin Turun ja Viipurin hiippakuntiin.Suomen talonpoikaislevottomuuksien taustalla oli Kustaa Vaasan aikainen kuningas- ja aatelisvallan kasvu. Kuningasvalta keskitti valtaa mutta joutui luovuttamaan sitä Kustaa Vaasan jälkeen yhä enenevästi aatelistolle. Muut säädyt olivat enemmän sivustakatsojia: porvaristoa oli vielä vähän, ja kirkko oli köyhtynyt, kun kuningasvalta oli ryöstänyt sitä "uskonpuhdistuksen antamin valtuuksiin". Lopulta suurin valta keskittyi aatelistolle 1600-luvun loppuun saakka. Talonpojille lankesivat tavallisten verojen, lisäverojen, kalliiden linnaleirien, kestitysten ja kyyditysten lisäksi sotien ”veriverot”. He joutuivat suurvallan vuodesta 1561 alkaneiden lähes jatkuvien sotien maksajiksi. Aateli, joka oli perimmältään sotilassääty – "upseerinvirat kuuluivat sille privilegioiden nojalla" – kävi sotia, koska se hyötyi sotimisesta: voittosaaliista ja lisäläänityksistä. Ruotsissa vallasta kiistelivät ensin Eerik (1560–1568) ja Juhana (1568–1592), sitten Sigismund (1592–1599) ja Kaarle (1599–1611). Talonpojat eivät näistä kiistoista hyötyneet, mutta aatelisto "kiskoi tuestaan korkean hinnan". 1500-luvun lopulla Suomen noin 300 aatelisperhettä, johtajanaan Klaus Fleming, ”piti käsissään runsasta viidennestä talonpoikaistilojen verotuloista”. Ruotsi ja Suomi seurasivat Länsi-Euroopan kehitystä sekä riistotaloudessa että talonpoikien ja aateliston konflikteissa, joista suurin oli nuijasota. Talonpoikaislevottomuudet lisääntyivät Kustaa Vaasan hallintokaudella muun muassa lisääntyneen verorasituksen ja toisaalta hänen poikiensa valtakamppailun myötä. Talonpoikaislevottomuuksien huipentuma Suomessa oli nuijasodaksi kutsuttu kapina vuosina 1596–1597. Se päättyi verisesti armeijan kukistaessa nuijin, keihäin ja jousin aseistetut pohjalaiset ja savolaiset talonpojat. Kapina suuntautui Suomessa valtaa käyttänyttä aatelia ja erityisesti Klaus Flemingiä vastaan. Kapinoitsijat hakivat apua Ruotsin kruunua tavoitelleelta Kaarle-herttualta. Kapinan syinä nykytutkimus pitää rappasodan sotarasitusta, taloudellista taantumaa ja linnaleirijärjestelmän aiheuttamia kärsimyksiä. Tutkijat ovat olleet erimielisiä siitä, miten suuri vaikutus Kaarle-herttuan harjoittamalla Klaus Flemingin vastaisella yllytyksellä oli nuijasodan syntyyn.

Tawast tai Tavast on suomalainen aatelissuku. Sukunimi Tawast tai Tavast on ollut usean hämäläisen suvun nimenä. Aatelissuvulla ei ole mieslinjassa tunnettua yhteyttä keskiaikaiseen Tavast-sukuun.
Nimellä Tawast aateloitiin alkujaan vuonna 1582 linnanpäällikkö Arvid Henrikinpoika Tavast, joka oli vanhaa hämäläistä sukua Hauhon Kokkalasta. Hänen isänsä nimi oli Kaas, eikä tiedetä miksi hän alkoi käyttää nimeä Tavast. Ruotsin ritarihuoneen järjestäytyessä vuonna 1625 hänen sukunsa sai arvalla numeron 64 aatelissukujen joukossa. Tämä suku kuitenkin sammui mieslinjalta vuonna 1731. Arvid Henrikinpoika Tavast (k. 27. syyskuuta 1599 Viipuri) oli suomalainen sotilas, joka palveli vuosien 1570–1595 sodassa Venäjää vastaan muun muassa Ruotsin jalkaväen päällikkönä. Hän oli myös Käkisalmen ja Viipurin linnojen päällikkönä. Arvid Tavast syntyi Hauholla vuoden 1540 tienoilla. Hänen isänsä Henrik Jakobinpoika Kaas oli Hauhon Kokkalan, Okerlan ja Hahkialan kartanoiden omistaja ja Hämeen linnan vouti, joka kuului äitinsä puolelta niin sanottuun Asserinpoikain sukuun. Tavastin äiti oli Cecilia Andersintytär, jonka sukua ei tunneta. Arvid alkoi jossain vaiheessa käyttää Hämeeseen viittaavaa sukunimeä Tavast, ja sillä nimellä hänet myös aateloitiin. Varhaisin tunnettu maininta hänestä on vuodelta 1566, jolloin hän oli Kaarle-herttuan palvelija ja sai luvan lunastaa itselleen Hattulan Vesunnin kartanon, jonka eräs hänen sukulaisensa oli luovuttanut kuningasperheelle. Hän hankki omistukseensa myös Kurjalan kartanon Lammilla (nykyään Hämeenkoskella). Tavast nai vuonna 1571 Margareta Mårtenintyttären. Heille syntyi yksi poika, Ivar Tavast. Tavast toimi Savonlinnan voutina vuosina 1575–1578. Hän määräsi vuonna 1577 ainakin kolme hyökkäystä Venäjälle, mutta ei itse osallistunut niihin. Vuosina 1578–1590 hän oli Ruotsin jalkaväen ylipäällikkönä. Hän osallistui sotatoimiin Baltiassa ja Inkerinmaalla Pontus De la Gardien lähimpänä miehenä, ja oli mukana muun muassa Käkisalmen, Rakveren, Toolsenlinnan, Narvan ja Pähkinälinnan valtauksissa. Tavast oli samalla myös Hauhon ja Hollolan kihlakunnan tuomarina vuosina 1576–1598. Hän sai kuningas Juhana III:lta läänityksinä vuonna 1579 Asikkalan Urajärven neljänneksen ja vuonna 1581 tiloja Hauholta, Hattulasta, Tennilästä ja Tenholasta sekä Sääksmäeltä Valkeakosken myllypaikan. Hänet aateloitiin vuonna 1588. Vuonna 1590 Tavast nimitettiin Narvan linnan päälliköksi, mutta hän vietti paljon aikaa kotikartanossaan Vesunnissa. Narvassa puhjenneen sotilaskapinan jälkeen hän sai pyynnöstä vapautuksen sekä linnanpäällikkyydestä että jalkaväen päällikkyydestä. Kun Täyssinän rauha oli vuonna 1595 solmittu, Tavast määrättiin tekemään rajankäyntiä Käkisalmen ja Savon välillä. Sen jälkeen kuningas Sigismund nimitti hänet Käkisalmen linnanpäälliköksi Ruotsin viivytellessä rauhansopimuksessa määrättyä Käkisalmen luovutusta Venäjälle. Vuonna 1597 kuningas määräsi hänet lopulta luovuttamaan linnan. Nuijasodan aikana Tavast lähetti Käkisalmesta apujoukkoja, jotka auttoivat kukistamaan talonpoikien kapinan Savon alueella. Sigismundin ja Kaarlen valtataistelun aikana Tavast pysyi uskollisena Sigismundille ja sai kiitokseksi tästä marraskuussa 1598 nimityksen Viipurin linnan päälliköksi. Hän joutui antautumaan Kaarle-herttualle lyhyen piirityksen jälkeen 23. syyskuuta 1599. Kun hän kieltäytyi irtisanomasta uskollisuuttaan Sigismundille, Kaarle järjesti hänelle pikaisen kuolemantuomion. Tavast, hänen poikansa Iivar ja joukko muita Sigismundin kannattajia mestattiin Viipurin verilöylyssä 27. syyskuuta niin sanotun Munkkilähteen luona Viipurin Pantsarlahdessa.

Iivar Arvidinpoika Tavast (k. 27. syyskuuta 1599 Viipuri) oli suomalainen sotilas, joka toimi yhtenä aateliston sotapäälliköistä nuijasodassa. Hänet muistetaan julmasta toiminnastaan Nyystölän taistelussa, jossa hän surmautti kaikki antautuneet talonpojat. Iivar Tavast kuului niin sanottuun toiseen suomalaiseen Tavast-sukuun ja syntyi joskus 1570-luvun alkuvuosina. Hänen vanhempansa olivat vuonna 1588 aateloitu sotapäällikkö Arvid Henrikinpoika Tavast ja Margareta Martintytär. Tavast opiskeli vuonna 1591 jonkin aikaa Königsbergin yliopistossa, mutta ei tiettävästi suorittanut mitään tutkintoa. Palattuaan Suomeen hän siirtyi sotilasuralle ja hänestä tuli Axel Kurckin ratsulippueen neljänneksenmestari. Vastineena ratsupalvelusta hän sai vuonna 1592 rälssivapauden kolmelle tilalle, joista hän valitsi asuinpaikakseen Karsbyn tilan Tenholassa. Tavast omisti myös Kosken Kurjalan kartanon. Hän nai vuonna 1596 linnanpäällikkö Sten Fincken tyttären Katarina Fincken. Tavast tunnettiin väkivaltaisena miehenä. Vuosien 1596–1597 nuijasodassa hän palveli aluksi Knut Jönsinpoika Kurckin alipäällikkönä. Hän joutui aluksi perääntymään nuijamiesten tieltä Pirkkalassa, mutta osallistui muutamaa päivää myöhemmin voitokkaaseen Nokian taisteluun. Klaus Fleming lähetti Tavastin kukistamaan Pohjois-Hämeen kapinallisia talonpoikia, jotka Tavast kohtasi Padasjoen Nyystölässä tammikuussa 1597. Kun Tavast ei onnistunut valloittamaan rynnäköllä kapinallisten leiriä, hän turvautui samanlaiseen petokseen kuin Fleming Nokialla: Tavast lupasi säästää vastustajiensa hengen, jos nämä antautuisivat, mutta antautumisen jälkeen hän kuitenkin määräsi kaikki surmattaviksi viimeiseen mieheen. Julma menettely järkytti monia Suomen aatelisiakin ja teki Tavastista epäsuositun. Sigismundin ja Kaarlen valtataistelun aikana Arvid ja Iivar Tavast kuuluivat kuningas Sigismundin uskollisiin kannattajiin. Kaarle-herttuan joukot hävittivät Tavastin tilan tehdessään ensimmäisen sotaretken Länsi-Suomeen vuoden 1597 lopulla. Vuoden 1599 toisen sotaretken aikana Tavast toimi sigismundilaisten alipäällikkönä Itä-Suomessa samalla kun hänen isänsä oli Viipurin linnan päällikkönä. Kun Viipuri 23. syyskuuta antautui, järjesti Kaarle-herttua viipymättä Arvid ja Iivar Tavastille pikaoikeudenkäynnin, jossa heidät tuomittiin kuolemaan. Heidät mestattiin Viipurin verilöylyssä 27. syyskuuta niin sanotun Munkkilähteen luona Viipurin Pantsarlahdessa. Tavastin kotitila Karsby takavarikoitiin. Tavastin poika Steen Iivarinpoika Tavast peri Kurjalan kartanon. Hän sai vuonna 1644 kuolemantuomion miestaposta. Viipurin verilöyly oli Viipurissa 26. syyskuuta 1599 toimeenpantu Sigismundin ja Kaarlen valtataisteluun liittynyt joukkorangaistus, jossa mestattiin 10 tai 11 Kaarle-herttuan (myöhempi kuningas Kaarle IX) Suomessa vaikuttanutta vastustajaa. Kaarle-herttuan joukot valloittivat 22.–23. syyskuuta 1599 Viipurin huolimatta siitä, että kuningas Sigismund oli lähettänyt kaupungin vahvistukseksi noin 400 miestä Virosta. Viipurin porvaristo asettui herttuan puolelle, ja sotilaat alkoivat karkailla. Useat Suomen johtavat aateliset, muun muassa Käkisalmen linnaläänin entinen maaherra Arvid Henrikinpoika Tavast ja hänen poikansa Iivar Tavast, joutuivat herttuan käsiin. Heidät mestattiin 26. syyskuuta. Saman kohtalon kokivat myös Meltolan Niilo Olavinpoika, Bolstadin Jaakob Olavinpoika ja Sarvilahden kartanon Lauri Matinpoika Creutz. Teloitettujen päät iskettiin Karjaportin yläkaaren rautapiikkeihin. Seuraavaksi vuorossa olivat aatelittomat, joista viisi tai kuusi teloitettiin. Yksi heistä oli pappi Henricus Plåck, joka oli nuijasodan Nyystölän taistelussa houkutellut talonpojat laskemaan aseensa ja johdattanut heidät Iivar Tavastin asettamaan ansaan. Toinen Viipurissa teloitettu aateliton oli Arvid Tavastin lainlukija Henrik Jesperinpoika Lemmittylän kartanosta. Heidän ruumiinsa paloiteltiin ja teilattiin.

Ulla Koskinen on historiantutkija ja tietokirjailija, jota kiehtoo elämänmeno keskiajan ja uuden ajan välimaastossa. Koskinen on filosofian tohtori ja Suomen historian dosentti. Hän on työskennellyt tutkijana Tampereen ja Jyväskylän yliopistoissa sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa. Koskinen ryhtyi 15-vuotiaana harrastamaan sukututkimusta, joka on johdattanut hänet myös Tawastin perheen jäljille. Koskisen 2018 ilmestynyt Suomessa selviytymisen historia (Into) oli lukijoiden suosikki. Soturiaatelin aika Suomessa-teos on selkeästi kirjoitettua kieltä ja edustaa Ulla Koskisen kirjoitama teos on sisällöltään yhden aatelissuvun vaiheisiin 1500-luvun Suomessa vaiheisiin keskittyvä: mikrohistoriallisesta näkökulmasta. Teoksen aihepiiristä ei ole juurikaan historiatutkimuksia tehty. Soturiaatelin aika Suomessa -teos täyttää hyvin paikkansa historiantutkimusten joukossa.

Lähteet
Soturiaatelin aika Suomessa
Wikipedia