Puhukoon paatinen pylväs (Artikkeli)
Puhukoon paatinen pylväs
Alaotsikko: Vuoden 1918 vapaussodan sankarihautojen muistomerkit ja vapaudenpatsaat
Kirjailija: Anna Sirola
Kustantaja: Väyläkirjat
Julkaistu: 2018
Sidosasu: Sidottu
Kieli: Suomi
Sivuja: 414
Vuoden 1918 vapaussodan sankarihautojen muistomerkit ja vapaudenpatsaat. Tänä vuonna on kulunut sata vuotta kevään 1918 sodasta, jonka nimestä ei ole päästy yksimielisyyteen. Nimitys riippuu siitä, mistä näkökulmasta asiaa tarkastellaan: sisällissota, kansalaissota, luokkasota, kapina vai vapaussota? Tässä kirjassa näkökulma on vapaussota. Sodan muistona sadoille paikkakunnille ympäri Suomea kohosi patsaita ja muistokiviä niin valkoisille, punaisille, ruotsalaisille kuin saksalaisillekin sodassa surmansa saaneille. Näistä muistomerkeistä filosofian maisteri Anna Sirola on kartoittanut kaikki vapaussodan valkoisten sankarihautojen 360 muistomerkkiä, myös luovutetulla alueella Karjalassa ja Kuolajärvellä (Sallassa). Lisäksi kirjassa esitellään yksityishautoihin haudattujen sankarivainajien muistomerkkejä sekä erilliset vapaudenpatsaat. Yhteensä kirjassa on 418 muistomerkkiä. Kirja kertoo muun muassa, ketkä muistomerkkejä puuhasivat ja ketkä niitä tekivät. Ja mitä kaikkea muistomerkeistä voi lukea, keiden nimiä niissä on ja millainen sanoma niillä on? Niitä kuvataan myös aikalaisten sanoin.
Suomen
sisällissota käytiin Suomen senaatin eli hallituksen ja sitä vastaan
kapinoineen Suomen kansanvaltuuskunnan johtamien joukkojen välillä 27.
tammikuuta – 15. toukokuuta 1918. Senaatin asevoimina olivat valkoiset
joukot ja kansanvaltuuskunnan joukkoina Suomen punainen kaarti,
punaiset. Ulkovalloista Neuvosto-Venäjä tuki punaisia ja Saksan
keisarikunta valkoisia. Sisällissota oli osa ensimmäisen maailmansodan
aiheuttamaa valtiollista ja yhteiskunnallista murrosvaihetta Euroopassa.
Vuonna 1917 maailmansota johti Venäjän keisarikunnan hajoamiseen ja
poliittiseen taisteluun vallasta sekä lopulta Venäjän sisällissotaan.
Venäjän romahduksen seurauksena keisarikunnan osa, Suomen
suuriruhtinaskunta, julistautui itsenäiseksi Suomeksi 6. joulukuuta
1917, mutta suomalaisen yhteiskunnan sisäisten jännitteiden korostuminen
ja purkautuminen, valtiovallan hajoamisen kautta, johti vuoden 1917
kuluessa valtapoliittiseen ja sotilaalliseen kriisiin, jonka seurauksena
maahan muodostui kaksi, aseistetuilla joukoilla varustautunutta
valtakeskusta.
Kriisi huipentui tammikuun lopussa vuonna 1918
sisällissotaan punaisten ja valkoisten välillä. Punaiset hallitsivat
Etelä-Suomea, valkoiset Keski- ja Pohjois-Suomea. Molempien osapuolten
sotilaallinen vahvuus oli noin 80 000 sotilasta. Venäjä tuki suomalaisia
punaisia pääosin luovuttamalla punakaarteille aseita. Saksan armeija
tuki valkoisia hyökkäyksellä Etelä-Suomeen, noin 13 000 sotilaan
vahvuisin joukoin. Sodan ratkaisutaistelut käytiin Etelä-Suomen
kaupungeissa maalis-huhtikuussa 1918; valkoiset joukot valtasivat
Tampereen ja Viipurin, saksalaiset joukot valtasivat Helsingin ja
Lahden. Punaisten hyökkäysvaihe helmikuussa 1918 päättyi lähes
täydelliseen epäonnistumiseen. Sisällissota päättyi valkoisen Suomen ja
Saksan armeijan voittoon. Venäjän valtakausi päättyi Suomessa, mutta maa
siirtyi keisarillisen Saksan valtapiiriin maailmansodan loppuajaksi.
Saksan hävittyä suursodan suomalaisten joulukuussa 1917 saama
itsenäisyys astui täysimääräisenä voimaan. Tällöin luovuttiin myös
hankkeista muuttaa Suomi kuningaskunnaksi; maan valtiomuodoksi tuli
tasavaltainen demokratia Euroopan läntisten suurvaltojen
myötävaikutuksella.
Sisällissota on Suomen historian
ristiriitaisin tapahtuma, jonka vaikutukset suomalaisiin ja suomalaiseen
yhteiskuntaan ovat olleet poikkeuksellisen pitkäkestoiset. Kuten usein
käy kansojen sisäisissä valtataisteluissa, sodan aikana ja sen jälkeen
esiintyi laajamittaista terroria. Sotatoimien ollessa käynnissä molemmat
osapuolet syyllistyivät poliittiseen terroriin ja raakuuksiin. Sodan
kuluessa punaisten käsissä kuoli 1424 valkoista teloitettuna, 4 kuoli
vankileirillä. Valkoisten käsissä kuoli 7370 punaista teloitettuna, 11
652 kuoli vankileirillä, suurin osa sotatoimien jo päätyttyä, sillä
punaisten tai punaisiksi epäiltyjen vangitseminen ja teloittaminen
jatkui laajamittaisesti vielä viimeisten taistelijoiden antauduttua.
Kaikkiaan sisällissota vaati noin 38 000 uhria. Heistä noin 75
prosenttia oli punaisia, joita menehtyi eniten teloituksissa sodan
aikana ja sodan päätyttyä vankileireillä nälkään ja tauteihin.
Varsinaisissa taistelutoimissa menehtyi lähes yhtä paljon sekä punaisia
että valkoisia. Terrorin uhreista vähemmistö oli valkoisia, ja myös
Venäjän kansalaisia teloitettiin. Sodan muut uhrit olivat lähinnä
taisteluissa kaatuneita saksalaisia ja venäläisiä sotilaita.
Sisällissota
syvensi Suomen kansan kahtiajakoa. Voittanut osapuoli katsoi
yhteiskunnan huonoimman aineksen nousseen Venäjän tuella kapinaan
laillista hallitusta vastaan, joten hävinneisiin suhtauduttiin pitkälti
kriminaaleina. Ensimmäisen maailmansodan lopputulos vahvisti kuitenkin
maltillisten ja laaja-alaiseen kansalliseen ajatteluun suuntautuneiden
väestöryhmien asemaa yhteiskunnassa. Tämä mahdollisti hitaan eheytymisen
väestöryhmien kesken.
Filosofian maisteri Anna Sirola on kotoisin Lammilta Hämeestä ja tehnyt elämäntyönsä historian lehtorina Ylitornion kouluilla. Puhukoon paatinen pylväs -teoksen
kirjoittaja tietokirjailija Anna Sirola on julkaissut vuoden 1918 sisällissodan muistomerkeistä neljä teosta. Sirolan kirjasarja vuoden 1918 sisällissodan muistomerkeistä sisältää teokset: Kerro kuolosta
patsas vakaa ja Vuoden 1918 saksalaiset sotilasmuistomerkit Suomessa ja Vakaumuksensa puolesta. Puhukoon paatinen pylväs -teos on selkeästi kirjoitettu ja tuo havainnollisesti esille
Suomen sisällissodan valkoisen osapuolen muistomerkit. Anna Sirolan
kirjoittama Puhukoon paatinen pylväs -teos edustaa historiantutkimuksessa tieteellisempää tutkimustraditiota. Kokonaisuutena kirja siis
kuitenkin sopii kaiken tasoisille lukijoille, jotka ovat lukeneet Suomen
historian peruskysymyksistä!
Lähteet
Puhukoon paatinen pylväs
Wikipedia
Kommentit
Lähetä kommentti