Asevelimajat - Merkittävä osa suomalaista sotahistoriaa (Artikkeli)

Asevelimajat - Merkittävä osa suomalaista sotahistoriaa (Artikkeli)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Asevelimajat - Merkittävä osa suomalaista sotahistoriaa
Toimittaja: Erkki Aaltonen
Kustantaja: Mediapinta
Julkaistu: 2013
Kieli: Suomi
Sivuja: 326

Mitä asevelimajat ovat? Ketkä niitä rakensivat? Milloin ja miksi niitä rakennettiin? Mitä majatoiminnalle kuuluu tänä päivänä? Tässä kirjassa antavat vastauksia sotaveteraanit, sotainvalidit, sotalesket ja sotaorvot sekä vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä mukana oleva reserviläisjärjestöjen väki. Aseveljeys on ihmissuhde ja siihen liittyvä yhteenkuuluvuuden tunne, asevelihenki, joka syntyy ja vallitsee osapuolten välillä eri tavoin jaetun sotakokemuksen, erityisesti rintamakokemuksen, perusteella. Aseveljeyden osapuolet ovat siis pääsääntöisesti sotilaita. Heitä kutsutaan aseveljiksi. Aseveljeys on sosiaalinen ilmiö, johon yleensä liitetään yhteenkuuluvuus, keskinäinen luottamus ja auttaminen. Suppeimmillaan aseveljeys vallitsee taistelijaparin kesken. Aseveljeys voi myös vähentää sosiaalisia eroja esimerkiksi ikä- tai yhteiskuntaluokkien edustajien välillä. Laajemmin ymmärrettynä kyse voi olla kokonaisten sodan kokeneiden ikäluokkien yhteenkuuluvuuden tunteesta. Aseveljeys-sanaa käytetään myös valtioiden sodanaikaisesta liittolaisuudesta puhuttaessa.

Samaan joukko-osastoon kuuluvat saattoivat vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnettaan suunnittelemalla ja ottamalla käyttöön erityisiä asevelimerkkejä. Käsitteitä aseveljeys ja asevelihenki on alettu Suomessa viimeistään talvi- ja jatkosodan jälkeen käyttää myös ironisessa merkityksessä. Väinö Linnan romaanissa Tuntematon sotilas sotamies Rahikainen osoittaa Riitaojalle, missä hänen aseveljen auttamishalunsa rajat kulkevat: ”Lopulta täytyi Rahikaisen ottaa Riitaojan kiväärikin, sillä mies ei muuten kyennyt jatkamaan. Siitä huolimatta Rahikainen ei malttanut olla sanomatta: – Koitahan, jos saisit voatteesi kulukemaan. Miulla tuo asevelihenki ei ennää niijen kantamiseen riitä.” Suomalaisessa sotilasslangissa on käytetty sanaa asevelikorjaamo tarkoittamaan sotasairaalaa ja sodan jälkeen varuskuntasairaalaa. Sotaveteraanien keskinäistä ja erityisesti sotainvalideihin kohdistunutta auttamistoimintaa on kutsuttu asevelityöksi. Sanat aseveljeys ja aseveli esiintyvät lukuisien veteraanijärjestöjen ja niiden toimintamuotojen, kuten julkaisujen nimissä. Vaasan kaupunginosa Asevelikylä on saanut nimensä aseveljeydestä.

Tietokirjailija Erkki Aaltonen on kansakoulunopettaja, FK ja tietokirjailija-yrittäjä, eläkkeelle 1999 äidinkielen lehtorin virasta. Aaltonen on käynyt aikanaan RUKin kurssi 101. Asevelimajat-teos on niin sanotusti surutyö. Tampereen Reserviupseerit joutuivat luopuman asevelimajastaan vuonna 2005, mikä Tampereen veteraaneissa ja senioreissa oli varsin katkera tapahtuma. Majan historia ja sen merkitys yhdistykselle päätettiin kuitenkin dokumentoida. Aineiston keräyksen yhteydessä muutkin maanpuolustusyhdistykset kiinnostuivat aineistojen keräyksestä. Havaittiin majateeman olevan vapaaehtoisen maanpuolustustyön kentässä oli tutkimaton alue. Vuonna 2009 päätettiin tehdä talkootyöhön perustuva kartoitus majatoiminnasta koko maan alueella. Aaltosen teos luo pohjaa sille keskustelulle, jota tänä päivänä ja tulevaisuudessa käydään sodan ajan ajattelusta, sotatraumoista  toisessa ja kolmannessa polvessa. Asevelimajat on voimakas kannanotto siihen, että sodan ajan läpikäynyt sukupolvi on antanut poikkeuksellisen panoksen itsenäisyytemme olemassaololle!

Lähteet
Asevelimajat - Merkittävä osa suomalaista sotahistoriaa
Wikipedia