Suomalaiset SS-miehet (Artikkeli)

Suomalaiset SS-miehet (Artikkeli)

Suomalaiset SS-miehet 

Kirjailija: Kari Kuusela 

Kustantaja: readme.fi 

Julkaistu: 2023 

Sidosasu: Sidottu 

Kieli: Suomi Sivuja: 255 

SS, kaksi kirjainta, jotka herättävät yhä tunteita, kauhua, kiinnostusta ja inhoakin. Viimeinen suomalainen SS-mies kuoli syksyllä 2022. Nyt he ovat kaikki vaienneet. Mutta keitä he olivat? Suomalaiset SS-miehet. Mikä oli Waffen SS? Totuus tarunhohtoisesta ja usein romantisoidusta historiasta tiiviissä paketissa, myyttien takaa, kauhistelematta ja kaunistelematta, sodasta ja sotilaista aikana, jolloin sota ja sotilaat ovat taas otsikoissa kaikkialla Euroopassa.

Suomalainen Waffen-SS-vapaaehtoispataljoona, Panttipataljoona (saksaksi Finnisches Freiwilligen-Bataillon der Waffen-SS, alkujaan SS Freiwilligen-Bataillon Nordost) oli vuosina 1941–1943 itärintamalla toiminut suomalaisista vapaaehtoisista koottu Saksan Waffen-SS:n joukkoyksikkö. Pataljoona oli osa SS-divisioona Wikingia (5. SS-Panzer-Division Wiking). Useat vapaaehtoisista toimivat jatkosodan päättymisen jälkeen saksalaisten Suomeen perustamassa vastarintaliikkeessä. Noin 1 400 suomalaisesta Waffen-SS:n sotilaasta kaatui 256, katosi 14 ja haavoittui 686 sotilasta. Saksalainen everstiluutnantti Joseph Veltjens saapui marsalkka Hermann Göringin lähettämänä elokuussa 1940 Helsinkiin neuvottelemaan saksalaisten joukkojen kauttakulusta Suomen kautta Norjaan ja Saksan ja Suomen välisistä asekaupoista. Veltjensin vierailu osoitti, että Saksan poliittinen mielenkiinto Suomea kohtaan oli herännyt. Ajatus jääkärien perinteitä vaalivan suomalaisen vapaaehtoisjoukon lähettämisestä Saksaan heräsi miltei samanaikaisesti kuin Veltjensin neuvottelut suomalaisten kanssa alkoivat Helsingissä. Sen esitti ensimmäisenä sotatalouspäällikkö kenraalimajuri Leonard Grandell. SS-pataljoonalla Suomi halusi varmistaa Saksan diplomaattisen tuen Neuvostoliiton uhkaa vastaan. Joulukuun alussa 1941 pataljoona siirtyi rintamalla Vinnytsjaan Ukrainaan ja kohti Stalinoa (nykyinen Donetsk), jossa se alistettiin Waffen-SS-divisioona Wikingille. Toukokuussa 1942 pataljoona sai nimen III/Nordland, kolmas pataljoona Nordlandin rykmentissä. Kesällä 1942 se oli valloittamassa Länsi-Kaukasiaa tarkoituksena päästä aina Groznyihin asti. Lokakuussa 1942 se valtasi kukkulan numero 701 Malgobekin laitamilla SS-Untersturmführer Tauno Pohjanlehdon johdolla raskain tappioin.

Suomi ei kuitenkaan myöhemmin suostunut jatkamaan pataljoonan toimintaa, kun kaksivuotinen sopimuskausi päättyi huhtikuussa 1943. Sittemmin kenraaliksi kohonnut Adolf Ehrnrooth arvioi suomalaisia SS-miehiä jatkosodassa siten, että nämä olivat kyllä hyvää sotilasainesta, mutta valiosotilaan maine aiheutti näille usein ylenmääräistä näyttämisen tarvetta, joka johti turhaan riskinottoon. SS-valtakunnanjohtaja Heinrich Himmler puolestaan kiitti suomalaispataljoonan miehiä sanomalla »Siinä paikassa missä suomalainen SS-mies seisoi, vihollinen aina lyötiin.» (Heinrich Himmler). Professori Heikki A. Reenpää kertoo kirjassaan Pojanpoika että keväällä 1942 Suomeen palasi joitain Ukrainassa taistelleita suomalaisia SS-miehiä. Reenpään mainitsee että kävi tällöin yksikössään yksityisen keskustelun vänrikin kanssa joka kertoi nähneensä juutalaisten joukkoteloituksia ja kylien tuhoamisia asukkaat elävänä polttaen rakennusten mukana. Sotilaspastori Ensio Pihkalan päiväkirja vuodelta 1941 sisältää suorasukaisia arvioita SS-joukkojen toiminnasta. Hän totesi suomalaisten ihmettelevän, miksi he olivat sotilasyksikön sijasta ”joutuneet rosvojen ja murhamiesten joukkoon”. Pihkala kuvaili tarkasti esimerkiksi saksalaisten kostotoimia Wiking-divisioonan Westland-rykmentin komentaja Hilmar Wäckerlen kuoltua sala-ampujan luotiin. Lvivissä Pihkala joutui todistamaan Neuvostoliiton salaisen poliisin GPU:n vankilan puhdistusta tuhansista ruumiista. Saksalaiset pakottivat paikallisia juutalaisia likaiseen työhön. Juutalaiset ”tiesivät varmasti tulevansa ammutuiksi lähitunteina. Kauhea paikka”, Pihkala kirjoitti.

Juutalaisia vastaan tehtyjen rikosten tutkimiseen keskittynyt Simon Wiesenthal -keskus lähetti talvella 2018 presidentti Sauli Niinistölle kirjeitse pyynnön, että selvitettäisiin virallisesti, osallistuivatko suomalaiset SS-miehet juutalaisten surmaamiseen itärintamalla vuosina 1941–1943. Valtioneuvoston kanslia tilasi toukokuussa 2018 Kansallisarkistolta selvityksen asiasta. Tutkimusaineistona olivat erityisesti SS-miesten päiväkirjat ja kirjeet. Kansallisarkiston tutkijan, professori Lars Westerlundin tekemä englanninkielinen selvitys julkaistiin helmikuussa 2019. Kansallisarkisto ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julkaisivat siitä laajemman suomenkielinen version joulukuussa 2019. Kansallisarkiston selvityksen mukaan kaikki suomalaiset vapaaehtoiset eivät aluksi tienneet tuhoamistavoitteista, ja pääosa heistä suhtautui tällöin kielteisesti siviilien ja sotavankien surmaamiseen. Jo vuonna 1942 kuitenkin ainakin osa suomalaisista SS-miehistä syyllistyi siviilien tai sotavankien surmaamiseen. Valtioneuvoston tilaama ja Kansallisarkiston toteuttama selvitys herätti julkista keskustelua, ja esimerkiksi tuolloinen puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) esitti mielipiteenään vastoin selvityksen tuloksia, että suomalaisten SS-miesten päälle oltaisi heitetty epäilyksen varjo ilman todisteita. Evp-everstit Pekka Holopainen ja Kalle Liesinen tyrmäsivät raportin Suomen Kuvalehteen ja Kanava-lehteen kirjoittamissaan vastineissa. Niinistön tavoin, riippumatta selvityksen tuloksista, heidän mielestään siinä leimattiin 1 400 jo edesmennyttä SS-vapaaehtoista sotarikollisiksi: ”On vaikea kuvitella, että selvitykseen käytetyillä 70 000 eurolla olisi voitu saada aikaan vahingollisempaa imagojälkeä.” Jotkut SS-vapaaehtoisten omaiset vaativat selvityksen tekijöiltä julkista anteeksipyyntöä, kun taas toiset omaisista suorastaan ärsyyntyivät silloisen Puolustusmisteri Niinistön ja muiden selvitystä moittineiden kommenteista toivoen avoimuutta keskusteluun.

Suomalainen suomalaisten SS-miesten ja SS-joukkojen asiantuntija, tietokirjailija Kari Kuusela tuo esiin kuvia kumartamatta faktat ja jo joukostamme poistuneet miehet myytin takaa, upeasti kuvitetussa teoksessa. Kuusela on kirjoittanut useita tietokirjoja kirjailijan uransa aikana. Suomalaiset SS-miehet -teos on helppolukuista kieltä. Taitto on myös kiitettävästi onnistunut. Ulkoisesti lukemaan houkutteleva kirja, joka on sisällöltään informatiivinen ja Suomalaisten SS-miehien historia on tuotu rehellisesti esille: sisältäen Kuuselan päivitettyjä kirjoituksia aihepiiristä 20 vuoden ajalta. Suomalaiset pataljoonan rivimiehet kamppailivat itärintaman sodan raadollisuuden ja ylevän natsipropagandan ristipaineessa, aatteen ja uskonnon voimalla ja kyllästäminä. Tiivistetysti voidaan sanoa, että sodankäynnin historiassa on harvoin viattomia ja puhtaita osapuolia ja mihin tahansa suureen joukkoon mahtuu monenlaista ihmisluontoa ja tekoja laidasta laitaan. Kari Kuuselan kirjoittama teos kirjoittama teos edustaa aihepiirinsä sekä kuvailevaa että tieteellistä tutkimustraditiota. Suomalaiset SS-miehet a -teos täyttää hyvin paikkansa historiantutkimusten joukossa.

Lähteet 

Suomalaiset SS-miehet 

Wikipedia