Persoonallisuus ja valta (Artikkeli)

Persoonallisuus ja valta (Artikkeli)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Persoonallisuus ja valta
Alaotsikko: Modernin euroopan rakentajat ja tuhoajat
Kirjailija: Ian Kershaw
Kääntäjä: Jaana Iso-Markku
Kuvittaja: Jarkko Lemetyinen
Kustantaja: Docendo
Julkaistu: 2023
Sidosasu: Sidottu
Kieli: Suomi
Sivuja: 590

Yksikin johtaja voi muuttaa historian kulkua – hyvässä ja pahassa. Arvostettu englantilainen historioitsija pohtii, miten johtajan poikkeuksellinen luonne yhdistyneenä tietynlaiseen yhteiskunnalliseen tilanteeseen on tuottanut tuhoisia itsevaltiaita – ja toisaalta demokratiaa rakentaneita johtajia. Teos rakentaa muotokuvaa johtajista, jotka ovat muovanneet maanosamme historiaa. Mikä näissä vahvoissa johtajissa ja heidän aikakaudessaan mahdollisti heidän toimintansa? Ja mihin tuo aikakausi päättyi? Kershaw kertoo johtajien työskentelytavasta ja suhteesta heitä tukeviin hallitseviin rakenteisiin. Hän tuo esiin myös virheitä, joihin johtajat sortuivat valtansa loppuaikoina. Tavallisimpana niistä on ylimielisyys, joka ilmeneeerityisesti liian kauan vallassa olleissa diktaattoreissa. Teoksessa tarkastelun alle joutuvat Lenin, Stalin, Hitler, Mussolini, Tito, Franco, Churchill, de Gaulle, Adenauer, Gorbatšov, Thatcher ja Kohl.

Viime vuosisadan modernin euroopan tuhoajista ykkönen on ehdottomasti Adolf Hitler (s. 20. huhtikuuta 1889 Braunau am Inn, Itävalta-Unkari – k. 30. huhtikuuta 1945 Berliini, Saksa). Adolf Hitler oli itävaltalaissyntyinen saksalainen poliitikko, joka nousi Saksan valtakunnankansleriksi ja johti natsihallinnon aikana 1934–1945 maata diktaattorina, Saksan valtakunnanjohtajana (Führer). Hitlerin politiikka perustui hänen kehittämäänsä kansallissosialismina tunnettuun aatesuuntaan, joka pohjautui nationalismiin, rasistiseen rotuoppiin ja jyrkkään antisemitismiin. Johtamansa Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen avulla Hitler perusti Saksaan totalitaarisen hallinnon, jossa toisinajattelijat kukistettiin väkivalloin. Hitlerin aloittamat valloitussodat johtivat toisen maailmansodan syttymiseen Euroopassa, ja hänen hallintonsa terrori rikoksiin ihmisyyttä vastaan ja holokaustina tunnettuun kansanmurhaan. Tästä huolimatta Hitler oli monien aikalaistensa kannattama ja palvoma johtaja. Hänen valtakautensa päättyi Saksan tappioon ja Hitlerin itsemurhaan keväällä 1945. 

Hitler oli taitava propagandisti ja puhuja, ja hyödyntäen räikeää juutalaisvastaista propagandaa, saksalaisten keskuudessa vallinnutta tyytymättömyyttä ensimmäisen maailmansodan lopputuloksesta sekä 1920-luvun lopun talousvaikeuksia hän kohosi Saksan diktaattoriksi vuonna 1933. Hänen valtakautensa alkoi Versaillesin rauhansopimuksen yksipuolisella mitätöinnillä ja sitä seuranneella asevarustelulla sekä valtiojohtoisilla teollistamishankkeilla, jotka nostivat Saksan ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä talouskriisistä, mutta ajoivat samalla valtion lähelle taloudellista romahdusta. Samalla Saksasta muotoutui yksipuoluediktatuuri. Hitlerin aloittamat valloitussodat sytyttivät vuonna 1939 toisen maailmansodan, jonka kestäessä Saksa liittolaisineen valloitti suuren osan Eurooppaa. Sodan uhrien lisäksi Saksan hallitus järjestelmällisesti murhasi kuusi miljoonaa juutalaista sekä 11 miljoonaa muuta ihmistä ”ei-toivottuna” pidetyn rodun, uskonnon, poliittisen vakaumuksen tai vamman vuoksi. Saksan häviön käytyä epäonnistuneen Neuvostoliiton valloitusyrityksen jälkeen väistämättömäksi Hitler teki itsemurhan bunkkerissaan puna-armeijan saartamassa Berliinin hallituskorttelissa sodan viimeisinä päivinä. 

Jaetulle ykkössijalle pääsee myös Stalin. Josif Vissarionovitš Džugašvili, vallankumousnimeltään Josif Stalin (s. 18. joulukuuta 1878 Gori, Tbilisin kuvernementti, Venäjän keisarikunta (nyk. Georgia) – k. 5. maaliskuuta 1953 Moskova, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto), oli bolševikkivallankumouksellinen, Neuvostoliiton kommunistisen puolueen ensimmäinen pääsihteeri (1922–1953) ja Vladimir Leninin seuraaja Neuvostoliiton johdossa. Syntyperältään Stalin oli georgialainen ja hänen äidinkielensä oli georgia. Venäjää hän puhui georgialaisella aksentilla. Stalinin isä oli ammatiltaan kohtalaisesti menestyvä suutari, mutta isän alkoholisoiduttua perheen elintaso laski hyvin heikoksi. Nuorena Stalin joutui toistuvasti vanhempiensa väkivallan kohteeksi. Opiskellessaan Tbilisin pappisseminaarissa nuori Stalin tutustui marxilaisuuteen, minkä vuoksi hänet erotettiin koulusta. Hänestä tuli aktiivinen kommunisti. Hän kohosi bolševikkipuolueen hierarkiassa ja toimi Venäjän sisällissodan aikana sekä poliittisena että sotilaallisena komentajana. Neuvostoliiton ensimmäisen johtajan Leninin kuoltua alkoi valtataistelu, jonka Stalin voitti. Leninin kuoltua 21. tammikuuta 1924 häntä pidettiin yleisesti Neuvostoliiton johtajana ja myös kommunistipuolueen johtajana, mutta monet pitivät häntä alkuun pelkkänä ”keulakuvana”. Hänestä tuli maan kiistaton johtaja vasta, kun hän voitti valtataistelun Leninin seuraajasuosikkina pidettyä Lev Trotskia vastaan vuonna 1928 tai 1929. Hänellä ei milloinkaan ollut hallussaan maan korkeinta virkaa, mutta varsinkin Stalinin vainojen jälkeen hänellä oli tosiasiassa rajoittamattomat diktaattorin valtuudet.

Stalinismi on nimetty Stalinin mukaan. Stalinin hallinnon alkukautta leimasivat suuret yhteiskunnalliset mullistukset, kuten maatalouden pakkokollektivisointi ja raskaan teollisuuden rakentaminen, sekä omiin kansalaisiin kohdistuneet vangitsemiset ja laajat pakkosiirrot. Poliittisten tavoitteidensa ajamiseksi Stalin turvautui valtioterroriin, pani toimeen vähemmistökansallisuuksien pakkosiirtoja, lähetti poliittisiksi vangeiksi tuomittuja ihmisiä pakkotyöhön ja perusti gulag-järjestelmän. Ihmisiä menehtyi sekä pakkotyöhön, nälänhätiin että teloituksiin. Arviot kuolleiden määrästä vaihtelevat lähteestä riippuen suuresti. Yleisesti arvioidaan, että kuolleita oli useita kymmeniä miljoonia. Joka tapauksessa Stalin sai uudistuksilla Neuvostoliitosta suuren talousmahdin ja suurvallan paljon lyhyemmässä ajassa mitä länsimaat odottivat. Toisen maailmansodan alkuvaiheessa Neuvostoliitto liitti itseensä läntisille naapureilleen kuuluneita alueita joko painostamalla tai sodan avulla. Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon 1941, jolloin Stalin julisti alkaneeksi “Suuren isänmaallisen sodan”. Neljä vuotta kestäneiden taisteluiden aikana Neuvostoliitto kärsi valtavia aineellisia ja ihmishenkien menetyksiä, mutta löi lopulta vihollisensa. Sodan jälkeen joutuivat myös puna-armeijan valloittamat alueet itäisessä ja keskisessä Euroopassa Stalinin vallan piiriin ja Neuvostoliitosta tuli Yhdysvaltojen ohella maailman johtava supervalta, mikä johti kylmään sotaan. Stalin menehtyi vuonna 1953.

Palkittu historioitsija Sir Ian Kershaw (s. 29. huhtikuuta 1943 Oldham, Lancashire, Englanti) tunnetaan erityisesti Natsi-Saksan asiantuntijana ja  joka tunnetaan Adolf Hitler -elämäkerroistaan. Hän on professori Sheffieldin yliopistossa. . Hän on toiminut nykyhistorian professorina ja BBC:n historiallisten tv-dokumenttien neuvonantajana. Kershaw on British Academyn ja Royal Historical Societyn jäsen. Persoonallisuus ja valta -teos on helppolukuista kieltä. Sir Ian Kershawin kirjoittama elämänkertateos modernin euroopan rakentajista ja tuhoajista on sisällöltään mukavan informatiivinen. Persoonallisuus ja valta -teos tarjoaa vertailevat elämänkerrat tieteellisen tarkassa, tiiviissä ja lennokkaassa muodossa. Teos rakentaa muotokuvaa johtajista, jotka ovat muovanneet maanosamme historiaa. Sir Ian Kershawin teos täyttää siten erinomaisesti paikkansa elämänkertojen joukossa.

Lähteet
Persoonallisuus ja valta
Wikipedia