Berliini: Elää ja kuolla maailmanhistorian pyörteissä (Artikkeli)

Berliini: Elää ja kuolla maailmanhistorian pyörteissä (Artikkeli)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Berliini: Elää ja kuolla maailmanhistorian pyörteissä
Kirjailija: Sinclair McKay
Kääntäjä: Tapio Kakko
Kuvittaja: Justine Florio
Kustantaja: Minerva
Julkaistu: 2023
Sidosasu: Sidottu
Kieli: Suomi
Sivuja: 496

Kahdettakymmenettä vuosisataa ei voi ymmärtää ymmärtämättä Berliiniä. Sinclair McKayn mestarillinen kaupunkibiografia kertoo Berliinin tarinan tavallisten berliiniläisten näkökulmasta. Teos kuvaa vaikuttavasti, kuinka kaupunki ja sen asukkaat muokkasivat 1900-luvun maailmaa. Laajaan aiemmin julkaisemattomaan arkistomateriaaliin pohjaten kirja antaa äänen berliiniläisille, jotka kärsivät ensimmäisen maailmansodan kauhut, näkivät kaupungin nousun tieteen ja kulttuurin kansainväliseksi keskukseksi, kokivat talousromahdukset, natsien nousun, toisen maailmansodan tuhot, psykoottisen kansanmurhan ja vastakkaisten ideologioiden kahtia repimän kaupungin. Kautta 1900-luvun Berliini oli maailman keskiössä. Kaupungin asukkaiden kokemusten kautta kirja kuvaa, miten siellä nousivat kukoistukseen niin fasismi kuin kommunismikin tavoilla, joiden heijastusvaikutukset ulottuivat kaikkialle maailmaan. Toisen maailmansodan jälkeen idän ja lännen raja kulki halki kaupungin, jonka asukkaat elivät kahdessa eri todellisuudessa, kunnes totalitarismin symboliksi muodostunut Berliinin muuri vuonna 1989 murtui.

Berliinistä tuli uuden Saksan keisarikunnan pääkaupunki vuonna 1871.Valtakunnan keskuspankin sijoittaminen Berliiniin toi pääkaupunkiin mukanaan myös rahoittajat. Berliinin kulttuurielämä kasvoi entisestään, ja Berliinistä alettiin puhua esimerkiksi Euroopan teatterimetropolina. Berliinin voimakas kasvu aiheutti myös sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia. Väestön ja liikenteen kasvun vuoksi vuonna 1896 alettiin rakentaa metroa sekä paikallisjunayhteyksiä esikaupunkialueille. Keskustan lähistölle alettiin rakentaa vuokra-asuntoja, jotta työläisille olisi mahdollista vuokrata edullisia asuntoja. Ensimmäinen maailmansota johti Berliinissä nälänhätään. Talvella 1916–1917 ruoka-avun tarpeessa oli 150 000 ihmistä. Kaupungissa puhkesi lakkoja. Kun sota päättyi vuonna 1918, keisari Vilhelm II erosi.
Sosialisti Philipp Scheidemann ja kommunisti Karl Liebknecht julistivat lokakuun vallankumouksen jälkeen kaupungin tasavallaksi. Seuraavina kuukausina kaupungissa käytiin lukuisia katutaisteluita eri ryhmittymien välillä. Joulukuussa 1918 Berliinissä perustettiin Saksan kommunistinen puolue (Kommunistische Partei Deutschlands, KPD). Tammikuussa 1919 puolue yritti kaapata vallan niin sanotussa spartakistikapinassa, joka epäonnistui. 15. tammikuuta 1919 Karl Liebknecht ja Rosa Luxemburg surmattiin. Vuotta myöhemmin, maaliskuussa 1920, oikeistolaisen Deutsche Vaterlandspartein perustaja Wolfgang Kapp puolestaan yritti kaataa hallituksen. Berliinin kasarmiväki liittyi hänen joukkoihinsa ja valtasi hallitusrakennuksen. Weimarin tasavallan hallitus oli jo tuolloin jättänyt Berliinin. Yleislakko kuitenkin esti vallankaappauksen onnistumisen.

1. lokakuuta 1920 perustettiin Suur-Berliini, jossa Berliiniin liitettiin seitsemän muuta kaupunkia, 59 kylää ja 27 kartanoaluetta. Tuolloin Suur-Berliinissä oli 3 804 048 asukasta. 1920-luvun ensi vuosien taloudellisen hätätilan parannuttua vuodesta 1924 alkaen alkoi Berliinin kultakausi. Berliinistä tuli yksi Euroopan suurimmista teollisuuskaupungeista ja kulttuurikeskuksista. Paikallisjunaliikennekin sähköistettiin vuonna 1924, jolloin otettiin myös käyttöön Tempelhofin lentoasema. Uusi infrastruktuuri oli tarpeen neljän miljoonan asukkaan tarpeisiin. Lyhyt kukoistuskausi päättyi maailmanlaajuiseen talouskriisiin vuonna 1929. Samana vuonna kansallissosialistinen puolue sai ensimmäiset paikkansa kaupungin parlamentissa. Vuonna 1933 valtaan nousseen kansallissosialistisen puolueen johtaja Adolf Hitler halusi rakentaa Berliinistä uuden pääkaupunkinsa, Welthauptstadt Germanian. Suuri osa kaupungista oli tarkoitus purkaa ja rakentaa uudelleen. Rakennustöiden myötä kodittomiksi jääneille olisi hankittu asuintilaa karkottamalla juutalaiset kaupungista. Läheisin keskitysleiri oli 35 kilometrin päässä Oranienburgin pikkukaupungissa sijaitseva Oranienburg/Sachsenhausen. Rakennusprojektit keskeytyivät toisen maailmansodan vuoksi. Länsiliittoutuneet pommittivat Berliiniä 363 kertaa vuosina 1940–1945. Marraskuusta 1943 maaliskuuhun 1944 kaupunkiin kohdistettiin oma pommituskampanjansa. Berliini toimi viimeisenä sotanäyttämönä Euroopassa, kun puna-armeijan joukot saavuttivat sen huhtikuussa 1945. Kaupungista käytiin ankara taistelu, ja muun muassa valtiopäivätalo raunioitui.

Toisen maailmansodan jälkeen Saksa jaettiin neljään miehitysvyöhykkeeseen, joita hallinnoivat Neuvostoliitto, Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska. Neuvostoliiton vyöhykkeen sisään jäänyt Berliini jaettiin myös neljään osaan näiden valtioiden kesken: länsivallat hallinnoivat Länsi-Berliiniä, Neuvostoliitto Itä-Berliiniä. Neuvostoliitto irtisanoutui käytännössä miehitysvaltojen yhteishallinnosta vuonna 1948, sillä se ei tunnustanut sosiaalidemokraatti Ernst Reuterin valintaa pormestariksi ja asetti omalle vyöhykkeelleen oman pormestarinsa. Kesäkuusta 1948 toukokuuhun 1949 Neuvostoliitto piti Länsi-Berliiniä piiritystilassa katkaisemalla kaikki maayhteydet ja rajoittamalla myös sähkön ja kaasun saantia. Tästä Berliinin saarrosta kaupunki selviytyi länsiliittoutuneiden järjestämän massiivisen ilmasillan ansiosta.Tilanne muuttui entistäkin ongelmallisemmaksi, kun Saksan länsivyöhykkeistä muodostettiin vuonna 1949 Saksan liittotasavalta ja Neuvostoliiton vyöhykkeestä Saksan demokraattinen tasavalta (DDR). DDR piti Berliiniä pääkaupunkinaan; käytännössä pääkaupunkina tosin toimi vain Itä-Berliini. Saksan liittotasavalta puolestaan piti Berliiniä omana osavaltionaan, jollainen kaupungin länsiosa käytännössä olikin. Myös voittajavaltojen kesken Berliinin oikeudellinen status oli kiistanalainen. Länsiliittoutuneiden tulkinnan mukaan koko Berliinissä ylintä valtaa käytti neljä miehitysvaltaa eikä kumpikaan Saksa; Neuvostoliitto puolestaan katsoi, että Itä-Berliini kuului DDR:n alaisuuteen ja että miehitystila jatkui ainoastaan Länsi-Berliinissä.

Vuoteen 1961 saakka Länsi- ja Itä-Berliinin välillä saattoi liikkua vapaasti, vaikka Saksojen välinen raja oli muualla tiukasti vartioitu. Koska Länsi-Berliinin kautta pakeni länteen yhä enemmän itäberliiniläisiä ja itäsaksalaisia, DDR rakensi vuonna 1961 Berliinin muurin, jolla se eristi Länsi-Berliinin Itä-Berliinistä ja DDR:stä. Berliinin muuri jakoi kaupungin kahtia vuoteen 1989 asti, jolloin DDR poisti kansalaistensa matkustusrajoitukset. Berliinin muurin murtuminen oli valtava symbolinen tapahtuma ja lähtölaukaus Euroopan sosialististen valtiojärjestelmien romahtamiselle. Muurin purkamisvuonna 1990 neljä miehitysvaltaa luovuttivat hallintaoikeutensa Berliiniin yhdistyneelle Saksalle niin kutsutussa kaksi plus neljä -sopimuksessa (virallisesti englanniksi Treaty on the Final Settlement with Respect to Germany). Saksojen yhdistymisen seurauksena myös Berliinistä tuli jälleen yksi kaupunki. Saksan liittopäivät päätti 20. kesäkuuta 1991 vain pienellä äänierolla siirtyä Bonnista Berliiniin. Saksan liittopäivät ja hallitus pääsivät muuttamaan Bonnista Berliiniin kuitenkin vasta vuonna 1999. Yhdistymisen jälkeen Berliiniä on rakennettu ja kunnostettu paljon, minkä vuoksi kaupunkia kutsuttu jopa ”Euroopan suurimmaksi rakennustyömaaksi”.

Sinclair McKay on englantilainen toimittaja ja kirjailija, joka on kirjoittanut useita historia-aiheisia menestysteoksia. Suomeksi häneltä on aiemmin julkaistu kirja Dresden 1945 - Täystuho. McKay kirjoittaa säännöllisesti The Daily Telegraphiin, The Spectatoriin jaThe Wall Street Journaliin. Berliini: Elää ja kuolla maailmanhistorian pyörteissä -teos on selkeää kieltä ja on taitoltaan onnistunut. Sinclair McKayn teos on kaupunkihistoriateoksien perusteoksiin. Berliini: Elää ja kuolla maailmanhistorian pyörteissä -teoksen luvuissa käsitellään Berliinin historiaa, 1900-luvun alusta vuosituhannnen loppuun: historiatekstein, mikrohistorian näkökulmasta katsoen. Sinclair McKayn -teos edustaa siten aihepiirinsä kuvailevampaa tutkimustraditiota. Suositeltavaa luettavaa historiasta kiinnostuneen kirjahyllyyn!

Lähteet
Berliini: Elää ja kuolla maailmanhistorian pyörteissä
Wikipedia