Kansalaisen varautumisopas (Artikkeli)

Kansalaisen varautumisopas (Artikkeli)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kansalaisen varautumisopas
Kirjailija: Juha-Antero Puistola ja Riitta Björn
Kuvittaja: Matti Vartiala ja Karri Lehtonen
Kustantaja: Docendo
Julkaistu: 2023
Sidosasu: Sidottu
Kieli: Suomi
Sivuja: 349

Miten Suomi on varautunut kriiseihin ja kuinka itse voit varautua poikkeustilanteisiin. Kansalaisten omat selviytymistaidot kriisin aikana ovat ratkaisevia. Kirja taustoittaa suomalaisen varautumisen historiaa ja keinoja, joiden avulla kukin meistä voi osallistua varautumistyöhön. Kirjassa on myös käytännön ohjeita, kuinka selviytyä arjesta erilaisissa poikkeusolosuhteissa. Rajuilman runtelemien alueiden ihmiset muistavat hetket ilman sähköä tai puhdasta hanavettä. Sähköisen pankkiasioinnin estyminen on saanut kansalaiset nostamaan käteistä. COVID-19 aiheutti ostoryntäyksen vessapaperihyllyille. Kaupungistuminen on vähentänyt ihmisten mahdollisuuksia omatoimiseen varautumiseen, ja samalla on unohdettu yksinkertaiset selviytymiskeinot. Kirja on tarkoitettu kaikille omasta ja Suomen kriisinsietokyvyn kehittämisestä kiinnostuneille.

Joukkotuhoaseet ovat suurten ihmisjoukkojen tappamiseen suunniteltuja aseita. Niihin lasketaan tavallisesti kuuluviksi kemialliset aseet, biologiset aseet ja ydinaseet. Joukkotuhoaseet eivät ole normaalisti sodankäynnissä käytettäväksi hyväksyttyjä aseita, ja niiden valmistusta, varastointia ja käyttöä pyritään estämään ja valvomaan sopimuksilla. Näille on tyypillistä, ettei niitä käytettäessä voida kohteessa eritellä sotilaita ja siviilejä. joukkotuhoaseiden käyttö on ollut vähäistä, koska suuren tuhovoiman vuoksi niiden käyttö aiheuttaa todennäköisesti vielä tuhoisamman vastaiskun. Usein joukkotuhoaseet suunnataan siviiliväestöä kohtaan. Joukkotuhoaseita käytettäessä uhreja ei voi rajoittaa pelkästään siviileihin tai sotilaisiin. Sotilasosastojen toimintakykyä heikentää varautuminen joukkotuhoaseiden uhkaan. Ensimmäisiä joukkotuhoaseita olivat kemialliset ja biologiset aseet. Niiden käyttö kiellettiin Geneven sopimuksella vuonna 1925, jota täydennettiin Bioasekonventiolla vuonna 1972. Kemiallisten aseiden kieltosopimus solmittiin 1995. Ydinaseita on käytetty kaksi kertaa: Hiroshiman ja Nagasakin pommituksissa elokuussa 1945. Ydinaseiden käyttö nosti joukkotuhoaseiden tuhoisuuden yleiseen keskusteluun. Kylmän sodan aikana joukkotuhoaseiden uhka miellettiin lähinnä suurvaltojen mahdolliseksi iskuksi toisiaan vastaan ja siihen liittyvään vastaiskuun. Syyskuun 11. päivän iskut Yhdysvalloissa vuonna 2001 ja pernaruttokirjeet toivat puheisiin myös sellaiset joukkotuhoaseiskut, joihin ei voi tehdä vastaiskua. Huhu mahdollisista joukkotuhoaseista oli tärkein perustelu, jolla Yhdysvaltain johtama liittouma hyökkäsi Irakiin vuonna 2003.

Väestönsuojelulla (lyh. VSS tai vss) tarkoitetaan ihmisten ja omaisuuden suojaamista ja pelastustoimintaa poikkeusoloissa sekä niihin varautumista. Väestönsuojeluun varaudutaan mm. poikkeusoloja koskevalla suunnittelulla ja koulutuksella, väestönsuojia (myös väestösuoja) rakentamalla, varautumalla väestön evakuointeihin, pelastustoimintaan ja ensiapuun sekä johtamis-, valvonta- ja hälytysjärjestelmien ylläpidolla. Suomen ensimmäinen väestönsuojelulaki tuli voimaan talvisodan edellä vuonna 1939 ja se kumottiin uudella lailla vuonna 1958. Pelastamiseen, raivaukseen, puhdistus- ja tiedustelutoimintaan liittyvät tehtävät kuuluvat Suomessa pelastustoimen vastuulle. Pelastustoimi myös johtaa omatoimista varautumista eli rakennusten omistajien vastuulla olevaa suojelutoimintaa. Kuntien eri toimialat vastaavat osaltaan väestönsuojelussa tarvittavasta väestön terveydenhullosta, muonituksesta ja muusta huollosta. Väestönsuojelusta on säädetty pelastuslaissa sekä valmiuslaissa. Nykyisin voimassa oleva pelastuslaki, jota täydentää pelastustoimiasetus, on vuodelta 2011 ja valmiuslaki vuodelta 2012.

Pelastustoiminta on jo tapahtuneen onnettomuuden aiheuttamien vahinkojen ja vammojen minimointia ja ensiapua vammoista paranemiseksi. Pelastustoimintaan kuuluvat viranomaisina poliisi, pelastuslaitos, sairaala ja ambulanssi. Onnettomuudet on luokiteltu. Suuronnettomuus on onnettomuus, jolla on laajoja uhkaavia tuhovaikutuksia. Luokitukset määrittelevät pelastusvälineistön valinnan ja laajuuden. Pelastustoimi tarkoittaa toimialaa, johon kuuluu tulipalojen ja muiden onnettomuuksien ehkäisy, väestönsuojelu ja ihmisten, omaisuuden ja ympäristön suojaaminen ja pelastaminen. Suomessa sisäministeriö johtaa ja valvoo pelastustointa ja vastaa sen palvelukyvystä. Pelastustoimen tavoitteena on hyvä turvallisuuskulttuuri, onnettomuuksien vähentäminen ja vahinkojen rajoittaminen, nopea ja tehokas apu onnettomuuksissa ja poikkeusoloissa, väestönsuojeluvalmiuden ylläpitäminen ja hyvä yhteistyö eri viranomaisten välillä. Pelastustoiminnan kulku on seuraava. Onnettomuuspaikalta onnettomuudessa mukanaoleva tai ulkopuolinen silminnäkijä tekee hälytyksen. Yleensä hätäilmoitus tehdään hätäkeskukseen. Hätäkeskuksesta hälytys ohjataan asianomaisille pelastustoiminnan viranomaisille. Hälytyksen jälkeen pelastuslaitoksen yksikkö saapuu paikalle mahdollisimman nopeasti (hälytysajona). Itse paikalla tehdään nopea tilannearviointi ja päätetään tarvittavat toimenpiteet. Kun pelastustoiminnan kiireelliset toimenpiteet on tehty (toinen pelastusviranomainen voi myös tehdä ne samaan aikaan), onnettomuudesta tehdään pöytäkirja. Onnettomuudesta ilmoitetaan erilaisiin rekistereihin ja tilastoihin.

Kotivara (myös hätävara) on jokaiseen kotitalouteen kuuluva varmuusvarasto. Se tarkoittaa kotiin varattavaa tavaraerää, jonka tarkoitus on turvata toimeentulo poikkeusolosuhteissa. Kotivara sisältää perheen ruokatottumusten mukaisia elintarvikkeita ja vettä (noin 2 litraa juomavettä päivässä henkeä kohden). Kotivaraa kierrätetään käytössä päivittäin. Lisäksi kotivaraan kuuluu muita välttämättömyystavaroita kuten wc- ja muita hygieniatarvikkeita sekä riittävästi vettä myös peseytymiseen. Taskulamput, varavirtalähteet, tulitikut, paristot, käteinen raha ja kyky valmistaa ruokaa ilman sähköä ovat myös tärkeitä kotivarassa. Kotivaraan kuuluu myös joditabletteja, sillä ne estävät radioaktiivisen jodin kertymisen kilpirauhaseen (Huomaa tässä voimassaolevat ohjeet joditableteista). Vuonna 2013 yhteensä 40 prosenttia suomalaisista uskoi selviytyvänsä kotona olevilla ruoka-, lääke- ja muilla tarvikkeilla yli viikon. Kyselyyn vastaajista 25 prosenttia uskoi, että kotivara riittää viidestä seitsemään päivään. Poikkeusolosuhteita, joissa kotivara voi tulla tarpeeseen, ovat muun muassa: sairastuminen, lakko, laaja sähkökatkos, luonnononnettomuus tai suuronnettomuus, myrsky, päivittäistavarahuollon tai kuljetuslogistiikan häiriö, vesihuollon häiriö, tartuntatautiepidemia, sota. Suomessa sisäministeriön pelastusosaston pelastustoimi.fi-verkkosivusto ja Suomen Punainen Risti suosittaa, että kotivara riittää viikoksi.

Komentaja Juha-Antero Puistola työskentelee tutkimusalajohtajana Puolustusvoimien tutkimuslaitoksella. Hän on erikoistunut kokonaisturvallisuuteen, strategiaan ja turvallisuuspolitiikkaan. KM Riitta Björn työskentelee varautumisesta vastaavana johtajana järjestökentällä ja tekee väitöstutkimusta kansalaisyhteiskunnan haavoittuvuuksista Maanpuolustuskorkeakoululle. Kansalaisen varautumisopas -teos on selkeästi kirjoitettu tietoteos. Puistolan ja Björnin kirjoittama teos on käsittelytavaltaan perusteellinen. Kansalaisen varautumisopas -teoksessa käydään poikkeusoloihin liittyvät peruasiat ja perustiedot sekä antaen ohjeita suojautumiseen ja varautumiseen. Puistolan ja Björnin kirjoittama teos edustaa aihepiirinsä tarkempaa tieteellistä tutkimustraditiota ja täyttää hyvin paikkansa väestönsuojeluun ja varautumiseen liittyvien käsikirjojen joukossa.

Lähteet
Kansalaisen varautumisopas
Wikipedia