Epävarmuuksien aika (Artikkeli)

Epävarmuuksien aika (Artikkeli)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Epävarmuuksien aika
Alaotsikko: Kuinka venäjän hyökkäyssota muuttaa maailmaa?
Sarja: Tiedekulmapokkari
Kustantaja: Gaudeamus
Julkaistu: 2023
Sidosasu: Sidotttu
Kieli: Suomi
Sivuja: 230

Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan kehystetään usein taisteluksi, jossa vastakkain ovat demokratia ja autoritäärisyys. Olemmeko jälleen siirtymässä tällaisten ideologisten kamppailujen aikaan? Edustaako sota historiallista katkosta, vai pitäisikö se nähdä jatkona pidempiaikaisille kehityskuluille? Epävarmuuksien aika -teoksessa eturivin tutkijat tarkastelevat sotaa Ukrainassa, siihen johtaneita tekijöitä sekä sen kirvoittamia muutoksia monesta näkökulmasta. He pohtivat esimerkiksi, miten sota ja talous kietoutuvat yhteen, millainen rooli medialla on konfliktissa ja mihin suuntaan energiakriisi vie Eurooppaa. Miltä sota näyttää eri puolilta maailmaa katsottuna, ja kuinka se vaikuttaa Suomen kaltaisten pienten valtioiden asemaan? Teos kuuluu Tiedekulmapokkari-sarjaan, joka on suunniteltu yhteistyössä Helsingin yliopiston Tiedekulman kanssa. Sarja tarjoilee tuoretta tutkittua tietoa eri teemoista helposti lähestyttävällä tavalla.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan 2022 on jatkoa vuonna 2014 alkaneelle konfliktille, jonka osana Venäjä on miehittänyt Krimin niemimaan ja tukenut Donetskin ja Luhanskin separatistialueita aseellisesti Itä-Ukrainan sodassa. Venäjä käynnisti hyökkäyksen Ukrainaan 24. helmikuuta 2022. Ennen hyökkäystä Venäjä oli pitkään siirtänyt joukkojaan lähemmäksi Ukrainan rajaa ja pitänyt suuria sotaharjoituksia, tunnustanut Donetskin kansantasavallan ja Luhanskin kansantasavallan itsenäisyyden Ukrainassa ja siirtänyt sotilaitaan niihin. Varhain aamulla 24. helmikuuta 2022 Venäjän presidentti Vladimir Putin ilmoitti televisiopuheessaan sotilasoperaation alkamisesta. Putinin mukaan sen tavoite ei ollut Ukrainan miehittäminen, vaan sen ”demilitarisointi”. Hän syytti Ukrainaa järjestelmällisestä venäläisvähemmistönsä kansanmurhasta ja sen hallintoa natsismista. Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin mukaan väitteet olivat valheellisia ja naurettavia. Lisäksi puheessaan Putin painotti, että jokainen Ukrainaa auttava ulkovalta kohtaisi välittömän vastauksen. Muita tavoitteita olivat Ukrainan julistautuminen puolueettomaksi, eli sen Pohjois-Atlantin liiton jäsenyyden estäminen, separatistialueitten itsenäisyyden tunnustaminen, sekä Sevastopolin liittovaltiokaupungin ja Krimin autonomisen tasavallan liittymisen Venäjän federaatioon 2014 tunnustaminen. Brittiläisen kenraalin Richard Barronsin mukaan myös maayhteys Krimin ja Venäjän välillä oli Venäjän todennäköinen tavoite.

Hyökkäyksen alettua Ukraina julisti maahan sotatilan, ja maan ulkoministeri Dmytro Kuleba kuvasi Venäjän toimia täysimittaiseksi sodaksi Ukrainaa vastaan. Helmikuun 24. ja 25. päivän välisenä yönä Ukrainan presidentti Zelenskyi allekirjoitti määräyksen yleisestä liikekannallepanosta. Ukrainan asevoimiin kuului noin 900 000 reserviläistä. Hyökkäyksen alettua alkoi näyttää mahdolliselta, että Venäjän tavoitteena ei ollut pakottaa Kiovaa poliittisiin myönnytyksiin, vaan vaihtaa koko Ukrainan hallitus venäläismieliseen. Maaliskuun alettua nopea sotilaallinen ratkaisu ei enää kuitenkaan näyttänyt Venäjälle mahdolliselta, sillä pääkaupunki Kiovan puolustus oli vakiintunut melko lujaksi. Jo silloin alkaneissa tulitaukoneuvotteluissa se ei vaatinut Ukrainan hallituksen vaihtoa. Suomen Ulkopoliittisen instituutin johtajan Mika Aaltolan mukaan kyseessä ei ollut pelkästään keskitetyn rintaman asemasota, vaan etenkin Ukraina keskellä puolustautujana saattoi siirrellä paikallisesti organisoituja joukkojaan pienin määrin nopeasti rintamalta toiselle.  Fyysisten sotatapahtumien ja siviilien kokemien kärsimyksien lisäksi paljon mediahuomiota on saanut informaatiosodan yhteisnimellä kulkeva kyber- ja mediavaikuttaminen, jossa Ukraina menestyi sodan alkuviikkoina Venäjää selvästi paremmin.

Venäjää vastaan asetettiin maailmanlaajuisesti merkittäviä talouspakotteita ja muita sanktioita. Länsimaat alkoivat avustaa Ukrainaa asein, rahallisesti ja humanitäärisin tarvikkein. Sota käynnisti myös Ukrainan pakolaiskriisin, jossa 5,1 miljoonaa ukrainalaista oli evakkoina maan sisällä (23.5.2023 tilanne). YK:n pakolaisjärjestön kartoituksen mukaan (touko-kesäkuu 2023) sisäisistä pakolaisista jo 28 prosenttia oli ollut evakossa kotimaassaan vähintään vuoden (12 kk) ajan. Sisäistä evakoista 88 prosenttia (4,2 milj.) aikoi näissä oloissa jatkaa asumistaan nykypaikkakunnallaan. Viisi prosenttia pohti muuttoa edelleen nykypaikkakunnaltaan. Ulkomaille muuttamista harkitsi 23 prosenttia, suurin (31 %) halukkuus tähän oli jo ulkomailta palanneilla sisäisillä evakoilla. Evakoilla on suuri tarve taloudelliselle avulle; myös asumisen järjestyminen, elintarvikeavun ja muiden tuettujen välttämättömyystarpeiden saatavuus sekä edullisempien selviytymistapojen löytyminen ovat keskeisiä tekijöitä asuinpaikan valinnalle. Evakosta kotipaikkakunnalleen palanneita kirjattiin touko-kesäkuussa 2023 olevan 4,8 miljoonaa, mutta palanneista 31 prosenttia tuli takaisin hyvin vaikeisiin, selviytyisen kannalta karuihin oloihin. YK:n mukaan paluupaikkakunnille tarvitaan yhä runsaasti humanitaarista apua, taloudellista tukea ja tarvikkeita asukkaiden selviytymisen turvaamiseksi (kesä-heinäkuussa 2023). Ukrainasta lähteneiksi pakolaisiksi kirjattiin maailmanlaajuisesti 6,2 miljoonaa pakolaista, joista Euroopassa (8.8.2023 mennessä) oli 5,9 miljoonaa. Ukrainan aloitettua vastahyökkäykset ensin Kiovan pohjoispuolella ja syyskuussa valloitettuaan laajoja alueita takaisin venäläisiltä Itä-Ukrainan pohjoisosissa, hyökkääjä joutui sodassa puolustuskannalle. Tämän seurauksena Venäjän presidentti Vladimir Putin julisti 21. syyskuuta 2022 osittaisen liikekannallepanon vahvistaakseen venäläisjoukkoja Ukrainassa. Venäjä järjesti 23.–27. syyskuuta 2022 miehitettämillään alueilla vilpillisiä kansanäänestyksiä alueiden liittämisestä Venäjään. Odotetusti merkittävä enemmistö kannatti liittymistä, sillä vaaleja pidettiin yleisesti väärennettyinä ja lopputulosta ennalta määrättynä. Putin ilmoitti 30. syyskuuta liittävänsä alueet Venäjään.

Epävarmuuksien aika -teos on erittäin selkeästi kirjoitettu artikkeliteos Venäjän hyökäyksen monista vaikutuksista maailmaan. Artikkelikokoelma koostuu kolmentoista tutkijan kolmastatoista artikkelista, joissa analysoidaan Venäjän laittoman hyökkäyssodan Ukrainaan taustoja ja vaikutuksia, ja myös näkökulmia niin uskonnon, erilaisten valtioiden, Euroopan (EU) ulkopuolisen maailman, Kiinan kuin Yhdysvaltojenkin suhteen. Artikkelikokoelman kirjoittajat: 1. Tuomas Forsberg on Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin johtaja ja Tampereen yliopiston kansainvälisenpolitiikan professori (tehtävästä vapautettu 2018–2023). Hänen kiinnostuksen kohteitaan ovat Euroopan turvallisuuden, Suomen, Venäjän ja Saksan ulkopolitiikan sekä sodan ja rauhan tutkimus. Hänen tuorein teoksensa on yhdessä Heikki Patomäen kanssa kirjoitettu Debating the War in Ukraine (2023). 2. Risto Marjomaa on dosentti ja yleisen historian yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa. Hän on toiminut aiemmin muun muassa Afrikan tutkimuksen professorina ja Kehitysmaainstituutin tutkijana. Marjomaan erityisaloja ovat Afrikan historia, globalisaation historia, maailmanhistoria sekä sotien ja konfliktien historia. 3. Timo Miettinen on eurooppalaiseen filosofiaan, aatehistoriaan ja politiikkaan erikoistunut akatemiatutkija Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksessa. Hän on toiminut aiemmin keskuksen johtajana sekä tiiminvetäjänä Suomen Akatemian rahoittamassa EuroStorie-huippuyksikössä. Miettisen kirja Eurooppa: poliittisen yhteisön historia palkittiin vuoden 2021 historiateoksena, ja se voitti samana vuonna myös Kalevi Sorsa -palkinnon. Miettinen kommentoi usein EU- ja Eurooppa-kysymyksiä kansainvälisessä ja kotimaisessa mediassa. 4. Katalin Miklóssy on poliittisen historian dosentti ja itäisen Euroopan tutkimuksen tieteenalavastaava Helsingin yliopistossa, jossa hän työskentelee Aleksanteri-instituutissa. Miklóssy keskittyy itäisen Keski-Euroopan pitkän aikavälin oikeusvaltiokehitykseen ja tarkastelee, miten turvallisuusnäkökulmat ovat vaikuttaneet valtarakenteiden muutoksiin, kansakunta-ajatteluun sekä alueellisen yhteistyön eri muotoihin. 5. Marko Palokangas on dosentti, yleisesikuntaeverstiluutnantti, Maanpuolustuskorkeakoulun yleisen sotataidon sotilasprofessori ja Sodan usvaa -tutkimusverkoston johtaja. Hän on palvellut Puolustusvoimissa vuodesta 1993 lähtien useissa erilaisissa tehtävissä ja joukko-osastoissa. Palokangas on julkaissut paljon sotahistoriasta, sotilasperinteistä ja sotataidosta, operaatiotaidosta ja taktiikasta. 6. Mervi Pantti on viestinnän professori Helsingin yliopistossa. Hänen tutkimuksensa kohdistuu median ja kriisien suhteeseen, tunteisiin ja eriarvoisuuteen mediassa sekä median vastuuseen. Hän johtaa Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa hanketta ”Demokraattinen episteeminen kapasiteetti algoritmien ajalla” sekä Suomen Akatemian rahoittamaa hanketta media-alustojen vastuusta. 7. Katri Pynnöniemi, apulaisprofessori, hoitaa Venäjän turvallisuuspolitiikan tutkimuksen Mannerheim- professuuria Helsingin yliopistossa ja Maanpuolustuskorkeakoulussa. Aiemmin hän on työskennellyt vanhempana tutkijana Ulkopoliittisessa instituutissa. Omassa tutkimuksessaan Pynnöniemi tarkastelee strategisen ajattelun muutosta Venäjällä, uhka-ajattelun erityispiirteitä sekä informaation käyttöä osana konfliktien hallintaa. 8. Kaius Tuori on eurooppalaisen aatehistorian professori Helsingin yliopistossa ja Suomen Akatemian Eurooppalaisen oikeuden, identiteetin ja historian tutkimuksen huippuyksikön (EuroStorie) johtaja. Hän on oikeushistorioitsija, joka on tutkinut erilaisia historian käyttöön ja historian politiikkaan liittyviä kysymyksiä. 9. Veli-Pekka Tynkkynen toimii Venäjän ympäristöpolitiikan professorina Helsingin yliopiston Aleksanteri- instituutissa. Yli 20-vuotisella tutkijanurallaan hän on keskittynyt Venäjän ympäristönhallintaan, luonnonvarojen hyödyntämiseen ja aluekehitykseen liittyvään vallankäyttöön. Hän luotaa maantieteilijän näkökulmasta Venäjän nykytilaa ja tulevaisuuden valintoja kirjassaan Venäjä, energiavalta: öljykulttuuri kohtaa ilmastonmuutoksen (2022). 10. Elina Vuola toimii globaalin kristinuskon ja uskontodialogin professorina Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Aiemmin hän on työskennellyt muun muassa Latinalaisen Amerikan tutkimuksen professorina. Vuolan julkaisut käsittelevät uskontoa Latinalaisessa Amerikassa ja globaalissa etelässä, uskontoa ja sukupuolta sekä Suomen uskonnollisia vähemmistöjä. Hänen viimeisin kirjansa on The Virgin Mary Across Cultures: Devotion among Costa Rican Catholic and Finnish Orthodox Women (2019). Epävarmuuksien aika -teos edustaa historiantutkimuksessa tieteellisempää tutkimustraditiota. Kokonaisuutena teos on raskasta tarkkaa asiatietoa kevyemmin luettavassa ja omaksuttavassa muodossa, sopien kaikentasoisille lukijoille!

Lähteet
Epävarmuuksien aika
Wikipedia