Geneven henki (Artikkeli)
Alaotsikko: Kansainliiton historia
Kirjailija: Heikki Mikkeli
Kustantaja: Gaudeamus
Julkaistu: 2023
Sidosasu: Sidottu
Kieli: Suomi
Sivuja: 415
Vuonna 1919 ihmiskunta oli kokenut historiansa tuhoisimman sodan. Katastrofin toistuminen haluttiin estää perustamalla maailmanlaajuinen järjestö – Kansainliitto – edistämään aseistariisuntaa ja ratkaisemaan valtioiden välisiä konflikteja. Kansainliitto myös vastusti aktiivisesti globaalia rikollisuutta, erityisesti ihmiskauppaa ja huumeiden salakuljettamista. Vaikka järjestö ei onnistunut suurimmassa tavoitteessaan, rauhan säilyttämisessä, se oli tärkeä esikuva sodan raunioista nousseelle Yhdistyneille kansakunnille. Geneven henki ei yhdy vakiintuneeseen käsitykseen Kansainliitosta suurena epäonnistumisena. 1900-lukua eivät leimanneet vain kansallinen uho ja sodankäynti, vaan silloin luotiin myös kansainvälistä yhteistoimintaa ja edistettiin globaalin maailman muotoutumista. 1920-luvulta lähtien alettiin vähitellen puhua ”Geneven hengestä”, jolla tarkoitettiin tätä uudenlaista ilmapiiriä. Kansainliiton eli kautta aikojen ensimmäisen maailmanjärjestön toiminnan tunteminen auttaakin luomaan järjestystä sekavalta tuntuvaan nykymaailmaan, jossa kansainvälinen yhteistyö ja rauhanaate ovat entistä tärkeämpiä.'
Kansainliitto oli kansainvälinen järjestö, joka perustettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen vuonna 1919 ylläpitämään rauhaa. Järjestö toimi vuosina 1920–1946, minkä jälkeen se lakkautettiin ja Yhdistyneet kansakunnat (YK) korvasi sen. Kansainliiton perustajajäseninä oli 42 valtiota, ja koko historiansa aikana siihen kuului 63 jäsenvaltiota. Yhdysvallat ei koskaan ollut Kansainliiton jäsen. Kansainliiton toimielimiä olivat neuvosto, yleiskokous ja sihteeristö, jota johti pääsihteeri. Kansainliiton historiaan kuului niin onnistumisia kuin epäonnistumisiakin. Järjestö ei onnistunut estämään uutta suursotaa, mutta se onnistui tekemään useita rauhansopimuksia ja edistämään humanitaarisia asioita maailmassa.Kansainliitto perustettiin ensimmäisen maailmansodan päätyttyä estämään uuden samanlaisen katastrofin puhkeaminen. Britanniassa ja muualla maailmassa oli jo sodan aikana syntynyt useita rauhanliikkeitä, kuten British League of Nations Society ja American League to Enforce Peace, jotka esittivät ajatuksen kansainvälisestä järjestöstä. Yhdysvalloissa ajatuksen Kansainliiton perustamisesta esitti kongressille presidentti Woodrow Wilson 8. tammikuuta 1918. Wilson esitteli ehdotuksensa eurooppalaisille Pariisin rauhankonferenssissa, missä se hyväksyttiin 25. tammikuuta 1919. Peruskirjan allekirjoitti 44 perustajajäsentä 28. kesäkuuta 1919. Kansainliitolle määriteltiin kolme päämäärää: yhteisen turvallisuuden edistäminen, kansainvälisen yhteistyön helpottaminen ja rauhansopimusten täytäntöönpano. Vaikka ajatus Kansainliiton perustamisesta oli tullut Yhdysvaltain presidentiltä, Wilson ei saanut heti maansa senaattia ajatuksen taakse. Wilson teki maanlaajuisen puhekiertueen saadakseen kansakunnan tukemaan Yhdysvaltain liittymistä järjestöön. Rasittavan matkan jälkeen Wilson sai aivohalvauksen. Yhdysvallat ei lopulta liittynyt Kansainliittoon, koska senaatti äänesti Versailles’n rauhansopimuksen ratifiointia vastaan 19. maaliskuuta 1920. Maa ei enää halunnut osallistua Euroopan tapahtumiin. Yhdysvallat ei kannattanut Versailles’n rauhansopimuksen kovia ehtoja Saksalle, ja maan senaatti piti Kansainliiton turvallisuuslausekkeita Yhdysvaltoja niin laajasti sitovina, että se olisi rajoittanut maan toimintavapautta. Yhdysvalloissa kannatettiin Monroen opin mukaisesta puuttumattomuudesta Euroopan asioihin.
Kansainliiton peruskirja tuli voimaan 10. tammikuuta 1920. Kansainliiton neuvosto kokoontui ensimmäisen kerran Pariisissa 16. tammikuuta 1920. Kokous oli Yhdysvaltain koollekutsuma, mutta sen jälkeen Yhdysvallat ei enää osallistunut järjestön toimintaan. Yhdysvaltain jääminen Kansainliiton ulkopuolelle oli vahingollista järjestön kannalta, ja sen seurauksena esimerkiksi järjestön määräämät talouspakotteet eivät olisi voineet olla tehokkaita. Kansainliiton päämajaksi tuli marraskuussa 1920 Geneve Sveitsissä. Ensimmäinen yleiskokous järjestettiin 15. marraskuuta 1920, ja siihen osallistui 41 valtiota. Kansainliitto perusti ensimmäisen maailmansodan jälkeen pysyvän mandaattikomission hallinnoimaan Kansainliiton mandaattialueita eli Saksan ja Turkin entisiä alueita ja siirtomaita, joihin oli perustettu mandaattihallinto Kansainliiton peruskirjan 22. artiklan pohjalta. Kansainliiton ensimmäinen kansainvälinen sopimusasia oli Suomen ja Ruotsin välinen Ahvenanmaan kysymys 1921. Järjestö meni vuonna 1925 Kreikan ja Bulgarian aseellisen konfliktin väliin ja sai Kreikan vetäytymään Bulgariasta. Kansainliitto solmi huippukautenaan, vuosina 1925–1934, nelisenkymmentä sopimusta.
Onnistumistensa lisäksi Kansainliitto myös epäonnistui useita kertoja. Se ei saanut mitään aikaan Japanin Mantšurian-miehityksen (1931), Italian Abessinian-miehityksen (1935) eikä akselivaltojen asevarustelun kiihtymisen suhteen. Saksan johtajan Adolf Hitlerin aloitettua vuonna 1935 järjestelmällisen varustautumisen Versailles’n rauhansopimuksen luoman maailmanjärjestyksen purkamiseksi erityisesti Britannia ja Ranska vaativat Kansainliitolta toimia Saksaa vastaan. Kansainliitto ei kuitenkaan saanut aikaan muuta kuin Saksan toiminnan tuominneen päätöslauselman. Saksa oli eronnut järjestöstä jo lokakuussa 1933 Hitlerin valtaannousun jälkeen. Japani erosi Kansainliitosta maaliskuussa 1933, Italia joulukuussa 1937, Unkari huhtikuussa 1939 ja Espanja toukokuussa 1939.
14. joulukuuta 1939 Kansainliitto erotti Neuvostoliiton jäsenyydestään sen hyökättyä Suomeen ja kehotti muita jäsenvaltioita antamaan Suomelle apua. Neuvostoliitto näytti reagoivan sille langetettuun tuomioon ilmeettömästi, mutta myöhemmin osoittautui, että asia ei ollutkaan aivan niin. Keskusteltaessa tulevan YK:n järjestysmuodosta Jaltan konferenssissa helmikuussa 1945 Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin esitti Britannian pääministerille Winston Churchillille ja Yhdysvaltain presidentille Franklin D. Rooseveltille paheksuntansa siitä, että Kansainliiton jäsenmaat oli kiihotettu Neuvostoliittoa vastaan Suomen talvisodan aikana. Kansainliitto ei enää Neuvostoliiton erottamisen jälkeen toiminut toisen maailmansodan aikana. Vuoden 1943 Teheranin konferenssissa Yhdysvaltain presidentti Roosevelt, Britannian pääministeri Churchill ja Neuvostoliiton johtaja Stalin päättivät korvata Kansainliiton uudella järjestöllä, Yhdistyneillä kansakunnilla (YK). Kansainliiton viimeinen kokous järjestettiin huhtikuussa 1946, ja järjestö lakkautettiin 20. huhtikuuta 1946. Kansainliiton varat ja kiinteistöt siirrettiin YK:n hallintaan vuonna 1947.
Heikki Juhani Mikkeli (s. 1958) on suomalainen historioitsija. Hän on toiminut yleisen historian professorina Helsingin yliopistossa 1. lokakuuta 2014 lähtien. Mikkeli väitteli filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistossa vuonna 1992. Hän on tutkinut aatehistoriaa, tieteen historiaa sekä kansainvälisyyden ja Transnationaalisuuden (Transnationaalisuus on Steven Vertovecin mukaan määriteltävissä kansallisvaltioiden rajat ylittäviksi prosesseiksi ja suhteiksi, joissa keskeisessä roolissa ovat ei-valtiolliset toimijat. Valtioiden välisiä suhteita kuvaamaan soveltuu puolestaan Vertovecin mukaan paremmin käsite kansainvälisyys.) historiaa. Geneven henki -teoksessa esitellään Kansainliiton vaiheet ja keskeiset tapahtumat, perustamisesta 1919 aina lakkauttamiseen 1946 saakka. Kansainliitto toimi esikuvana Toisen maailmansodan jälkeen perustetulle Yhdistyneille kansakunnille. Mikkelin kirjoittama teos on siten hyvin yksityiskohtainen sisällöltään ja edustaa historiantutkimuksessa tieteellisempää tutkimustraditiota. Mukavan kokoinen tietoteos Kansainliitosta täyttää siten kiitettävän hyvin paikkansa historiakirjojen joukossa.
Lähteet
Geneven henki
Wikipedia
Kommentit
Lähetä kommentti