Kylmän sodan päätös (Artikkeli)

Kylmän sodan päätös (Artikkeli)

 

 

 

 

 

 

 

 

Kylmän sodan päätös                                        
Alaotsikko: Draamaa Helsingissä, Moskovassa ja Berliinissä
Kirjailija: Pekka Visuri ja Heikki Talvitie
Kustantaja: Into Kustannus
Julkaistu: 2023
Sidosasu: Sidottu
Kieli: Suomi
Sivuja: 325

Kylman sodan paattymisen dramaattiset hetket. Kylman sodan paattyminen mullisti Euroopan tilanteen ja loi myos Suomelle uudet toimintaedellytykset. Jalkeenpain nahtyna muutos sujui rauhanomaisesti, mutta paattajat kokivat useita uhkaavia tilanteita, jotka olisivat saattaneet johtaa katastrofiin. Suomalaisten kannalta pahin uhkakuva oli Neuvostoliiton ajautuminen samanlaiseen sisallissotaan, joka parhaillaan riehui Jugoslaviassa. Diplomaatti Heikki Talvitie ja professori, politiikan tutkija Pekka Visuri kuvaavat tapahtumia ja arvioivat niitä uusimman tutkimustiedon valossa, seka samalla kertovat, milta asiat nayttivat henkilokohtaisesti koettuina. He ovat hyodyntaneet erityisesti ulkoministerion raportteja ja viime aikoina tutkimuskayttoon avattua Mauno Koiviston arkistoa. Talvitie toimi suurlähettiläänä Moskovassa vuosina 1988–1992, joten hän kykeni lähietäisyydeltä näkemään Neuvostoliiton hajoamisen ja Venäjän nousun. Visuri seurasi erityisesti Saksan yhdistymiseen johtaneita tapahtumia sekä vallanvaihdoksia itäblokin maissa ja on tutkinut Suomen valtiojohdon päätöksentekoa.

Kylmä sota oli vastakkainasettelun aika, jossa kilpailivat kaksi suurvaltaa, Yhdysvallat ja Neuvostoliitto liittolaisineen, kaksi aatesuuntaa, liberaali demokratia ja kommunismi, sekä kaksi talousjärjestelmää, lännen markkinatalousjärjestelmä ja kommunistimaiden suunnitelmatalous. Tavallisimmin sen katsotaan kestäneen toisen maailmansodan lopusta Neuvostoliiton luhistumiseen 1990-luvun alussa. Kuitenkin 1970-luvulla, liennytyksen aikana, melko yleisesti katsottiin varsinaisen kylmän sodan jo päättyneen esimerkiksi Kiinan kansantasavallan hyväksymiseen YK:n jäseneksi 1971, Yhdysvaltojen vetäytymiseen Vietnamin sodasta vuonna 1973 tai ETYKin huippukokoukseen 1975. Kylmää sotaa ei käyty suorana sotana, koska se olisi tarkoittanut ydinsotaa, vaan turvauduttiin propagandaan, vakoiluun, taloudellisiin ja poliittisiin taistelukeinoihin. Myös kulttuuri, taide ja urheilu olivat kylmän sodan aseita. Tälle vastakkainasettelulle antoivat taustan ydinaseet, joiden vuoksi suoraan yhteenottoon kahden suurvallan välillä ei haluttu ryhtyä. Näin valtataistelu siirtyi muille areenoille. Nimitystä “kylmä sota” käytti ensimmäisenä mahdollisesti saksalainen marxisti Eduard Bernstein vuonna 1893 kuvaamaan Euroopan valtioiden asevarustelukilpaa, jossa “ei ammuttu” mutta “vuodettiin verta”. Nykymerkityksessään kylmästä sodasta puhui ensimmäisenä brittiläinen kirjailija George Orwell 19. lokakuuta 1945 julkaistussa artikkelissaan. Termi tuli yleisemmin tunnetuksi, kun yhdysvaltalainen sijoittaja Bernard Baruch käytti sitä puheessaan vuonna 1947.

Neuvostoliitto heikkeni 1980-luvulla omien sotiensa sekä Yhdysvaltain presidentti Ronald Reaganin toimien, kuten SDI-ohjuspuolustusjärjestelmähankkeen seurauksena. Neuvostoliiton uusi johtaja Mihail Gorbatšov yritti uudistaa maata vuodesta 1985 alkaen, mutta tämä ei riittänyt taloudellisissa vaikeuksissa olevan maan pelastamiseen. Itä-Euroopan maat vapautuivat kommunistihallinnoista 1980-luvun lopulla, ja Neuvostoliiton lopullinen hajoaminen vuonna 1991 lopetti myös kylmän sodan.Kylmän sodan päättymisen syistä on erilaisia näkemyksiä. Kaksi kilpailevaa tulkintaa ovat Neuvostoliiton heikkous sekä Mihail Gorbatšovin nousu maan johtoon ja hänen lanseeraamansa uusi ajattelu. Kolmantena kansainvälisen politiikan professori Tuomas Forsberg esittää kylmän sodan päättymisen suurvaltojen ja niiden johtajien – Gorbatšovin, Reaganin ja Helmut Kohlin – vuorovaikutuksen tuloksena. Jotkut historioitsijat ammentavat kaikista näistä selitysmalleista. Forsberg toteaa, että monivaiheisesta prosessista ei voi antaa vain yhtä pätevää selitystä, sillä teoriat ja selitysmallit ovat aina yksinkertaistavia.

Heikki Talvitie (s. 5. syyskuuta 1939 Viipuri) on suomalainen diplomaatti. Hän on toiminut suurlähettiläänä Belgradissa 1984–1988, Moskovassa 1988–1992 ja Tukholmassa 1996–2002. Heikki Talvitie on tunnettu Neuvostoliiton asiantuntija. Pekka Juhani Visuri (s. 25. joulukuuta 1942 Hämeenlinna) on suomalainen upseeri, professori ja politiikan tutkija. Visuri toimii Maanpuolustuskorkeakoulun dosenttina. Hän on myös ollut Ulkopoliittisen instituutissa vierailevana tutkijana. Oppiarvoltaan Visuri on valtiotieteen tohtori ja sotilasarvoltaan eversti (ylennettiin vuonna 2001 reservissä). Hänen väitöskirjansa käsitteli Suomen sodanjälkeistä turvallisuuspolitiikkaa. Vuonna 2013 hänet palkittiin Tietokirjailijapalkinnolla. Visuri pitää Suomen nykyistä aluepuolustukseen pohjautuvaa puolustusratkaisua toimivana. Professori, valtiotieteen tohtori Pekka Visuri päättää tällä teoksella kuuden kirjan sarjansa Suomen sotavuosista 1939─1945. Docendon kustantamana on julkaistu: Mannerheimin ja Rytin vaikeat valinnat (2013), Paasikiven Suomi suurvaltojen puristuksessa 1944–1947 (2015), Saksan kenraali Suomen päämajassa vuonna 1941 (2017) ja Waldemar Erfurthin sotapäiväkirja 1942–1943 sekä yhdessä Eino Murtorinteen kanssa, Hitlerin ja Stalinin kaupankäynti Suomesta 1939–1940 (2019). Kylmän sodan päätös -teos on helppolukuista ja lennokasta kieltä. Pekka Visurin Ja Heikki Talvitien yhdessä kirjoittaman teoksen on sisältö on informatiivinen, kylmän sodan päättymisen vuosista Neuvostoliiton hajoamisen jälkeiseen aikaan. Kylmän sodan päätös -teos paneutuu erityisesti Suomen valtiojohdon näkökulmaan, miten kylmän sodan päättymisen vaiheet näkyivät Moskovassa ja Berliinissä ja siihen miten näistä kriittisistä vuosista selvittiin. Kylmän sodan päätös-teos on tasapainoinen ja kokonaisuutena sopii kaikentasoisille lukijoille ja täyttää hyvin paikkansa historiantutkimusten joukossa.

Lähteet
Kylmän sodan päätös
Wikipedia