Venäjän vallankumous ja sisällissota (Artikkeli)

Venäjän vallankumous ja sisällissota (Artikkeli)

 

 

 

 

 

 

 

 

Venäjän vallankumous ja sisällissota 

Kirjailija: Antony Beevor  

Kääntäjä: Markku Päkkilä

Kustantaja: WSOY 

Julkaistu: 2022

Sidosasu: Sidottu  

Kieli: Suomi  

Sivuja: 620  

 

Maailman verisimmän sisällissodan historia. Historioitsija Antony Beevorin teos Venäjän vallankumous ja sisällissota kuvailee maailman verisimmän sisällissodan vaiheita, joiden myötä maailmanjärjestys asettui uuteen asentoon. Tietolähteinä Beevor on käyttänyt tuoreita arkistolähteistä, ja kerrontaa värittävät mielenkiintoiset aikalaiskertomukset. Historioitsija Antony Beevor kertoo uusiin arkistolähteisiin nojaten Venäjän sisällissodan tarinan koko kauheudessaan ja osoittaa, miten sodan laineet ovat lyöneet omaan aikaamme saakka. Venäjän vallankumous ja sitä seurannut sisällissota ravisteli maailmanjärjestystä. Suomelle Leninin valtaannousu avasi ikkunan itsenäisyyteen - ja laukaisi omaan sisällissotaamme johtaneet tapahtumat. Bolsevismin pelko juurtui Eurooppaan ja siivitti 15 vuotta myöhemmin Hitlerin valtaan. Uudessa kirjassaan palkittu brittiläinen historioitsija Antony Beevor näyttää Venäjän sisällissodan koko verisyydessään. Valkoisten joukoilla ei alun alkaenkaan ollut mahdollisuuksia päihittää Trostkin johtamaa puna-armeijaa, mutta länsivaltojen sekaantumisen seurauksena sota jatkui neljä vuotta. Sodassa ei säästetty ketään, ja sen päätyttyä yli 10 miljoonaa ihmistä oli menettänyt henkensä. Tuoreisiin arkistolähteisiin turvautuen Beevor piirtää kauhistuttavan tarkan kuvan Venäjän kaaoksen vuosista ja syvenevästä väkivallan kierteestä, joka jätti pysyvän jäljen venäläiseen yhteiskuntaan. Vallankumouksen tarinaa elävöittävät lukuiset aikalaiskertomukset: ääneen pääsee niin petrogradilainen työläinen, taistelukentällä karaistunut ratsuväen upseeri kuin improvisoidun kenttäsairaalan naislääkäri. Entinen brittiarmeijan upseeri Antony Beevor (s. 1946) on keskittynyt 1900-luvun sotahistoriaan ja saanut teoksistaan useita palkintoja.

 

Venäjän vallankumous  on yhteisnimitys kahdelle Venäjällä vuonna 1917 tapahtuneelle vallankumoukselle, helmikuun vallankumoukselle ja lokakuun vallankumoukselle, joissa Venäjän keisarikunta kaatui. Helmikuun vallankumouksessa valta siirtyi väliaikaiselle hallitukselle ja lokakuun vallankumouksessa lopulta bolševikeille, jotka perustivat Venäjän neuvostotasavallan. Helmikuun vallankumous oli maaliskuussa 1917 Venäjällä tapahtunut vallankumous, jonka seurauksena keisarinvalta kukistui. Nikolai II luopui kruunusta veljensä Mikael Aleksandrovitš Romanovin hyväksi, joka luovutti vallan edelleen väliaikaiselle hallitukselle. Vallankumouksen tärkeimmät syyt olivat Venäjän huono menestys ensimmäisessä maailmansodassa sekä Nikolai II:n henkilökohtainen epäsuosio hallitsijana. Vallankumouksen tapahtumat sijoittuivat lähinnä valtakunnan pääkaupunkiin Pietariin, pääasiassa ajalle 8.–16. maaliskuuta (juliaanisen kalenterin mukaan 23. helmikuuta – 3. maaliskuuta) 1917. Helmikuun vallankumous nähdään osana laajempaa Venäjän vallankumousta, joka jatkui myöhemmin samana vuonna lokakuun vallankumouksessa. Lokakuun vallankumous (Neuvostoliitossa myös lokakuun suuri sosialistinen vallankumous) oli Venäjällä marraskuussa (juliaanisen kalenterin mukaan lokakuussa) 1917 tapahtunut vallankumous, jossa sosialistinen bolševikkipuolue syrjäytti Venäjän väliaikaisen hallituksen ja otti vallan työläisneuvostojen nimissä. Tämä johti Neuvosto-Venäjän perustamiseen. Lokakuun vallankumous oli jatkumoa aiemmin samana vuonna tapahtuneelle helmikuun vallankumoukselle, jonka yhteydessä keisarinvalta oli kukistunut, ja ne muodostavat yhdessä Venäjän vallankumouksena tunnetun kokonaisuuden. Lokakuun vallankumouksella tarkoitetaan erityisesti maan pääkaupungissa Pietarissa 6.–8. marraskuuta (24.–26. lokakuuta) 1917 suoritettua vallankaappausta, mutta vallankumous jatkui sen jälkeen valtataisteluna ja vuosina 1918–1922 käytynä Venäjän sisällissotana, jonka päätteeksi bolševikit saivat vakiinnutettua yksinvaltansa. 

 

Venäjän sisällissota käytiin 1917–1922 Venäjän vallankumousten jälkeen. Sota käytiin pääasiassa bolševikkien ja heitä vastustaneiden valkoisten välillä, ja se päättyi bolševikkien voittoon. Sota taisteltiin ”punaisten” kommunistien ja vallankumouksellisten, ”valkoisten” monarkistien, "vihreiden" nationalistien, konservatiivien ja liberaalien, kommunistista vallankumousta vastustavien, vastavallankumouksellisten, välillä. Taisteluihin osallistui myös "mustien" anarkistien joukkoja, jotka taistelivat kumpaakin osapuolta vastaan, mutta heidän osuutensa oli vähäinen. Sodalle oli luonteenomaista niin sanotut "sisäiset rintamat" eli lähinnä talonpoikien ja maalaisväestön nostamat kapinat, joiden tukahduttamiseen sekä punainen että valkoinen puoli joutuivat sitomaan paljon joukkoja. Punaisten salainen ja poliittinen poliisi Tšeka kohteli hyvin julmasti kapinaan nousseita alueita, ja se oli yksi monista syistä, joiden takia sisällissota sai raa'an luonteen.  Sota ei päättynyt aselepoon eikä rauhansopimukseen, joten sillä ei ole varsinaista päättymispäivää, mutta hajanaisia taisteluita käytiin Venäjän kaukoidässä vielä syksyllä 1922. Puna-armeija valloitti Vladivostokin 25. lokakuuta 1922. Ulkomaisten joukkojen kanssa käydyn sodan osalta Venäjän sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta ja Neuvostoliitto solmivat eri aikaisia rauhansopimuksia, ja diplomaattisuhteita solmittiin pitkän ajan kuluessa. Viimeisiä merkittäviä tunnustuksia Neuvostoliitto sai 1930-luvulla länsivalloilta. Sisällissodan jälkeen Neuvosto-Venäjä oli taloudellisesti raunioina. Vuosien 1920 ja 1921 kadot ja niistä johtunut nälänhätä vain pahensivat tilannetta. Sisällissodassa oli kuollut yhdeksän miljoonaa ihmistä kommunistien lähes verettömän lokakuun vallankumouksen jälkeen. Miljoonia muita kuoli nälkään. Miljoona ihmistä lähti maasta eri reittejä paetakseen sotaa, puutetta ja uuden järjestelmän vaatimuksia ja tuomioita. Suurin osa paenneista, kuten kenraali Wrangel, edustivat vanhaa yläluokkaa. 

  

Sotahistorian asiantuntijan, kirjoittama tarkka, kuvaus Venäjän vallankumouksesta ja sisällissodasta. Antony James Beevor (s. 14. joulukuuta 1946) on tunnettu brittiläinen historioitsija ja kirjailija. Hän on kirjoittanut lukuisia elämäkertoja ja teoksia toisesta maailmansodasta ja Espanjan sisällisodasta. Hänen kirjojaan on käännetty yli 30 kielelle ja myyty maailmalla yli kahdeksan miljoonaa kappaletta.   Beevorin tunnetuimmat historiateos julkaisut ovat Stalingrad ja Berlin – The Downfall 1945. Beevor on toiminut aiemmin urallaan sotilaana. Venäjän vallankumous ja sisällissota -teos on ulkoasultaan kiitettävä. Teksti, kartat ja kuvitus ovat hyvin tasapainossa ja tukevat lukemista. Markku Päkkilän tekemä  käännös on sujuvasti tehty ja sotilastermien suomennoksesta on selvitty kunnialla. Venäjän vallankumous ja sisällissota -teos edustaa historiantutkimuksessa sekä tieteellistä että kuvailevaa tutkimustraditiota. Venäjän vallankumous ja sisällissota on kuvattu Beevorin teoksessa yksityiskohtaisesti ja yksittäisen tapahtumien todistajan (sotilaat ja siviilit) silminkin. Beevorin teosta voi suositella kaikille historiasta kiinnostuneille: esimerkiksi sotahistorian tuntemus auttaa oman johtamisen kehittämisessä. Mukavia lukuhetkiä. 

Lähteet 

Venäjän vallankumous ja sisällissota 

Wikipedia