Kolonialismi Suomen rajaseuduilla (Artikkeli)

Kolonialismi Suomen rajaseuduilla (Artikkeli)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kolonialismi Suomen rajaseuduilla
Toimittaja: Rinna Kullaa, Janne Lahti ja Sami Lakomäki
Kuvittaja: Hannu Linkola
Kustantaja: Gaudeamus
Julkaistu: 2022
Sidosasu: Nidottu
Kieli: Suomi
Sivuja: 428

Suomen historian yleisesitykset muodostavat usein eheän kansallisen tarinan, jossa tapahtumat sijoittuvat selkeiden rajojen määrittämälle alueelle. Kolonialismi Suomen rajaseuduilla haastaa tämän perinteisen kuvan, jossa Suomi on joko ollut kolonialismin uhri tai jättäytynyt kokonaan sen ulkopuolelle. Teos havainnollistaa, kuinka Suomea ja ”suomalaisuutta” on rakennettu vuosisatojen kuluessa, kun ryhmät ja yhteisöt ovat kamppailleet rajaseutujen hallinnasta. Millaista siirtomaavaltaa Suomi harjoitti Petsamossa? Miten jatkosota uhkasi Uudenmaan ruotsinkielisten alueiden identiteettiä? Millä tavalla pohjoiseen suunniteltu Jäämeren rata toisintaa kolonialistista perintöä? Kolonialismi Suomen rajaseuduilla osoittaa, miten suomalaisuus on aina ollut muuttuva mahdollisuuksien verkosto, kun monikulttuurisilla ja -kielisillä rajaseuduilla on luotu yhteyksiä. Näin se auttaa ymmärtämään, kuinka Suomen historia on samalla kolonialismin historiaa ja millä tavoin sen perintö muokkaa myös oman aikamme yhteiskuntaa.

Kolonialismi tarkoittaa prosesseja, jossa valtio tai ihmisryhmä valloittaa toisen maan ihmisineen omien alueellisten rajojensa ulkopuolella ja käyttää sitä hyväkseen sekä puuttuu sen paikallisiin poliittisiin rakenteisiin ja kulttuuriin. Koloniaalisen hallinnan alaisena olevaa aluetta voidaan kutsua siirtomaaksi. Kolonialismin osia ovat kolonisaatio eli uusien hallinto-alueiden valloittamisen prosessi, kolonisoitu alue tai siirtomaa eli kolonia, joka on tietynlainen sosiopoliittinen järjestelmä, sekä kolonialismi eli alueen ulkopuolisen vallan järjestelmä. Jürgen Osterhammelin mukaan jokaiseen näistä kuuluu yhteiskunnan laajeneminen sen alkuperäisen elinympäristön ulkopuolelle. Tämän laajenemisen prosessit voivat tapahtua usealla eri tavalla, joista jotkin voivat johtaa kolonialistiseen järjestelmään. Kolonialismin ja imperialismin ero on siinä, että kolonialismi tapahtuu siirtomaassa kun taas imperialismi tapahtuu keskuksesta ulospäin.

Kolonialismiin kuuluu paikallisiin poliittisiin rakenteisiin ja kulttuuriin puuttuminen. Siihen sisältyy usein myös siirtomaan työvoiman ja luonnonvarojen hyväksikäyttöä sekä kaupankäyntiä, sekä usein myös ihmisten erottelua ja sellaisten hierarkioiden luomista, jotka perustuvat esimerkiksi rotuun, uskontoon, kansallisuuteen ja sukupuoleen. Joskus siirtomaata hallitseva emämaa lähettää siirtomaahan siirtolaisia, jotka dominoivat uutta aluetta. Joskus siirtomaahan muuttaa vain pieni siirtomaaeliitti, joka tuottaa siirtomaan plantaaseilla hyödykkeitä vientiin. Joskus siirtomaa on pelkkä hallintoalue, jossa ei ole juurikaan siirtolaisia. Siirtomaita on hankittu taloudellisten syiden ohella myös strategisista syistä, arvovallan nostamiseksi ja yksinkertaisesti ennalta ehkäisevästi, jotta toinen valtio ei voisi liittää aluetta siirtomaakseen. Lisäksi usein yritykset sekä paikalliset aktiiviset virkamiehet ja upseerit laajensivat siirtomaita omatoimisesti. Siirtomaakausi kesti 1500-luvulta aina 1900-luvun puoliväliin asti, jolloin suuri osa maailmaa oli eurooppalaisten siirtomaavaltojen hallinnassa. Etenkin vuosien 1871–1914 välistä aikakautta pidetään varsinaisena siirtomaaimperialismin aikakautena. Sen jälkeen kolonialistiset järjestelmät purkautuivat ja useimmat siirtomaat saivat itsenäisyyden. Kolonialismi oli historiassa monitahoinen ja vaikeasti määriteltävä ilmiö, jonka todellisuutta muokkasivat erilaiset paikalliset olosuhteet, siirtomaavaltojen aikeet ja mahdollisuudet sekä kansainvälisen järjestelmän laajemmat suuntaukset.

Kolonialismi Suomen rajaseuduilla -teos on selkeästi toimitettu artikkeliteos. Kullaan, Lahden ja Lakomäen toimittama teos käsittelee pääasiassa 1800-luvun loppupuolta ja 1900-luvun alkupuoliskoa Suomen alueella. Kolonialismi Suomen rajaseuduilla -teoksessa käsitellään muun muassa Petsamoa Suomen rajamaana ja sen merkitystä muulle osalle Suomea. Petsamon saamelaisten kulttuurin kohtaaminen itsenäisen Suomen valtaväestön kulttuurin kanssa? Toinen tärkeä käsitelty aihepiiri on 1940-luvun menetetyn Karjalan evakkojen asuttamispolitiikan ja eteläisen Suomen suomenruotsalaisten alueiden välille rakentunut ristiriita erityisesti suhteessa kielikysymyksiin ja niin sanottuun Suomen suomalaistamiseen. Sotien aikana tuli täytenä yllätyksenä, että paikkakunnalle ilmestyi äkkiä suurin joukoin vierasta murretta tai kokonaan outoa kieltä, karjalaa, puhuvaa väkeä, jolla oli oudot tavat ja jotka sotkivat paikkakunnan totuttua järjestystä. Pika-asutus- ja maanhankintalakien nojalla siirtoväelle otettiin maata elämiseen, minkä jotkut maata luovuttamaan joutuneet kokivat ”varastamiseksi”. Torjuva suhtautuminen johtui uusien tulijoiden vieroksumisen ohella myös siitä, että myös sodan tuhoilta säästyneillä alueilla oli kaikesta pulaa eikä omasta vähästä oltu halukkaita luovuttamaan muille. Täysin luterilaisilla alueilla suhtauduttiin erityisen kylmästi ortodokseihin. Erityisen vaikeaa sopeutuminen näyttää olleen Vaasan läänissä, josta muutti vuoteen 1949 mennessä pois lähes 80 000 karjalaista. Vuosien kuluessa siirtoväen ja alkuperäisväestön suhteet kuitenkin paranivat ja alkuvaiheen epäluuloinen ilmapiiri jopa haluttiin unohtaa puolin ja toisin. Mikä oli suomalaisuutta ja mikä sitten ei 1900-luvun alkupuoliskolla? Kolonialismi Suomen rajaseuduilla -teos edustaa historiantutkimuksessa tieteellisempää tutkimustraditiota. Kullaan, Lahden ja Lakomäen toimittama teos tuo uudenlaisia näkökulmia kolonialismin tutkimukseen suomalaisesta näkökulmasta.

Lähteet
Kolonialismi Suomen rajaseuduilla
Wikipedia