Hitler ja Suomi (Artikkeli)

Hitler ja Suomi (Artikkeli) 

 

 

 

 

 

 

 

  

Hitler ja Suomi

Alaotsikko: Pohjolan luonnonvarat ja suurvaltasota

Kirjailija: Janne Könönen  

Kuvittaja: Markko Taina  

Kustantaja: Tammi  

Julkaistu: 2022  

Sidosasu: sidottu  

Kieli: Suomi  

Sivuja: 459

  

Suomen tie mitättömästä reunavaltiosta natsi-Saksan elintärkeäksi liittolaiseksi. Uutuuskirja kertoo, kuinka Hitler oivalsi Suomen sotilaallisen ja taloudellisen arvon. Miten Pohjolan Klondikesta tuli osa Führerin suurta unelmaa? Talvisota muutti Adolf Hitlerin käsityksen Suomesta. Kun pohjoinen pikkumaa ei joutunutkaan Neuvostoliiton vallan alle, siitä tuli tärkeä liittolainen. Hitler halusi nostaa raaka-aineiltaan rutiköyhän Saksan samalle viivalle kuin resurssijätit Yhdysvallat ja Iso-Britannia. Tähän hän tarvitsi kipeästi Pohjolan luonnonvaroja, kuten rautamalmia ja nikkeliä, ja näiden mukana sotilaallisesti kyvykästä Suomea. Jatkosodan aikana Hitler raivostutti alaisensa antamalla Suomelle auliisti apua. Hän analysoi Suomen valtakeskittymiä, seurasi Pohjolan lehdistöä ja pohti mielialoja hämmästyttävän tarkkaan. Mannerheim oli hänelle Suomen tärkein johtaja. Teos antaa uuden näkökulman Hitlerin suhteesta Suomeen osana Skandinaviaa.

 

Operaatio Weserübung oli Saksan asevoimien koodinimi Tanskan ja Norjan miehitykseen tähtäävälle operaatiolle toisessa maailmansodassa. Se oli Norjan taistelun avausoperaatio, ja se sai nimensä saksalaisen Weserjoen mukaan. Saksa hyökkäsi huhtikuussa 1940 Tanskaan ja Norjaan, koska Britannia ja Ranska tiettävästi suunnittelivat jo Suomen talvisodan aikana Norjan satamien valloittamista ja aluevesien miinoittamista sekä Narvik–Kiiruna–Luulaja-rautatien haltuunottoa katkaistakseen Saksalle elintärkeät rautamalmitoimitukset. Saksan sotateollisuus tarvitsi rautamalmia, jota se osti Ruotsilta. Malmi kaivettiin Kiirunan ja Malmivaaran kaivoksilla Pohjois-Ruotsissa, josta se kuljetettiin malmirautatietä pitkin Luulajan ja Pohjois-Norjan Narvikin satamiin lastattavaksi laivoihin. Tanska kukistui kuuden tunnin taisteluiden jälkeen ja Norja kahdessa kuukaudessa. 

 

Välittömästi talvisodan päättymisen jälkeen Petsamon ja sen jäättömän sataman Liinahamarin merkitys kasvoi merkittävästi, sillä käynnissä olleen suursodan vuoksi maailmalle avoimia eurooppalaisia satamia olivat vain Portugalin Lissabon ja Petsamon Liinahamarilähde. Suomen ulkomaankaupalle ainoa vapaa reitti esimerkiksi Yhdysvaltoihin kulki Liinahamarin kautta. Suomessa organisoitiin nopeasti massiivinen tavaraliikenne rautateitse Rovaniemelle ja sieltä autokuljetuksina Petsamoon Jäämerentien kautta. Myös Ruotsi käytti reittiä ulkomaankaupan liikenteelleen. Petsamolle Liinahamarin reitti merkitsi nopeaa työvoiman virtaa alueelle ja panostuksia kuljetusten vaatimaan infrastruktuuriin. Talvisodan jälkeen Petsamon nikkelikaivokset nousivat nopeasti kiistakapulaksi Suomen neuvotteluissa suurvaltojen kanssa. Malmivaroiltaan rikkaan esiintymän hyödyntäminen oli siirtynyt talvisodan myötä brittiläis-kanadalaiselta kaivosyhtiöltä suomalaisille, ja tuotantoa havittelivat itselleen sekä Saksa että Neuvostoliitto. Suomen ja Saksan sotilaallinen yhteistyö käynnistyi kauttakulkuliikenteen ja Suomelle myytyjen aseiden myötä. Sotilaallisen yhteistyön tiivistyminen tapahtui vuoden 1941 alusta lähtien. Yhteistyö tähtäsi operaatio Barbarossan nimissä tehtyyn hyökkäykseen Neuvostoliitto. Siinä hyökkäyksessä Petsamon suunniteltiin olevan tukialueena Norjasta siirtyville saksalaisjoukoille, joiden tavoitteena oli Murmanskin valtaus.  

 

Saksan alkuperäisen hyökkäyssuunnitelman, operaatio Barbarossan, tavoitteena oli luoda edellytykset idän yleissuunnitelman toteuttamiselle työntämällä Neuvostoliiton puna-armeija niin sanotulle A–A-linjalle eli Arkangelista aina etelään Astrahaniin jatkuvalle linjalle. Kesän ja syksyn 1941 nopea eteneminen pysähtyi kuitenkin Moskovan ja Leningradin edustalle, ja talvella 1941–1942 Neuvostoliiton vastahyökkäykset pakottivat Wehrmachtin siilipuolustukseen. Kesän 1942 aikana saksalaisten eteneminen alkoi uudelleen rintaman eteläosassa: Ukrainassa ja Kaukasiassa. Sodan käännekohdaksi muodostuivat Stalingradin taistelu talvella 1942–1943, jossa Saksan 6. armeija jäi mottiin ja tuhottiin kaupungin ympäristössä sekä kesällä 1943 käyty Kurskin taistelu. Saksalaiset ajettiin vuosien 1943 ja 1944 aikana pois miehittämiltään alueilta, ja vuoden 1945 alussa aloitetussa Veiksel–Oder-operaatiossa puna-armeija tunkeutui Saksan sydänmaille valloittaen Berliinin huhtikuussa 1945. 

 

Operaatio Barbarossassa 1941 Pohjois-Norjassa ja Pohjois-Suomessa olevien saksalaisjoukkojen päätehtäväksi kaavailtiin vallatun Norjan sekä Petsamon malmikaivosten ja malmialueen Pohjanmaan satamiin yhdistävän Jäämerentien suojaaminen. Toissijainen tehtävä oli yhdessä suomalaisten kanssa hyökätä ja katkaista Muurmannin rata. Suunnitelmassa mainittiin useamman saksalaisdivisioonan ryhmittyvän hyökkäykseen Suomen alueella, Rovaniemen eteläpuolella. Operaatio Renntier oli toisen maailmansodan aikainen Saksan armeijan valmistelema Suomen Petsamon nikkelialueen valtaus siltä varalta, että Neuvostoliiton ja Suomen välille syntyisi selkkaus. Käskyn operaatio Renntierin valmisteluun antoi Adolf Hitler 13. elokuuta 1940. Samalla Pohjois-Norjassa olevia joukkoja tuli vahvistaa. Operaatio Renntier tuli suunnitella niin, että Kolosjoen kaivosalue ja muut Petsamon strategiset alueet vallattaisiin kolmen päivän sisällä toteutuskäskyn saavuttua. Myöhemmin tehtävä täsmentyi ja Saksan XXXVI armeijakunta eli Vuoristoarmeijakunta Norja sai huhtikuussa 1941 Pohjois-Norjan puolustuksen lisäksi vastuulleen kaksi hyökkäystehtävää: nopeasti toteutettavan operaatio Renntierin ja suuremman, operaatio Platinfuchsin. Molemmat olivat osa operaatio Barbarossaa, Saksan 22. kesäkuuta 1941 aloittamaa hyökkäystä Neuvostoliittoon.  

 

Saksalaiset pioneerit aloittivat Suomen puolella hyökkäysalueen tiedustelun siviilipukuun puetun pioneerikomppanian voimin 20. kesäkuuta ja 21. kesäkuuta välisenä yönä. Vuoristoarmeijakunta Norjan 2. vuoristodivisioona aloitti operaation siirtymällä Norjasta rajan yli 22. kesäkuuta kello 2:30 ja miehittämällä kaivosalueen sekä Pohjois-Petsamon Liinahamarin alueen. Rajan ylitys toteutettiin yhteistyössä suomalaisviranomaisten kanssa. 3. vuoristodivisioona miehitti Jäämerentien varren etelämmässä, Luostarin lähelle asti. Operaatio Renntier oli suoritettu yhdessä päivässä, seuraavaksi armeija siirtyi toteuttamaan operaatio Platinfuchsia. Operaatio Platinakettu (saks. Operation Platinfuchs) oli toisen maailmansodan aikainen Saksan Norjan-armeijan vuoristojoukkojen operaatio Neuvostoliittoa vastaan pohjoisella rintamalla, Petsamossa ja Murmanskin alueella. Operaatio Barbarossan alussa kesällä 1941 toimeenpantu Platinakettu oli osa laajempaa Muurmannin rataa tavoitellutta operaatio Hopeakettua. Se liittyi Saksan Norjassa olevalle vuoristoarmeijalle Barbarossassa annettuun tehtävään suojata Suomelle kuuluva Petsamon alue, sen nikkelikaivokset, sekä Norjan Narvikin malmi mahdolliselta Neuvostoliiton vastahyökkäykseltä, sekä hyökätä suomalaisten joukkojen kanssa kohti Muurmannin rataa ja estää Muurmannin kautta toimitettava huolto. Murmanskista on noin sadan kilometrin matka Petsamon Kolosjoen nikkelikaivoksille ja Petsamosta Kirkkoniemeen ja Varanginvuonolle 50 kilometriä. 

 

Sallassa Saksan XXXVI armeijakunnan hyökkäys alkoi 1. heinäkuuta 1941 suurin toivein, mutta pysähtyi pian Sallan kirkonkylän valtauksen jälkeen. Saksalaiset kärsivät raskaita tappioita venäläisten vastarinnan takia. SS-taisteluryhmä Nordin joukkoihin levisi pakokauhu venäläisten pystyessä vielä vastahyökkäykseen. Koko hyökkäys keskeytettiin 10. heinäkuuta ja epäonnistunut SS-taisteluryhmä Nord siirrettiin Sallan suunnasta etelämmäksi Kiestingille. Hyökkäys jatkui 18. elokuuta, jolloin neuvostojoukot saarrettiin ja tuhottiin Kairalassa. Saksalaiset ylittivät Tuntsajoen 31. elokuuta. Joukot olivat tuolloin 20 kilometrin päässä vanhasta rajasta. Syyskuun alussa saksalaiset ylittivät vanhan rajan joutuen ankariin taisteluihin Voitajoella. 17. syyskuuta mennessä joukot olivat Vermanjoella, vahvasti linnoitetun venäläisaseman edessä. Asemat olivat erittäin edulliset maastoltaan ja puolustus luja. Hyökkäys pysäytettiin – tällä kertaa lopullisesti – ja joukot kaivautuivat asemiin. Saksalainen vuoristoarmeijakunta Norja aloitti 28. kesäkuuta hyökkäyksensä kohti Murmanskia. Kalastajasaarennossa Puna-armeijan rykmentti piti puoliaan sodan loppuun asti meri- ja ilmatoimitusten avulla. Saksalaisille tietön erämaa oli ennenkokematonta, mikä aiheutti heille suuria hankaluuksia. He ylittivät 29. kesäkuuta Valasjoen ja jatkoivat etenemistään venäläisten tiukentaessa vastarintaansa. Heinäkuun alussa saksalaiset saavuttivat Litsajoen, jonne heidän hyökkäyksensä pysähtyi ja rintama jäi joelle jatkosodan loppuajaksi. 

 

Janne Könönen (s. 1977) on toisen maailmansodan historiaan perehtynyt toimittaja, tietokirjailija ja historiantutkija. Teoksissaan Könönen yhdistelee onnistuneesti historian suuria linjoja yksittäisiin ihmiskohtaloihin ja tapahtumiin. Hitler halusi nostaa raaka-aineiltaan rajallisen Saksan samalle viivalle kuin resursseiltaan jättimäisten Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian. Tähän hän tarvitsi kipeästi Pohjolan luonnonvaroja, kuten Ruotsin rautamalmia ja Suomen Petsamon nikkeliä, ja näiden mukana sotilaallisesti kyvykästä Suomea (Huom. Suomen armeijan talvisosan torjuntavoitto Puna-Armeijasta). Könösen kirjoittama teos on sisällöltään hyvin informatiivinen. Hitlerin ja Suomen suhdetta toisen maailmansodan (erityisesti Petsamon nikkelikaivoksen merkitys Operaatio Barbarossan aikana) tuodaan tapahtumien ja taustojen osalta strategisesti, sotatalouden ja suursodan näkökulmasta ansiokkaasti esille. Könösen teoksen teksti ja kuvitus ovat hyvin tasapainossa ja tukevat Hitler ja Suomi -teoksen lukemista. Kokonaisuutena teos sopii kaiken tasoisille lukijoille: havainnollisuudessaan, selkeydessään ja yleistajuisuudessaan myös sotahistoriaan perehtymättömille. 

 

Lähteet  

Hitler ja Suomi  

Wikipedia