Isäni oli Mannerheim-ristin ritari (artikkeli)

Isäni oli Mannerheim-ristin ritari (artikkeli) 

Isäni oli Mannerheim-ristin ritari 

Kirjailija: Simo Holopainen 

Kustantaja: Docendo 

Julkaistu: 2022 

Sidosasu: sidosasu 

Kieli: Suomi .

Sivuja: 214 

Vielä fyysisiä vammoja enemmän sodasta jäi hermopaineen aiheuttamaa henkistä kuormaa ja pahoja unia, jotka piinasivat pitkään. Kun Toivo kävi kotona päiväunille, ne saattoivat päättyä kovaan huutoon. Kun painajaiset ottivat vallan, lähelle ei uskaltanut mennä. Ainutlaatuisessa teoksessa ääneen pääsevät kymmenen Mannerheim-ristin ritarin lapset ja lastenlapset. He kertovat, millaisia miehiä ritarit olivat luonteeltaan ja tavoiltaan. Mitä he kertoivat sodasta lapsilleen? Miten sota vaikutti heihin? Millaisen elämän he elivät? Sota-aikana ansioitui aivan erityisellä tavalla 191 miestä. Heidät nimitettiin Mannerheim-ristin ritareiksi. Rintamalla heistä tuli sankareita, mutta sodan jälkeen monet heistä olivat kotona tavallisia suomalaisia isiä ja aviomiehiä. Ritarit ovat tunnetuimpia suomalaisia sotasankareita. Harva kuitenkaan tuntee heidän elämänvaiheitaan sodan jälkeen. Mukana on hyvin erilaisia elämänkohtaloita Paavo Suorannan kaltaisesta kaukopartiomiehestä lentäjä Hasse Windiin ja jääkärijoukkueenjohtaja Toivo Honkaniemeen. Ritareiden sotavaiheet käydään kattavasti läpi, ja lähdeaineistoa täydentämään on kotiarkistoista saatu todella kiinnostavia omakohtaisia sotakertomuksia. Mukana on myös harvinaisia valokuvia. 

Paavo Lauri Matias Suoranta (s. 10. joulukuuta 1917 Karstula – k. 4. marraskuuta 2002 Pello) oli talvi- ja jatkosodan kaukopartiomies ja Mannerheim-ristin ritari numero 88. Siviiliammatiltaan hän oli metsäteknikko. Paavo Suoranta oli naimisissa Liisa Suorannan o.s. Puurusen kanssa. Suoranta osallistui aktiivisesti suojeluskuntatoimintaan ja toimi YK-tehtävissä Suezilla vuosina 1956–1957. Jatkosodan jälkeen hän osallistui asekätkentään sekä oli mukana Tornionjokilaakson Stella Polaris -operaation valmistelussa. Myöhemmin Suoranta toimi aktiivisesti politiikassa. Hän oli aluksi kokoomuslainen mutta liittyi Perustuslaillisiin 1970-luvulla vastalauseena Kokoomuksen kannattamalle Kekkosen valitsemiselle jatkokaudelle poikkeuslailla. Ulkoiselta olemukseltaan Paavo Suoranta oli pienikokoinen, luonteeltaan iloinen ja sitkeä, mikä mainitaan myös ritarinimityksen perusteluissa. 

Suorannan varusmiespalvelus alkoi syyskuussa 1938 Jääkäripataljoona 4:ssä. Tuolloin palveli samassa yksikössä myös Lauri Törni, johon Suoranta tutustui. Urheiluharrastukset, valinta aliupseerikouluun ja ensimmäiset kosketukset tiedustelutoimintaan varusmiesaikana pohjustivat tulevaa tiedustelu-uraa. Talvisodassa Suoranta oli mukana 8. divisioonan hiihto- eli sissiosastossa. Joukkueen vahvuista osastoa on kutsuttu myös divisioonan kaukopartioyksiköksi. Moni osastoon kuulunut toimi myöhemmin päämajan tiedustelijana ja kaukopartiomiehenä. Välirauhan aikana Paavo Suoranta toimi tiedustelijana pääesikunnan Tilastotoimiston Viipurin alatoimistossa. Tuolloin hän teki siviilivaatteissa seitsemän salaista partiomatkaa Neuvostoliiton puolelle. Suoranta oli mukana tiedustelemassa joukkojen keskityskuljetuksia ja siviiliväestön evakuointia Hiitolan, Inkilän ja Kaarlahden alueella. Hän osallistui välirauhan aikana tiedustelu-, radiosähköttäjä- ja laskuvarjohyppykursseihin. Jatkosodassa Suoranta toimi päämajan kaukopartiotoiminnassa osasto Vehniäisessä. Ansioistaan Suoranta nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 31. elokuuta 1942 hänen ollessaan sotilasarvoltaan ylikersantti. Partioretkiä radistina ja partion johtajana kertyi yhteensä 17. Noita vaiheita on kuvattu kaunokirjallisesti Esa Anttalan kaukopartioromaanissa "Partisaanit tulessa", jossa Paavo Suoranta osallistuu partisaanien vangitsemiseen Kainuussa ja Mauri Ahtosalon (aik. Kärpänen) romaanissa "Sissejä yli Äänisen", jossa partionjohtajan haavoituttua Paavo Suorannasta tulee partionjohtaja. 

Siviiliin päästyään Paavo Suoranta pohti ammatinvalintaa jo varusmiesajalta tutuksi tulleen rajavartioston ja metsäalan välillä. Jälkimmäisen valittuaan Suoranta asettui Keski-Suomeen Kuohulle. Paikkakunnalle hakeutui metsätöihin muitakin entisiä kaukopartiomiehiä ja myöhemmin sinne perustettiin myös tiedustelun peiteorganisaationa toiminut puualan yritys Kuohun Pilke, jonka toimitusjohtajina olivat vuorollaan Suoranta ja Heikki Määttänen, joka katosi Neuvostoliittoon suunnatulla tiedustelumatkalla 1950. Määttäsen kadottua liike meni konkurssiin, jolloin todettiin, että osa sen käyttämästä kalustosta oli puolustusvoimien omaisuutta. Vuoden 1946 alkupuolella Suoranta muutti Kuruun opiskellakseen metsäteknikoksi. Valmistuttuaan 1947 lopulla Suoranta siirtyi metsänhoitoyhdistyksen tehtäviin Vieremälle. Kuohun tavoin myös Vieremällä asui ja liikkui Suorannan tuntemia entisiä päämajan sissejä. Suorannasta tuli 1951 lapinlahtelaisen Savon Puuliike Oy:n toimitusjohtaja. Myös tämä yritys palveli tiedustelun etuja tarjotessaan toimitusjohtajalle mahdollisuuden työllistää entisiä kaukopartiomiehiä tiedustelun peitetehtäviin ja liikkua yhtiön asioissa huomiota herättämättä. 

Vuodesta 1947 lähtien entisiä suomalaisia kaukopartiomiehiä alettiin värvätä Neuvostoliiton alueelle suunnattuun tiedustelutoimintaan. Samana vuonna oli perustettu Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA. Sen lisäksi kaukopartiomiesten palveluksista oli kiinnostunut ainakin Iso-Britannian MI6 sekä Norjan tiedustelu. Suomalaisten partiomiesten voimin tehty tiedustelu oli laajimmillaan vuonna 1951. Myös Suoranta osallistui värvärinä tähän toimintaan. Yksi hänen värväyskohteistaan oli myöhemmin kirjailija Esa Anttalana tunnettu Urpo Lempiäinen, joka ei kuitenkaan ottanut tarjousta vastaan. Vielä 1954 Suoranta oli mukana värväämässä norjalaisten toimeksiantajien laskuun. Aiemmin häntä oli Norjan-vierailullaan myös houkuteltu muuttamaan sinne tiedusteluasiantuntijaksi. Suoranta osallistui YK-toimintaan 1956–1957 Siinailla Suomen ensimmäisessä YK-rauhanturvatehtäviin lähetetyssä yksikössä, komppaniassa, jonka tunnus oli YKSK (YKSK 1). Pohjosen mukaan Suorannan YK-tehtävää oli järjestelemässä pääesikunnan tutkintatoimiston edustaja, luutnantti Kaarlo Paloheimo. Rauhanturvatehtävistä palattuaan Suoranta työskenteli metsäteknikkona Kemi Oy:n palveluksessa vuosina 1957–1977. Itsenäisyyspäivänä 1967 hänet ylennettiin yliluutnantiksi. Vuonna 1994 Suoranta kutsuttiin presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle. 

Simo Holopainen (s. 1983) on toimittaja ja tietokirjailija. Hän työskentelee Ilta-Sanomissa toimituspäällikkönä. Hän on mukana ylläpitämässä Mannerheim-ristin ritarit -säätiön suosittua Facebook-sivua, jolla on 21 000 seuraajaa. Isäni oli Mannerheim-ristin ritari -teos on sopivan helppolukuista ja selkeää kieltä. Simo Holopaisen kirjoittama teos on sisällöltään sopivan informatiivinen ja Mannerheim ristin ritareiden elämäntarinat on tuotu elävästi ja uudesta näkökulmasta esille. Isäni oli Mannerheim-ristin ritari -teoksessa löytyy jokaisesta esitellystä ritarista henkilöhistoria, jotka sisältävät henkilön esittelyn, syntymätiedot, mistä henkilö ehkä parhaiten muistetaan ja sotien jälkeiset vaiheet myös kotiarkistoja käyttäen. Simo Holopaisen teoksen ydinsanomana on Mannerheim-ristin ritarien olleen tavallisia ihmisiä, jotka kunnostautuivat tosipaikan tullen rintamalla. Tässä historiateoksessa yhdistyy siten sujuvasti henkilö- ja sotahistoriatiedon yhdistelmä, edustaen kuitenkin historiantutkimuksessa enemmän kuvailevampaa tutkimustraditiota. Isäni oli Mannerheim-ristin ritari -teos täyttää siten kiitettävän hyvin paikkansa elämänkertakirjojen joukossa. 

Lähteet

Isäni oli Mannerheim-ristin ritari 

Wikipedia