Hasse Wind (artikkeli)

Hasse Wind (artikkeli) 

Hasse Wind 

Alaotsikko: Taistelunhaluinen hävittäjä-ässä 

Kirjailija: Jukka Piipponen 

Kustantaja: KOALA-KUSTANNUS 

Julkaistu: 2021 

Sidosasu: sidottu 

Kieli: Suomi Sivuja: 347 

Urheilullinen nuori Hans Wind suunnitteli uraa lääkärinä, mutta päästyään Ilmavoimien reserviupseerikurssilla harjoitushävittäjän ohjaimiin, hautasi hän tuon suunnitelman. Hasse Wind ja muut lentokurssilaiset paloivat päästä taistelemaan talvisodan taivaalle, mutta sota päättyi katkeraan rauhaan ennen kurssin päättymistä. Syksyllä 1941 Kadettikoulun ilmasotalinjalaiset komennettiin rintamalaivueisiin. Hasse Windin toive siirrosta Brewster-hävittäjillä varustettuun Lentolaivue 24:ään toteutui. Totuttauduttuaan koneeseen ja ilmataisteluihin alkoi tulostakin syntyä. Parvenjohtajana ja lentueenpäällikkönä hän kävi rohkeasti vihollisen kimppuun. Nimitys Mannerheim-ristin ritariksi tuli 31. heinäkuuta 1943. 

Kesän 1944 torjuntataisteluissa hän saavutti vain kahdessa viikossa 30 ilmavoittoa, joista viisi kesäkuun 28. päivän ilmataisteluissa. Vain hetki viimeisen pudotuksen jälkeen vihollishävittäjä sai osumia Hasse Windin Messerschmittin ohjaamoon. Vaikeasti haavoittuneen 75 ilmavoittoa saavuttaneen ässän ura sotilaslentäjänä oli peruuttamattomasti ohi. Vielä samana päivänä ylipäällikkö myönsi toistamiseen Mannerheim-ristin: ”Kapteeni Wind on jatkuvasti osoittautunut erittäin taistelunhaluiseksi hävittäjälentäjäksi.” Hassen elämässä seurasi lentouran jälkeen ylä- ja alamäkiä. Sitten siviilielämä tasaantui ja hän työskenteli eri aloilla aina eläkeikään saakka. Lopulta arvostuksen aurinkokin pääsi paistamaan. 

Hans Henrik ”Hasse” Wind (s. 30. heinäkuuta 1919 Tammisaari – k. 24. heinäkuuta 1995 Tampere) oli suomalainen hävittäjälentäjä toisessa maailmansodassa ja kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari. Wind on Suomen ilmavoimien virallisessa tilastossa toisella tilalla Ilmari Juutilaisen jälkeen 75 varmistetulla ilmavoitolla. Wind aloitti lentäjäuransa vuonna 1938 vapaaehtoisella lentäjäkurssilla, ja toimi talvisodan aikana 1939–1940 ilmavoimien reserviupseerilentäjänä, muttei konepulan vuoksi päässyt taistelutoimiin. Hän suoritti upseerintutkinnon kesällä 1941, minkä jälkeen hän osallistui jatkosotaan 1941–1944 Hävittäjälentolaivue 24:ssä. 

Wind lensi vuosina 1941–1943 Brewster B.239 -hävittäjäkoneella. Vuoden 1944 huhtikuusta haavoittumiseensa asti Windin lentokoneena oli saksalainen Messerschmitt Bf 109. Windille myönnettiin Mannerheim-risti numero 116 ensimmäisen kerran 31. heinäkuuta 1943 ja toisen kerran 28. kesäkuuta 1944. Hänet ylennettiin kapteeniksi 19. lokakuuta 1943 vain 24-vuotiaana. Venäläisten suurhyökkäyksen aikana kesällä 1944 Wind esitti pudottaneensa 12 päivässä 30 viholliskonetta. Nykytutkimus on tosin kyseenalaistanut suuren osan niin Windin kuin muidenkin suomalaisten hävittäjä-ässien ilmavoitoista etenkin kesältä 1944. Neuvostotappiot olivat esim. kesäkuussa 1944 Kannaksella hieman yli 190 konetta ja niistä tutkjoiden mukaan alle 150 ilmataisteluissa. Suomalaisilla ja saksalaisilla lentäjillä oli kuitenkin n. 400 pudotusväitettä. 

Wind haavoittui vaikeasti ilmataistelussa ylivoimaista viholliskonemuodostelmaa vastaan 28. kesäkuuta 1944, mutta onnistui pahasti haavoittuneenakin laskeutumaan vahingoittuneella koneellaan takaisin kentälle, vaikka osa ohjaimista ja mittareista puuttui. Toinen Windin Messerschmittiin ilmataistelussa osuneista tykinammuksista räjähti istuimen selkäpanssarissa ja toinen ohjaamossa. Selkäpanssarin yli vasemmalta tullut tykinammus haavoitti pahoin Windin vasenta kättä ennen räjähtämistään mittaritaulussa. Osuman ampunut kone todennäköisesti oli P-39 Airacobra, joka oli varustettu 37 millimetrin kanuunalla. Wind toipui sotavammoistaan kohtalaisesti, muttei palannut enää sotatoimiin. Hän erosi ilmavoimista kapteenina vuonna 1945 ja kouluttautui liikealalle, jossa toimi ensin Pieksämäen Vehnämylly Oy:n apulaisjohtajana vuosina 1947–1955 ja sitten Kenkätehdas K Branderin apulaisjohtajana vuosina 1955–1960. Hän toimi myös Linkosuo Oy:ssä johdon projektitehtävissä vuosina 1971–1974. Hans Wind asui viimeiset vuotensa 1974–1995 Tampereella Hervannassa Opiskelijankatu 12:ssa. Hans Wind on haudattu monen muun ritaritoverinsa tapaan Tampereen Kalevankankaalle. 

Hasse Wind -teos on selkeää ja helppolukuista kieltä. Jukka Piipposen kirjoittama teos on sisällöltään erittäin informatiivinen ja suomalaisten hävittäjä-ässän numero kaksi sankariteot Suomen sotien (talvi- ja jatkosota) aikana on tuotu kiitettävästi laajasti esille: palvelushistoria, pudotustilastot ja lentokalusto (omat ja vihollinen) esitellään liioittelematta kattavasti. Hasse Wind -teos on siten hyvin yksityiskohtainen sisällöltään ja edustaa historiantutkimuksessa sekä kuvailevampaa että tieteellisempää tutkimustraditiota. Mukavan kokoinen elämänkertateos Hasse Windistä täyttää siten kiitettävästi paikkansa sotahistoriakirjojen joukossa. 

Lähteet: 

Hasse Wind 

Wikipedia