Kattava elämäkertateos viidennestä Mannerheim-ristin ritarista. Jääkärikenraali Antero Svensson on itsenäisen Suomen menestyneimpiä rintamakomentajia. Hänen monipuolinen sotilaallinen koulutuksensa, sosiaaliset taitonsa ja johtajanominaisuutensa tekivät hänestä poikkeuksellisen kyvykkään komentajan. Antero Svenssonin sotilasura alkoi jääkärikoulutuksella Saksassa vuonna 1915. Hän osallistui myös ensimmäisen maailmansodan taisteluihin Saksan joukoissa. Vapaussodan jälkeen nuoren luutnantin tie vei Sotakorkeakouluun, josta valmistuttuaan hänet määrättiin yleisesikuntaan tiedusteluosastolle. Kielitaitoinen Svensson toimi sotilasasiamiehenä Puolassa, Romaniassa ja Tsekkoslovakiassa. Talvisodan alkaessa eversti Svensson komensi Karjalan kaartin rykmenttiä ja teki ensimmäisenä ilmoituksen Päämajaan sodan syttymisestä: ”Neuvostoliiton joukot ovat ylittäneet tänään kello 7.00 valtakunnanrajan.” Antero Svensson nimi nousee esiin myös Goran taisteluista kieltäytyneiden miesten teloituksessa. Pikaoikeus tuomitsi kaksi Svenssonin divisioonaan kuuluvaa miestä kuolemaan 20.12.1941. Tapaus on toiminut myös Tuntemattoman sotilaan vastaavan tarinan esikuvana. Svensson menestyi jatkosodan hyökkäysvaiheessa, mutta erityisesti Syvärinniskan ja Viipurinlahden sitkeänä puolustajana.
Antero Johannes Svensson (s. 30. marraskuuta 1892, Raisio – k. 26. huhtikuuta 1946, Helsinki) oli suomalainen jääkärikenraalimajuri ja Mannerheim-ristin ritari numero 5. Svenssonin vanhemmat olivat Hintsan kartanon omistajat Johan Alfred Svensson ja Alma Sofia Granström. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1927 Elna Mirjam Paasikallion kanssa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Turun suomalaisesta klassillisesta lyseosta vuonna 1912 ja liittyi Varsinaissuomalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteellisellä osastolla vuosina 1912–1915. Sotilasoppia Svensson sai opintomatkaltaan Ranskaan Saumurin ratsuopistoon vuosina 1920–1921 ja käymällä Sotakorkeakoulun yleisen osaston vuosina 1924–1926.
Svensson oli syksyllä 1915 jääkärivärvääjänä Turun seuduilla ja liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 30. marraskuuta 1915, josta hänet siirrettiin myöhemmin pataljoonan ratsuosastoon. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Svensson saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana luutnantiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi Uudenmaan rakuunarykmentin 3. eskadroonaan, josta tehtävästä hänet siirrettiin 20. huhtikuuta 1918 alkaen 1. eskadroonan päälliköksi. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Länkipohjassa, Tervaniemellä, Laitikkalassa, Pälkäneellä ja Vesilahdella sekä suoritti 24. – 25. maaliskuuta 1918 välisenä aikana laajoja partioretkiä Vuolijoelta Miehoilan kautta Hauholle ja eteni joukkoineen Viialan, Kylmäkosken, Urjalan ja Tammelan kautta Hämeenlinnaan.
Svensson palveli eskadroonanpäällikkönä Uudenmaan Rakuunarykmentissä 1918-1922. Ratsuväkiprikaatissa hän oli yleisesikuntaupseerina 1922-1923 ja esikuntapäällikkönä 1923-1924. Sotakorkeakoulun suorittamisen jälkeen hän toimi yleisesikunnassa toimistopäällikkönä 1926-1927. Sotakorkeakoulussa hän opetti sotahistoriaa ja strategiaa 1927-1930. Tämän jälkeen hänet sijoitettiin Suomen sotilasasiamieheksi Varsovaan, Prahaan ja Bukarestiin 1930-1933. Yleisesikunnan tilastollisen ja ulkomaan osastojen osastopäällikkönä Svensson oli 1933-1937. Karjalan kaartin rykmenttiä hän komensi 1937-1939. Talvisodan syttyessä hän oli suojajoukkoihin kuuluvan 2. prikaatin komentaja. Hänet siirrettiin 2. helmikuuta 1940 12. divisioonan komentajaksi. Välirauhan aikana hän komensi Savo-Karjalan sotilaslääniä. Jatkosodan liikekannallepanossa hän sai 17. kesäkuuta 1941 komentoonsa 7. divisioonan. Svenssonin divisioona oli osa Karjalan armeija, joka hyökkäsi Laatokan pohjoispuolella. Sortavalan valtauksesta eversti Svensson nimitettiin 16. elokuuta 1941 Mannerheim-ristin ritariksi numero 5. Toimiessaan tilapäisesti VI armeijakunnan komentajana hänet ylennettiin kenraalimajuriksi 18. joulukuuta 1941. Svensson oli 7. divisioonan komentaja 1. elokuuta 1943 saakka, jolloin hän siirtyi komentamaan V armeijakuntaa sen lakkauttamiseen 5. joulukuuta 1944 saakka. Sodan jälkeen Svensson komensi Kevyttä prikaatia 1944-1946.
Parkanolainen Jukka Kyösti (s.1967) on aiemmin kirjoittanut kirjan Tykistökomentaja eversti Bror Kraemer sekä yhdessä Synnöve Fromin kanssa teoksen Suomalaisena SS-miehenä itärintamalla. Jääkärikenraali Antero Svensson 1892–1946-teos on ulkoasultaan selkeästi kirjoitettu elämänkerta. Jukka Kyöstin kirjoittaman teoksen sisältö on hyvin tasapainossa, käsitellen jääkärikenraali Svenssonin kaikki elämänvaiheet hyvinkin kattavasti. Jääkärikenraali Svenssonissa yhdistyi karski suomalainen upseeri, suomalainen maaseudun isäntätyyppi ja sosiaalisesti lahjakas maailmanmatkaaja. Sotilaallisiin saavutuksiinsa nähden jääkärikenraali Svensson jäi turhaan tunnetumpien aikalaiskenraalien Ruben Laguksen ja Paavo Talvelan sotasaavutusten varjoon. Kyöstin kirjoittama elämänkerta Svenssonista paikkaa edellä mainittua asiaa. Jääkärikenraali Antero Svensson 1892–1946-teos edustaa historiantutkimuksessa tieteellisen tutkimustradition suuntausta ja täyttää kiitettävästi paikkansa elämänkertojen joukossa.
Kommentit
Lähetä kommentti