Viipurin historiallinen kartasto (artikkeli)

 Viipurin historiallinen kartasto (artikkeli)

Viipurin historiallinen kartasto 

Alaotsikko: Kaupungin vaiheet keskiajalta nykypäivään 

Kirjailija: Jussi Iltanen 

Kustantaja: Karttakeskus 

Sidosasu: sidottu Kieli: 

Suomi Julkaistu: 2017 

Sivuja: 176 

Viipuri lienee historialtaan mielenkiintoisin ja monipolvisin kaikista Suomeen kuuluneista kaupungeista. Viipuri oli Suomen ainoa keskiaikaisten muurien ympäröimä kaupunki, ja sitä linnoitettiin 1400-luvulta 1900-luvulle yhä uusin varustuksin - milloin idästä, milloin lännestä. Viipuri oli myös Suomen kansainvälisin kaupunki, jossa valtaa pitivät vuosisatoja saksan- ja ruotsinkieliset porvarit. Sen alueelle syntyivät Suomen ensimmäiset esikaupungit, joita puolestaan asuttivat suomen- ja venäjänkieliset kaupunkilaiset. Kaupungin koko väestö on vaihtunut kerralla useampaan otteeseen historian saatossa. Viipurin historiallinen kartasto esittelee kaupungin vaiheet esihistorialliselta ajalta 2000-luvulle. Ensimmäistä kertaa kaupungin koko historia on koottu yksiin kansiin maantieteellisestä näkökulmasta, runsasta karttamateriaalia hyödyntäen. Teoksessa on mukana yli 150 karttaa, joita täydentää 70 kuvaa rakennuspiirustuksista panoraamakuviin. Kartasto sisältää runsaasti ennen julkaisematonta kartta-aineistoa suomalaisista, ruotsalaisista ja venäläisistä arkistoista, ja pääosa kuvamateriaalista julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa suurikokoisena ja nelivärisenä. Kartasto vie lukijan aikamatkalle - niin evakkojen muistoihin Suomen ajan viimeisiin rauhan vuosiin 1930-luvulle kuin keskiajalle muurien ympäröimään kaupunkiin, 1800-luvulle Saimaan kanavan ja rautatien rakentamisen aikoihin tai neuvostoajan suljettuun kaupunkiin, jonka kartat oli tarkoitettu vain sotilaskäyttöön. 

Viipuri on alun perin ollut Vuoksen rannalla sijainnut karjalaisten kauppapaikka. Arkeologisten kaivausten perusteella kauppapaikka on ollut käytössä jo 900-luvulla. Viipurin varhaiseen olemassaoloon viittaa myös noin vuodelta 1100 oleva ruotsalainen riimukivi, johon henkilön kuolinpaikaksi on merkitty Uiburk. Viipurin seudulla on mainittu myös olleen 1100- ja 1200-luvulla Novgorodin valtapiiriin kuuluva kylä ja kauppapaikka. Kaupunki sijaitsee Viipurinlahden perukassa eli Suomenvedenpohjassa paikalla, jossa vielä uudella ajalla oli Vuoksen läntisen laskuhaaran suu, joka oli merkittävän vesireitin läntinen päätepiste Laatokalle. Vesireitin itäinen päätepiste sijaitsi Vuoksen suulla Käkisalmessa Läntinen laskuhaara kuitenkin kuivui maankohoamisen myötä vähitellen 1600–1800-luvuilla. Vielä 1600-luvun lopulla kaupungin sanotaan sijainneen Vuoksen virran varrella. Eerikinkronikan mukaan upplantilaiset rakensivat Viipurin linnan vuonna 1293 kolmannen ristiretken yhteydessä. Viipurin linnassa tehdyissä kaivauksissa on kuitenkin tullut esille merkkejä kivilinnaa edeltäneistä hirsirakennuksista. Löytöinä on myös ristiretkiajan esineitä, joiden perusteella alkuperäistä varustusta pidetään karjalaisten linnoituksena, jonka upplantilaiset sittemmin valloittivat. Pähkinäsaaren rauhassa 1323 linnasta ympäristöineen tuli virallisesti Ruotsin valtakunnan osa. Kuningas Eerik Pommerilainen myönsi Viipurille kaupunkioikeudet vuonna 1403. Vähitellen linnan yhteyteen kasvoi yksi Suomen suurimmista kaupungeista. Viipuri oli sittemmin Itä- ja Kaakkois-Suomen keskus ja merkittävä kauppakaupunki. 

Ruotsalaisissa lähteissä Viipurin linna mainitaan ensi kerran vuonna 1295 (kuningas Birgerin kirjeessä), mutta novgorodilaisten kronikassa kerrotaan, että ruotsalaiset perustivat linnan Karjalaan vuonna 6801 (länsimaisen ajanlaskun mukaan vuonna 1293). Myöhemmin Viipurin kaupunki mainitaan kirjallisissa lähteissä 1336 ja Viipurin raati 1393. Dominikaanit perustivat Viipuriin luostarin 1398, ja fransiskaanikonventti perustettiin 1400-luvun alussa. Ensimmäinen nimeltä tunnettu Viipurin porvari oli saksalainen Ewert von Balven Tallinnasta (1393), samoin saksalainen oli ensimmäinen tunnettu raatimies Magnus Schröder (1410). Kaukokauppa oli suureksi osaksi itämeren saksalaisista hansakaupungeista kuten Lyypekistä ja Tallinnasta saapuneiden hansakauppiaiden hallinnassa. Vienti suuntautui enimmäkseen Tallinnaan, missä tavarat myytiin läntiseen Eurooppaan. Karjalaiset olivat kylläkin enemmistönä tavallisten kaupunkilaisten joukossa. Koska Viipuri oli kaukana Tukholmasta, Viipurin linnalääniä hallittiin kuin itsenäistä valtakuntaa. Hämeen ja Turun linnalääneillä oli Viipuria kiinteämpi yhteys Tukholmaan ja vähemmän itsemääräämisoikeutta. Linnan ympärille kehittynyt kaupunki oli linnanherran suojeluksessa ja Viipuri oli ainoa Suomen kaupunki, jonka ympärillä oli kaupunginmuuri. 

Suuren Pohjan sodan aikana Pietari Suuren venäläisjoukot valtasivat kaupungin vuonna 1710, ja sen jälkeen vuonna 1721 solmitussa Uudenkaupungin rauhassa Venäjän keisarikunta sai Viipurin Ruotsilta. Venäjään liittyminen hyödytti suuresti Karjalan taloutta, kun kauppa suuntautui kasvavaan Pietarin kaupunkiin. Rahtitalonpojat ansaitsivat rahaa kuljettamalla rahtia hevoskärryllä tai reellä. Pääkaupunkiin saatettiin myös muuttaa työn perässä. Omalta asuinpaikalta käsin saattoi myydä maataloustuotteita tai harjoittaa sivuelinkeinoja. Näin pääsi miltei jokainen karjalainen rahatalouden piiriin. Toisaalta maatalous taantui, kun venäläinen halpa vilja valtasi markkinoita. Jo 1700-luvulla Venäjään liitetty Vanha Suomi ja sen osana Viipuri liitettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan vuonna 1812. Talouselämässä ja kaupungin hallinnossa saksalaisilla oli määräävin asema ja kaupungissa asui paljon saksalaisia kauppiassukuja. Viipurin on myös sanottu olleen suuriruhtinaskunnan kansainvälisin kaupunki: siellä asui suomenkielisten lisäksi venäjän-, ruotsin- ja saksankielisiä asukkaita. Vuonna 1839 perustettiin Viipurin hovioikeus Suomen kolmanneksi hovioikeudeksi. 

Vuonna 1917 Suomi julistautui itsenäiseksi. Viipuri oli Suomen sisällissodassa ensin punaisten alueella; valkoiset valloittivat sen 29. huhtikuuta 1918. Maailmansotien välisenä aikana rakennettiin muun muassa Viipurin kirjasto. Ennen talvisotaa Viipuri oli Suomen neljänneksi suurin kaupunki Helsingin, Tampereen ja Turun jälkeen. Viipuri oli asukasluvultaan Suomen suurimman läänin, Viipurin läänin, pääkaupunki. Talvisodassa kaupunki vaurioitui pahoin. Vaikka Puna-armeija ei saanut sitä vallattua, Moskovan rauhassa se jäi muun luovutetun Karjalan osana Neuvostoliitolle. Jatkosodassa Suomi valtasi Viipurin takaisin 1941 ja kunnosti pahoin tuhoutuneen kaupungin nopeasti asuinkelpoiseksi. Suomi menetti kaupungin jatkosodassa uudelleen 20. kesäkuuta 1944. Viipurin kuuluminen Neuvostoliiton alueeseen vahvistettiin uudestaan Moskovan välirauhansopimuksessa 19. syyskuuta 1944. Stalin oli jo Teheranin konferenssissa marraskuussa 1943 ilmoittanut vaativansa vuoden 1940 rajoja ja ettei hän suostunut edes keskustelemaan Churchillin ja Rooseveltin ehdotuksesta, että rauhanneuvottelujen helpottamiseksi Viipuri voitaisiin jättää Suomelle. Talvisodan aikana, osittain jo sen edellä Viipurin koko väestö evakuoitiin muualle Suomeen. Välirauhan aikana tyhjentyneeseen kaupunkiin siirrettiin asukkaita muualta Neuvostoliitosta. Kun Suomi jatkosodassa valtasi Viipurin, osa sen entisistä asukkaista muutti sinne takaisin, mutta joutui jälleen poistumaan kaupungista, kun Neuvostoliitto vuonna 1944 valloitti sen uudestaan. 

 Jatkosodan jälkeen Viipuri jäi Neuvostoliitolle, joka asutti sen omilla asukkaillaan. Kaupungissa on vanhoja suomalaisia rakennuksia, joista osa on huonokuntoisia ja rapistuneita kuten Alvar Aallon suunnittelema kirjasto, jota tosin on nyttemmin restauroitu. Kaupungin sodanjälkeiseen luonteeseen on vaikuttanut rajan läheisyys. Asukkaina on paljon rajavirkailijoita ja teollisuustyöntekijöitä. Teollisuuslaitoksia Viipurissa toimii yli 20. Venäjän presidentti Dmitri Medvedev nimesi 25. maaliskuuta 2010 Viipurin "sotilaskunnian kaupungiksi". Venäjällä kaupunki voi saada tällaisen arvonimen, mikäli kaupungissa tai sen lähistöllä on ollut kovia taisteluita ja joissa venäläisen näkemyksen mukaan isänmaan puolustajat ovat osoittaneet urheutta, sitkeyttä ja yleistä sankaruutta. 

Viipurin historiallinen kartasto -teos on selkeää tieteellistä kieltä ja on taitoltaan onnistunut. Jussi Iltasen teos on karttateoksien perusteoksiin. Viipuri -teoksen pääluvuissa ja alaluvuissa käsitellään Viipurin historiaa, kaupungin perustamisesta nykypäivään asti: historiatekstein, tasokkain kuvin ja kattavin värikartoin. Teoksen suuri koko ei hieman hankaloittaa matkalukemistoksi ottamista. Jussi Iltasen -teos edustaa siten aihepiirinsä tieteellisempää tutkimustraditiota. Suositeltavaa luettavaa historiasta kiinnostuneen kirjahyllyyn! 

Lähteet 

Viipurin historiallinen kartasto 

Wikipedia