Suuret oikeudenkäynnit ihmiskunnan historiassa (Artikkeli)

Suuret oikeudenkäynnit ihmiskunnan historiassa (Artikkeli)

Suuret oikeudenkäynnit ihmiskunnan historiassa
Kirjailija: Jukka Kekkonen, Jyrki Knuutila
Kustantaja: Art House
Julkaistu: 2024
Painos: 2 painos
Sidosasu: Sidottu
Kieli: Suomi
Sivuja: 326

Maailmanhistorian merkittävät oikeudenkäynnit liittyvät aina valtaan ja vallan lujittamiseen. Suuret oikeudenkäynnit ihmiskunnan historiassa tarkastelee kymmentä maailmanhistorian tärkeää ja tunnettua oikeudenkäyntiä oman aikansa kontekstissa. Teos avaa historian eri vaiheisiin sijoittuneita oikeudenkäyntejä ja analysoi niiden kautta politiikan ja oikeuden suhdetta. Niin ikään se kysyy, mikä on poliittinen oikeudenkäynti ja millaisissa yhteiskunnissa ne ovat tyypillisiä. Mukana teoksessa on monia historiaan piirtyneitä tapauksia, muun muassa nuorten turmelijana pidetyn Sokrateen oikeudenkäynti, noituudesta syytetyn Jeanne d'Arcin tapaus, pasifisti Yrjö Kallisen kuolemantuomio valtiorikosoikeudessa ja rikoksista ihmisyyttä vastaan Jerusalemissa tuomitun Adolf Eichmannin oikeudenkäynti. Suuret oikeudenkäynnit on kirja kaikille historiasta ja yhteiskunnasta kiinnostuneille. Se sopii mainiosti myös yliopistojen perusopintoihin ja yhteiskunnasta kiinnostuneelle lukiolaiselle.

Otto Adolf Eichmann (s. 19. maaliskuuta 1906 Solingen, Saksa – k. 31. toukokuuta 1962 Ramla, Israel) oli SS-everstiluutnantti, Obersturmbannführer, natsi-Saksassa. Eichmannia pidetään holokaustin (”lopullinen ratkaisu”, saks. Endlösung) toteutuksen organisoijana. Hän järjesti keskitysleireille lähetettävien ihmisten tunnistamisen ja kuljetukset. Eichmann toimi päätöksentekijänä ja toteuttajana Saksan juutalaiskysymyksissä, häntä pidettiin kulissien takana toimivana pääpyövelinä ja hänet tuomittiin sen vuoksi kuolemaan. Toisen maailmansodan alkuvaiheessa lokakuussa 1939 Eichmannista tuli Valtakunnan pääturvallisuusviraston, RSHA:n Amt IV B 4:n päällikkö. Amt IV B 4 (alun perin IV D 4) oli Gestapon alajaosto, jonka vastuulla oli juutalaisiin liittyvät asiat. Yksi hänen ajatuksistaan oli Euroopan neljän miljoonan juutalaisen siirtäminen Madagaskarille, mutta se osoittautui liian utopistiseksi. Sodan aikana Eichmann sai SS-Obersturmbannführerin arvon. Eichmann osallistui vuonna 1942 Wannseen konferenssiin, jossa päätettiin ”juutalaiskysymyksen lopullisesta ratkaisusta”. Lopullinen ratkaisu tarkoitti juutalaisten pakkosiirtämisen sijaan joukkotuhoa. Sodan loppuvaiheissa Eichmann asui Budapestissa ja organisoi Saksan miehittämän Unkarin juutalaisten tuhoamista. Suuren osan likvidoivat unkarilaisen Nuoliristi-järjestön jäsenet, osa määrättiin raskaille kuolemanmarsseille kohti länttä.

Toisen maailmansodan jälkeen yhdysvaltalaisjoukot ottivat Eichmannin kiinni. Hän onnistui kuitenkin pakenemaan lähes kuusi kuukautta vankeuden jälkeen vankileiriltä toukokuussa 1945, koska häntä ei kyetty tunnistamaan. Vankileiriltä paettuaan Eichmann matkusti kohti Bad Ischliä joutuen matkallaan yhdysvaltalaisten sotilaiden pidättämäksi heinäkuun lopussa tai elokuun alussa 1945. Eichmannia, joka esiintyi valenimellä Otto Eckmann, pidettiin vankeudessa Oberdachstettenissä, josta hän karkasi vankitovereidensa avulla 1946, saapuen Celleen maaliskuun alkupäivinä 1946, jossa hän oli metsätyössä neljän vuoden ajan. Eichmann lähti Saksasta vuoden 1950 alussa, matkustaen Italiaan, jossa muuan fransiskaanimunkki järjesti hänelle Ricardo Klementin nimelle kirjoitetun passin ja Argentiinan viisumin. Heinäkuun puolessa välissä vuonna 1950 Eichmann matkusti Argentiinaan Buenos Airesiin. Hänen vaimonsa kolmen lapsensa kanssa muutti Argentiinaan 1953. Paikallisessa saksalaisyhteisössä karkurin henkilöllisyys oli melko laajalti tiedossa. Saksan liittotasavallan tiedustelupalvelu sai asiasta vihiä, mutta maan hallitus empi Eichmannin paljastamista, sillä se pelkäsi Eichmannin kertovan korkeiden virkamiesten ja poliitikkojen entisistä natsiyhteyksistä. Saksa kertoi kuitenkin tietonsa vuonna 1958 Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:lle. CIA ei kuitenkaan reagoinut asiaan, eikä kumpikaan maa ilmoittanut asiasta Eichmannia etsiville israelilaisille.

Israelin tiedustelupalvelu Mossad pääsi syksyllä 1959 kuitenkin muuta kautta selville Eichmannin piilopaikasta. Israelin salaisen palvelun joukot johtajanaan Peter Malkin kaappasivat Eichmannin Argentiinassa 11. toukokuuta 1960 maan lakien vastaisesti, ilman argentiinalaisten viranomaisten lupaa. Eichmann lennätettiin salaa El Alin Bristol Britannia, 4X-AGE -lentokoneella Israeliin 21. toukokuuta 1960. Argentiina katsoi tapauksen suvereniteettinsa loukkaamiseksi, kutsui Israelin-suurlähettiläänsä kotiin ja vaati YK:n turvallisuusneuvostoa koolle. Turvallisuusneuvosto päätti äänin 8–6, että Israelin oli ”sopivalla tavalla” hyvitettävä Argentiinalle sen kärsimä suvereniteetin loukkaus. Eichmannin oikeudenkäynti israelilaisessa oikeudessa Jerusalemissa alkoi 11. huhtikuuta 1961. Häntä vastaan luettiin 15 rikossyytettä, muun muassa syytteet rikoksista ihmiskuntaa vastaan, rikoksista juutalaisia vastaan ja osallistumisesta laittomaan organisaatioon. Oikeudenkäynti sai paljon kansainvälistä huomiota ja kiistelyä osakseen. Israelin hallitus salli kansainvälisen median, kuten radio- ja televisioasemien, lähetykset oikeudenkäynnistä rajoituksetta. Oikeudenkäynnissä todistajat, joista monet olivat holokaustista selvinneitä, kertoivat Eichmannista ja hänen osuudestaan uhrien lähettämisessä keskitysleireille. Koko oikeudenkäynnin ajan Eichmann pysyi väitteessään, että hän totteli vain käskyjä ja koetti täyttää velvollisuutensa. Eichmann todettiin syylliseksi kaikkiin syytteisiin ja tuomittiin kuolemaan 2. joulukuuta 1961. Eichmann hirtettiin muutama minuutti ennen keskiyötä 31. toukokuuta 1962 Ramlan vankilassa. Teloituksen jälkeen hänen ruumiinsa tuhkattiin sitä varten tehdyssä krematoriouunissa. Saman päivän aamuna 1. kesäkuuta 1962 tuhkat levitettiin Välimereen kansainväliselle merialueelle Israelin laivaston alukselta.

Jukka Tapani Kekkonen (s. 12. lokakuuta 1953 Helsinki) on oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori Helsingin yliopistossa (vuodesta 1995). Professori Jukka Kekkonen on tunnettu tutkimuksistaan rikosoikeuden, kontrollipolitiikan, taloudellisen sääntelyn historian ja Suomen oikeuskulttuurin alueilta. Hän on tarkastellut julkaisuissaan muun muassa poliittista rikollisuutta, oikeuspolitiikan murroksia ja menneisyyttä oikeudellisena ja poliittisena kysymyksenä. Kekkonen on ollut Helsingin yliopiston hallituksen, International Association of Law Schools -järjestön hallituksen ja valtakunnanoikeuden jäsen. Hän on työskennellyt myös oikeustieteellisen tiedekunnan dekaanina ja kuuluu Suomalaiseen tiedeakatemiaan. Hän on tullut tunnetuksi myös aktiivisesta osallistumisestaan julkiseen keskusteluun. Jyrki Knuutila on Helsingin yliopiston käytännöllisen teologian professori emeritus. Suuret oikeudenkäynnit ihmiskunnan historiassa -teos on ainutlaatuinen kokonaisesitys kymmenestä historiallisesta oikeustapauksesta. Suuret oikeudenkäynnit ihmiskunnan historiassa on teos kaikille historiasta ja yhteiskunnasta kiinnostuneille. Kekkosen ja Knuutilan kirjoittama teos sopii mainiosti myös yliopistojen perusopintoihin ja yhteiskunnasta kiinnostuneelle lukiolaiselle. Suuret oikeudenkäynnit ihmiskunnan historiassa -teos edustaa historiantutkimuksessa tieteellistä tutkimustraditiota ja on yliopistotason oppikirjaksikin täysin sopiva. Kekkosen ja Knuutilan teos täyttää siten erinomaisesti paikkansa historiantutkimusten joukossa.

Lähteet
Suuret oikeudenkäynnit ihmiskunnan historiassa
Wikipedia