Minustako terroristi (Artikkeli)

Minustako terroristi (Artikkeli)

Minustako terroristi
Alaotsikko: Opas väkivaltaisen radikalisoitumisen ymmärtämiseksi
Kirjailija: Aissa Bah, Marko Lindberg
Kustantaja Warelia
Julkaistu: 2025
Sidosasu: Sidottu
Kieli: Suomi
Sivuja 487

Radikalisoitua voi kuka tahansa, missä iässä tahansa. Näkökulmasta riippuen sama henkilö voi olla terroristi tai kansallissankari. Miten tavallinen naapuri muuntuu massamurhaajaksi? "Minustako terroristi?" pyrkii vastaamaan kysymyksiin: mistä terrorismi on tullut, minkälaisissa olosuhteissa se syntyy, mikä on sen perustelu ja tavoite, sekä miten terroristisen tai radikalisoitumiskehityksen riskiä voidaan arvioida. 

Terrorismi on yksilön tai ryhmän harjoittamaa suunnitelmallista poliittista väkivaltaa ja väkivaltaista ekstremismiä, jonka tarkoitus on viranomaisten uhkaamisen ja yleisöön kohdistuvan pelon avulla edistää jotakin päämäärää. Sanaa käytetään yleensä kuvaamaan ei-valtiollisten tahojen toimintaa, ja niin sanottu valtioterrorismi rajataan usein sen ulkopuolelle. Terrorismin määrittely on edelleen kiistanalainen. Käsitteelle on useita määritelmiä, joita käytetään eri merkityksessä ja tarkoituksessa julkisessa keskustelussa, oikeudellisissa yhteyksissä ja akateemisessa tutkimuksessa. Tutkimuksen laajassa määritelmässä terrorismilla tarkoitetaan ”suunnitelmallista väkivallantekoa, jonka tarkoituksena on vaikuttaa teon suoraa kohdetta laajemman ihmisjoukon asenteisiin ja käyttäytymiseen ja sitä kautta edistää poliittisia tai uskonnollisia tavoitteita”. Tähän määritelmään ei sisälly käsitystä siitä, onko teko oikeutettu vai ei. Tutkimuksen suppeassa määritelmässä terrorismiksi määritellään vain ei-valtiolliset toimijat, ja valtioiden teot jätetään sen ulkopuolelle.

Julkisessa keskustelussa terrorismilla tarkoitetaan poliittisesti tai uskonnollisesti perusteltuja väkivallantekoja, kuten pommi-iskuja, summittaista ihmisten ampumista ja sieppauksia. Terrorismi-sanan käyttö julkisessa keskustelussa riippuu siitä, katsotaanko teko oikeutetuksi, ja terrorismiksi kuvataankin vain sellaisia tekoja, jotka ovat tuomittavia. Sen sijaan terrorismiksi ei yleensä määritellä omina liittolaisina pidettyjen ryhmien tekemiä tai jollain tavalla oikeutettuja tekoja, vaikka ne olisivatkin väkivaltaisia. Länsimaissa terrorismiksi kutsutaan eritoten sellaista toimintaa, jonka länsimaat ovat määritelleet keskeiseksi turvallisuusuhaksi itselleen. 2000-luvulla tämä tarkoittaa tyypillisesti radikaali-islamistista väkivaltaa. Yhdysvaltojen julistettua niin kutsutun terrorisminvastaisen sodan vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeen, sanaa ovat alkaneet käyttää esimerkiksi Venäjä tšetšeenikapinallisista ja Kiina uiguuriseparatisteista. Terrorismi on määritelty myös kansallisessa ja kansainvälisessä lainsäädännössä. On haluttu pystyä antamaan terroristisessa tarkoituksessa tehdyistä rikoksista kovempia rangaistuksia kuin ilman sellaista tarkoitusta tehdyistä rikoksista. Määritelmää on myös tarvittu perustelemaan viranomaisten tavanomaisia laajempia keinoja terrorismirikosten ehkäisemisessä.

Suomen rikoslakiin lisättiin vuonna 2003 terrorismirikoksia koskeva luku 34a Euroopan unionin puitepäätöksen velvoittamana. Lainsäädäntöä on sen jälkeen laajennettu uusien kansainvälisten sopimusten myötä. Euroopan unionin puitepäätöksen sisältämä terrorismin määritelmä perustuu teon tarkoitukseen. Rikoksentekijällä on terroristinen tarkoitus, jos tarkoituksena on: 1. Aiheuttaa vakavaa pelkoa väestön keskuudessa, 2. Pakottaa oikeudettomasti jonkin valtion hallitus tai muu viranomainen taikka kansainvälinen järjestö tekemään, sietämään tai tekemättä jättämään jotakin, 3. Oikeudettomasti kumota jonkin valtion valtiosääntö tai muuttaa sitä tai horjuttaa vakavasti valtion oikeusjärjestystä taikka 4. Aiheuttaa erityisen suurta vahinkoa valtiontaloudelle tai valtion yhteiskunnallisille perusrakenteille aiheuttaa erityisen suurta vahinkoa kansainvälisen järjestön taloudelle tai sellaisen järjestön muille perusrakenteille. Terrorismi-sanan ongelmien vuoksi monet ovat pyrkineet välttämään koko sanan käyttöä. Viranomaistoiminnassa ja poliittisessa keskustelussa käytetään usein käsitettä ”väkivaltainen ekstremismi”, joka on laajempi käsite kuin terrorismi.

Terrorismin syitä on pohdittu paljon, jotta terrorismia voitaisiin ehkäistä ennalta, ja jotta jo alkanut terrorismi pystyttäisiin lopettamaan. Terrorismin syille ei ole kuitenkaan löydetty helppoja yleispäteviä selityksiä. Terrorismin tutkijat ovat yleisesti sitä mieltä, että terrorismia tulisi selittää monitasoisilla selitysmalleilla, joissa huomioidaan yhteiskunnalliset olosuhteet, tekijöiden ja valtion vuorovaikutukset, tekijöiden strateginen laskelmointi sekä mukana olevien henkilöiden roolit ja polut liittyä toimintaan. Terrorismin niin sanotuiksi juurisyiksi on usein tarjottu esimerkiksi köyhyyttä, taloudellista eriarvoisuutta, demokratian puutetta, kansalaisvapauksien ja oikeusvaltion heikkoutta, syrjintää sekä korruptoitunutta hallintoa. Näiden syiden on arveltu mahdollistavan terrorismin, joskaan ei vielä itsessään johtavan siihen. Tilastot ja tutkimukset eivät osoita terrorismin olevan yleisintä köyhimmissä maissa vaan keskituloisissa maissa. Myöskään yksilötasolla ei köyhyydellä ole johdonmukaista yhteyttä terrorismiin. Sen sijaan taloudellinen eriarvoisuus korreloi tilastollisesti terrorismin yleisyyden kanssa. Terrorismi on suhteellisesti yleisempää väkiluvultaan suurissa maissa kuin pienissä. Terrorismin riskiä lisää myös nuorten ikäluokkien suhteellinen suuruus. Konfliktialueilta tulevalla maahanmuutolla on yhteys terrori-iskujen määrään, mutta maahanmuutolla yleisemmin ottaen ei ole, tiettyjä erikoistapauksia lukuun ottamatta. Terrorismia on havaittu esiintyvän enemmän osittaisissa demokratioissa kuin autokratioissa ja täysin kehittyneissä demokratioissa. Kehittyneistä demokratioista terrorismista kärsivät eniten sellaiset maat, jotka ovat tehneet muihin maihin sotilaallisia interventioita tai miehityksiä, kuten Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Ranska.

Yksi syy terroritekoihin ryhtymiseen ovat taloudelliset ja sosiaaliset epäkohdat. Ei kuitenkaan ole selvää, miksi ratkaisua ongelmiin on haettu juuri terroritoiminnasta ja miksi tekoihin tyypillisesti ryhtyvät ihmiset, jotka eivät ole epäkohtien suurimpia uhreja. Ei ole myöskään kokemusperäistä näyttöä epäkohtien korjaamisen vaikutuksesta terrori-iskujen jatkumiselle. Jokin tietty väkivaltainen ideologia tai uskonto voi tuottaa ihmisryhmän jäsenille jaetun kokemuksen epäkohdista ja epäoikeudenmukaisuudesta, ja tämä aiheuttaa protestiliikkeen syntymisen. Terrorismiin on historian aikana liittynyt monenlaisia maailmankuvia. Terroritekoja tehneiden liikkeiden uskomusjärjestelmää on usein luonnehdittu ekstremistiseksi, eli niiden piirissä ideologiset tulkinnat ovat jyrkkiä. Viime kädessä olosuhteet eivät aiheuta terrorismia, vaan terrorismissa on kyse tarkoituksellisista teoista. Terroristeilla on harkittu taktiikka ja strategia. Heillä on lyhyen ja pitkän tähtäimen tavoitteita, ja he uskovat terrori-iskujen palvelevan näitä tavoitteita jollain tavoin.

Euroopan ulkopuolella terroristit ovat usein olleet varsin hyvin toimeentulevia ja koulutettuja, mutta Euroopassa useammin heikompiosaisia. Terroristeja on yritetty luonnehtia epäsosiaalisiksi, mutta tämän mallin puute on se, että terroristisessakin järjestössä toimiminen edellyttää sosiaalisuutta, joustavuutta ja itsekuria. Terroristeja on kaikenikäisiä, mutta valtaosa on 20–30-vuotiaita. Suurin osa on miehiä. Naisia on suhteellisesti eniten mukana vasemmistolaisessa ja nationalistis-separatistisessa terrorismissa, mutta äärioikeistolaisessa ja jihadistisessa vähemmän. Naiset ovat harvoin mukana itse iskuissa, vaan heillä on useammin tukeva rooli taustalla esimerkiksi koulutuksessa ja viestinnässä. Ihminen saattaa liittyä terroritoimintaan, kun hän radikalisoituu ajatuksiltaan tai toiminnaltaan. Omaksuessaan entistä jyrkempiä poliittisia tai uskonnollisia näkemyksiä hän voi alkaa käyttää väkivaltaisia toimintatapoja. Suurin osa terroristeista on ajatuksiltaan radikalisoituneita vapaaehtoisia ja oma-aloitteisia, mutta pieni osa heistä on pakotettu mukaan ilman radikalisoitumista. Tutkimusten mukaan yleisimpiä syitä terroritoimintaan osallistumiseen ovat käsitys tai kokemus epäkohdista tai epätasa-arvosta, halu kostaa, halu saada statusta, jännityksen ja toiminnan kaipuu, sosiaaliset suhteet, sekä omaan elämäntilanteeseen ja henkilökohtaisiin tarpeisiin liittyvät syyt. Viimeksi mainittuihin kuuluu esimerkiksi se, miten yksilö kokee oman elämänsä merkityksellisyyden. Joskus liittymistä edeltää ja radikalisoimista vauhdittaa jokin käänteentekevä tapahtuma.

Jotkin terroristiryhmät jatkavat toimintaansa vuosikymmeniä, mutta suurin osa toiminnasta kestää vain lyhyen aikaa. Vuosina 1970–2013 tilastoiduista kaikista ryhmistä 71 prosenttia harjoitti terroristista toimintaa alle vuoden ajan ja teki sinä aikana korkeintaan yhden iskun. Jotkin ryhmät tosin harjoittavat terrorismin ohella muunkinlaista aseellista toimintaa. Harva terrorikampanja saavuttaa tavoitteensa, ja suurin osa kampanjoista päättyy tappioon tai epäonnistumiseen. Onnistujista suurin osa on ollut siirtomaavallan vastaisia taisteluita, joissa niitä auttoi kansainvälinen paine siirtomaavaltoja kohtaan. Joskus terrorikampanja jatkuu sen jälkeenkin, kun tavoite on jo saavutettu. Terrorismin loppumiselle voi olla useita ja yhtä aikaa vaikuttavia syitä, kuten viranomaisten vastatoimet, kannattajakunnan menetys, strateginen virhelaskelmointi tai ryhmän sisäiset kiistat. Viranomaisten vastatoimet ovat olleet yleinen syy etenkin pienten ryhmien toiminnan loppumisessa. Terroristiryhmän toiminnan aikana ryhmän jättäminen on yleistä, mutta joskus se voi olla vaikeaa ja vaarallista. Kun ryhmä lopettaa toimintansa, osa sen jäsenistäkin lopettaa terrorismin. Jäsenten normaaliin elämään siirtymistä on joskus helpotettu rauhansopimuksiin liittyvillä järjestelyillä. Joskus terroristi joutuu vankilaan. Siitä on vain vähän tutkimustietoa, mitä terroristit tekevät terroristin uransa jälkeen. Jotkut ovat jatkaneet politiikassa tai muissa ammateissa, mutta osa siirtyy järjestäytyneeseen rikollisuuteen.

Aissa Bah on oikeuspsykiatrian erikoislääkäri ja työskentelee Niuvanniemen valtakunnallisella poliklinikalla. Marko Lindberg on psykiatrian ja oikeuspsykiatrian erikoislääkäri sekä kouluttajapsykoterapeutti. Lindberg toimii nykyisin THL:lla oikeuspsykiatrian ylilääkärinä. Erikoislääkärit Aissa Bah ja Marko Lindberg tekevät näkyväksi terrorismin todellista kirjoa sekä esittävät keinoja, joilla ekstremististä väkivaltaa ja sen eskaloitumisen riskiä voidaan vähentää. Ongelman ratkaisu edellyttää monenlaisia ennaltaehkäiseviä toimia, joista ensimmäinen on omasta poikkeavien kulttuuristen näkemysten hyväksyminen: oppia ymmärtämään avoimesti! Minustako terroristi -teos edustaa sekö kuvailevampaa  että tieteellisempää historiatraditiota. Kokonaisuutena Bahin ja Lindbergin teos sopii kiitettävän hyvin väkivaltaisen ekstremismin ymmärtämiseen ja ennaltaehkäisevään työhön. Tieto lisää ymmärrystä!

Lähteet
Minustako terroristi
Wikipedia